Huippureissut Pohjois-Amerikka Yleinen

Los Angeles – miksi ihastuin sinuun, vaikka niin moni ei?

tiistai, lokakuu 31, 2017

Siellä on vaan leveitä autoteitä ja matalia rakennuksia. Rikollisuutta. Kauheita ruuhkia! Ihmisiä, jotka eivät niele ruokaansa. Kaikki on feikkiä. Eikä siellä edes pärjää ilman autoa.

Muun muassa tällaisia nihkeyksiä olen kuullut Los Angelesista vuosien varrella (saatoin ottaa hieman taiteellista vapautta sanatasolla, mutta asiasisältö on suurinpiirtein sama). Olen itse asiassa kuullut vähätteleviä kommentteja Los Angelesista niin paljon, että julistin jo ennen Amerikan-matkaamme, että en varmaankaan pitäisi Los Angelesista – ainakaan yhtä paljon kuin San Franciscosta, vaikka näitä kaupunkeja ei olekaan kovin hedelmällistä verrata toisiinsa.

Suhteeni Enkelten kaupunkiin on ollut monivaiheinen. 11-vuotiaani julistin muuttavani Hollywoodiin ja tekeväni siellä uraa näyttelijänä. 15-vuotiaana unelmani laajenivat koko Kaliforniaan erityisesti tv-sarjojen ja elokuvien pitkätukkaisten surffipoikien ansiosta. Mutta 16-vuotiaana kaikki muuttui. Minusta tuli Sinkkuelämää-fanaatikko. Eihän kukaan oman elämänsä Carrie Bradshaw voi pitää Los Angelesista. Ja jotenkin sille tielle jäin jopa kymmeneksi vuodeksi. Aloin ajatella, että Los Angelesissa ei ole lopulta olekaan yhtään mitään. Kaikki on vain viihdeteollisuuden luomaa, tyhjää unelmaa.

Kuitenkin Los Angeles vaikutti varsin sopivalta paikalta aloittaa Amerikan road tripimme, koska yksi häämatkamme kohokohdista olisi sen ja San Franciscon välisen Highway 1:n valloittaminen. Plus, kun lennot Helsingistä sinne sai alle 300 eurolla, ei ollut enää kysymystäkään, lähtisimmekö sinne. Sitä paitsi – mehän olisimme siellä vain kaksi kokonaista päivää, sen aikaa jaksaisi olla melkein missä vaan!

Lue myös: 11 täsmävinkkiä ensikertalaisen Los Angelesiin

Kuinka ihastuin Los Angelesiin kahdessa päivässä?

5. syyskuuta heräsimme aurinkoiseen aamuun losangelesiläisessä bed and breakfastissa jo hieman ennen seitsemää. Oli uskomattoman lämmintä ja aurinkoista, vaikka oli niin aikaista. Vessan ikkunasta kajasti pehmeä valo ja ulkoa kuului linnun laulua. Kuulostaako Disneyltä – siis jos unohdetaan, että tapahtumapaikkana on vessa?

Kun astuimme B&B:stä ulos rauhalliselle, palmujen reunustamalle kadulle, tunsin olevani satumaisessa paikassa. Suu vetäytyi automaattisesti leveään hymyyn. Nähdäpä tällainen näky joka aamu, kun astuu ovesta ulos.

Hetken kuluttua näimme amerikkalaisen legendan, jota olimme aiemmin ihastelleet vain leffoissa.

Vanha kunnon koulubussi! Forrest Gump, Simpsonit! Tämähän oli kuin elokuvaa!

Koulubussista vilpittömästi innostunut, lapsekas fiilis seurasi meitä ensimmäisenä päivänä ihan kaikkialle. Se tuli Hollywood Boulevardilla, vaikka Walk of Fame paljastuikin todella arkiseksi kadunpätkäksi.

Mutta mitä väliä sillä oli, kun kadulla kulki hyväntuulisia ihmisiä ja tunnelma oli eläväinen?

Innostunut fiilis tuli myös silloin, kun bongasimme ensimmäisen kerran Hollywood-kyltin. Siellä se nökötti, valkoisena ja monien mielestä mitäänsanomattomana. Mutta kuinka iloiseksi se saattoikin tehdä valtameren ylittämisestä väsyneen ihmismielen!

Se teki niin iloiseksi, että ajoimme samana iltana katsomaan sitä lähempää. Ehdimme paikalle juuri ennen auringonlaskua – juuri ajoissa pakollisia yhteiskuvia varten.

Auringon painuttua mailleen – ja kuvausvelvollisuudet hoidettua – saatoimme keskittyä ihailemaan hiljalleen pimenevää Los Angelesin siluettia. Tiedättekö sen hetken, kun kaupungin valot ja ilma väreilevät auringonlaskun aikaan? Minä rakastan sitä.

Jos ensimmäinen päivä oli ollut lupaava alku Los Angelesiin tutustumiselle, toisena päivänä Enkelten kaupunki tyhjensi pajatson ihan täysin.

Aamu alkoi taas naamaan tatuoidun hymyn saattelemana. Ajoimme Griffith Park Observatoriumille, jonka näkemistä odotin kuin kuuta nousevaa, kiitos La La Landin.

Aamuyhdeksän maissa observatorion pihamaalla riitti parkkipaikkoja, koska itse rakennus ei ollut vielä auki. Mutta kenellä olisi aikaa tuijotella tähtiin, kun ympärillä oli niin upeat maisemat?

Kun lämpö helli Suomen kylmästä kesästä kärsinyttä ihoa ja silmät ahmivat usvan keskeltä sinisinä kajastavia harjanteita, oli helppo huokaista rakastuneensa Los Angelesiin. Ensimmäisen kerran sanoin sen sellaisena ärsyttävän nasaalina ”I think I love LA” -puuskahduksena, mutta tarkoitin sitä. Griffith Parkin jälkeen viljelimme erilaisia rakkaudentunnustuksia missä milloinkin.

Olisin voinut jäädä observatoriolle huokailemaan ties kuinka pitkäksi aikaa, mutta oli pakko malttaa lähteä, jotta ehtisimme tankata Losia niin paljon kuin oli mahdollista. Niinpä ajoimme B&B-emäntämme suosittelemalle Farmer’s Marketille lounaalle.

Siellä ihastelimme erilaisia kojuja ja ravintoloita, jotka houkuttelivat maistamaan herkkujaan. Lounaalla oli vaikea päättää, ottaisiko Amerikan rasvaisia herkkuja, turkkilaista kebabia vai armenialaista pizzaa. Tai täyttäisikö vatsansa toffeekuorrutetuilla omenoilla?

Perinteikkään Farmer’s Marketin vieressä säteili shoppailukeskittymä The Grove. Se tuntui kuin jonkun elokuvan kulissilta, ei ollenkaan arkiselta ostosalueelta.

Joku voisi sanoa, että se oli liian siloteltu. Ehkä jossain toisessa tilanteessa olisi samaa mieltä, mutta nyt en ajatellut niin. Los Angelesissa nautin suunnattomasti siitä, miten vimpan päälle niin moni paikka oli. Kun mikään ei repsottanut, vaan kaikki oli vaan niin kovin kaunista.

Loppupäivän vietimme Santa Monican Pierillä, jossa sielläkin riitti ihailtavaa Bubba Gump Shrimpistä turkoosina kimaltavaan mereen. Jokainen Pierillä esiintynyt taiteilija oli toinen toistaan lahjakkaampi – jopa se humalassa heilunut karaoke-Erkki oli kaikessa huonoudessaan hyvä. (Alla oleva saksofonisti ei liity tapaukseen.)

Santa Monicassa harmittelimme koko ajan sitä, että seuraavana päivänä meidän pitäisi jatkaa matkaa. Ei tässä näin pitänyt käydä! Highway 1 oli yksi eniten odottamistani asioista häämatkalla, mutta Los Angeles vei meiltä jalat alta niin totaalisesti, ettei matkaa olisi malttanut jatkaa. Ehkä osa magiaa oli se, että Los Angeles tuntui yhtä säkenöivältä kuin elokuvissa nähtynä. Ja se, miten se kietoi meidät aurinkoiseen syleisyynsä heti alusta asti – miten ihanan helpolta se tuntui jet lag -tärinöissäkin. Varsinkin kun vertasi vaikkapa Saigonissa odottavaan alkushokkiin.

 

Tästä siirappia tihkuvasta ylistysvirrestä jäi pois se, kuinka haksahdimme heti ensimmäisenä aamuna ilmiselvään turistiansaan, kuinka rasittavia ne kuuluisat ruuhkat todella olivat ja kuinka Santa Monicassa emme uskaltaneet uida, koska vedestä olisi ollut suuri riski saada jokin tarttuva tauti. Mutta kun ne eivät loppupeleissä tuntuneet isoilta asioita. Lopulta muistan vain sen fiiliksen, joka meillä Los Angelesissa oli. Ja se oli aivan hemmetin hyvä.

Mitä mieltä sinä olet Los Angelesista?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Suunnaton tiistai, lokakuu 31, 2017 at 23:06

    Vautsi, upeat nuo usvan takaa hahmottuvat vuoret observatoriolla!
    LA vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, että sitä joko rakastaa tai vihaa. Käymättä on vaikea päätellä kumpaan sakkiin kuuluisin, mutta täytyy myöntää, että tämä sun kuvauksesi vaikutti aika mukavalta! Vuorien ja La La Land -observatorion jälkeen viimeistään toffeeomenat ja rannan päälle ulottuvat laiturit riittivät vakuuttamaan minut 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 20:45

      No ne oli kyllä niin upeat varsinkin livenä! <3 Se tuntuu tosiaan olevan sellainen todella vedenjakaja, ja tosiaan siellä ollessa vähän huvitti se, miten skeptisesti oli suhtautunut siihen etukäteen. Kannattaa ehdottomasti käydä itse kokeilemassa, kumpaan puoleen itse kallistuu! 🙂

  • Reply miraorvokki keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 09:27

    Ihanan näköistä! LA on kyllä sellainen kaupunki (kuuleman mukaan) että sitä joko rakastaa tai vihaa. En ole vielä käynyt mutta todellakin haluaisin! Mä oon elänyt ”äidinmaidosta” asti Kauniiden ja Rohkeiden maisemissa (apua, nyt kerron sen kaikille haha), ja siis katselen sarjaa edelleen, haluisin päästä niihin maisemiin ihan sen takia kun nuo maisemat on ollut ”osa arkea” syntymästä asti. 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 20:49

      Haha, no mutta sehän on ikisuosikkisarja, eli et voi olla ainoa, joka sitä seuraa! Itsekin tuli katottua sitä joskus nuorempana 😀 Mutta nythän Losiin saa tosi halpoja lentoja vielä, joten kannattaa ehdottomasti tarttua tarjoukseen! Itsellä oli tosiaan niin positiivinen kokemus, että haluaisin ehdottomasti uudestaan sinne.

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 10:20

    Mä odotan mielenkiinnolla, miten mun ja LA:n suhde lähtee käyntiin! Ennakko-odotukset ovat hyvin varovaiset – uskon että sieltä löytyy ainakin jotain kivaa, mutta kokonaismielipiteen suhteen vibat voivat mennä kumpaan suuntaan tahansa. LA:ssa on kuvien ja juttujen perusteella jotain samaa kuin Floridassa, jonka teennäisestä pintaliitomeiningistä sain lähinnä ahdistusta. Pelkään, että se sama fiilis iskee Losissa. Mutta yleensä kun varautuu pahimpaan, voi myös yllättyä positiivisesti 🙂 Toiseksi arveluttaa se, miten hankalaa autottomana on kaupungissa liikkua. No, ehkä Uber paikkaa. Mutta, puolen vuoden päästä näkee 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 20:54

      Mullakin oli suht varovaiset ennakko-odotukset, mutta kyllä sieltä varmasti jotain kivaa tosiaan löytyy! 🙂 Mä jotenkin odotin paljon enemmän sitä pintaliitomeininkiä, mutta yllätyin positiivisesti, lähinnä monet ihmiset tuntui olevan vaan tosi tervehenkisiä, semmosia fitnesstyyppejä. Mutta niin, piti tuohon autottomuuteen vielä sanoa, että kuulemma LA on kunnostautunut julkisessa liikenteessä, että siellä on nykyään kai ihan toimiva bussiverkosto. Näin mulle ainakin kertoi se B&B:n pitäjä. 🙂

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti maanantai, tammikuu 15, 2018 at 14:57

    Oi miten ihanaa jenkkifiilistelyä! Me palattiin just ensimmäiseltä Amerikan matkaltamme, tosin vähän talvisemmista tunnelmista New Yorkista. Syttyi kyllä kauhea palo nähdä jenkkejä lisää ja tuollainen roadtrip olisi aivan unelma. Nauttikaa häämatkastanne! 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, tammikuu 15, 2018 at 17:46

      Huh, New Yorkissa oli varmasti KYLMÄ juuri nyt! Mutta ihanaa kun tekin olette sinne asti lähteneet. Suosittelen ehdottomasti myös länsirannikolle rantautumista, Kalifornia oli meidän lempiosuus koko reissusta. <3

    Leave a Reply