Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Sadan hengen kesähäät Helsingissä – viimeiset paniikkiviikot

torstai, 28 syyskuun, 2017

Artikkelikuva: Hannika Photography

Heinäkuun 15. päivänä se iskee. Vatsaa moukaroiva jännitys, jota vieressä rauhoittavasti tuhiseva koirakaan ei saa laantumaan. Häihin on tasan kolme viikkoa aikaa. KOLME!!!!?????

Pyry on samana aamuna kaapattu omiin polttareihinsa, jossa hän muun muassa hyppää tandem-hypyn. Omat polttarini odottavat vielä tulemistaan, niiden on oltava seuraavana viikonloppuna, järkeilen.

On kesän toistaiseksi kaunein ja helteisin päivä, meidän alkuperäinen hääpäivä, jonka hetken mielijohteesta vaihdoin elokuun ensimmäiseen lauantaihin. Levitän aurinkorasvaa iholle, siristelen silmiä auringossa ja pudistelen päätäni. Tietenkin 15.7.2017 on äärimmäisen kaunis kesäpäivä, ja se tietenkin tarkoittaa vain sitä, että 5.8. sataa kuin Esterin perseestä. Monessa asiassa ajattelen olevani looginen ihminen, mutta näköjään häiden kohdalla logiikka katosi välillä jonnekin matkan varrelle.

Ottaakseni niskalenkin jännityksestä, teen kuukausikohtaisen to do -listan rinnalle viikkokohtaisen listan. (Psst, aiemmat hääjärjestelyjutut löytyvät häät-tagin takaa.)

Häihin aikaa kolme viikkoa

Kehitä plan B valokuvaukselle

Olimme sopineet heinäkuun alussa ottavamme kuvat Mustikkamaalla, mutta koska hääpäivämme tulisi tietenkin olemaan sateinen, piti meillä olla myös plan B sadepäivän varalle. Hyviä sisäkuvauspaikkoja Helsingissä ovat esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja Talvipuutarha. Kävi kuitenkin ilmi, että ensimmäinen oli remontissa ja toinen menisi lauantaina kiinni jo klo 16, jolloin emme ehtisi sinne kuvattaviksi klo 15 alkavan vihkiseremonian jälkeen. Päädyimme siis varautumaan siihen, että sateen sattuessa ottaisimme kuvat ennen kirkkoa Casinolla.

Kirkko-ohjelmat – tee ne itse ja säästä rahaa (muttei hermoja)

Samalla tavalla kuin kutsujen mukana lähetettävien infokorttien kohdalla, arvioin kirkko-ohjelmien olevan hääpäivänä sen verran pienessä roolissa, että kehtaisin tehdä ne itse. Heinäkuun alun kirkkoharjoituksissa olin selvittänyt vihkikaavan ja muut tiedot tehdäkseni kirkko-ohjelmat.

Häähifistelijä minussa nosti taas päätään ja päädyin tekemään kortit tavallista monimutkaisemmin, jotta sain haluamani fontin – huoh. Voin kuvitella, kuinka vieraat ovat ihastelleet nimenomaan sitä fonttia.

Sen jälkeen, kun olin taistellut korttien asettelun kanssa, alkoi tulostusleikki, jossa testasin tekeleeni onnistumisen. Vasta kolmannella kerralla sain kansilehden tekstin tulostumaan oikein päin.

Korttien tulostukseen käytin Print&Refill-firmaa Pitkänsillan kupeessa – työpaikalla ei ihan kehdannut tulostaa melkein sataa kirkko-ohjelmaa. Sitä paitsi tulostusliikkeestä sain tavallista vankempaa paperia. Yhden kirkko-ohjelman hinnaksi tuli 50 senttiä.

Tee valokuvakollaasi lahjapöydälle

Lahjapöydällähän on usein hääparin lapsuuskuvia tai muita valokuvia. Minä päätin niiden sijaan tehdä meistä yhden ison kuvakollaasin, jossa olisi yksi kuva joka vuodelta, jonka olemme olleet yhdessä. Kollaasin suunnitteleminen ja tekeminen oli varsin hauskaa puuhaa.

Tulostin myös sen Print&Refillistä, jossa ensimmäinen tulostusyritys oli suttua, koska olin tehnyt kuvani liian pienellä resoluutiolla. Minulla ei ollut hajuakaan, mikä resoluutio olisi sopiva, mutta onneksi tulostusliikkeen myyjä osasi kertoa, että 300 on minimi. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen.

Hanki kaiken maailman ärsyttäviä, mutta tarpeellisia pikkutilpehöörejä

Kuva: Hannika Photography

Kirkkoharjoituksiin osallistujilla oli jonkin verran vaikeuksia löytää kirkkoon. Tarvitaanko opaskylttiä? Tilataan sellainen varmuuden vuoksi. Tilataan samasta nettikaupasta kaksi Photobooth-settiä, koska toisen nettikaupan setteihin olisi pitänyt itse liimata tikut kiinni huuliin ja viiksiin – are you kidding me? Entäs vieraiden drinkkiliput? Miten olisi pelikortit tai chipit? Onneksi Flying Tigerista löytyy sattumoisin juuri sinisellä pohjalla varustettuja pelikortteja – drinkkiliput, check! No mites ne kirkon portailla heitettävät paperikonfetit? Ei niitä missään muoviastiassa kehtaa paikalle tuoda – Keravan Cittarin hyllystä löytyy kaksi valkoista, punottua koria. Kelpaa! Ai niin, kanttori haluaa nuotit Johanna Kurkelan Rakkauslauluun, mieluiten skannattuna. Ei ole skanneria ja netistä löytyy nuotit väärässä sävellajissa. Olisikohan Kallion kirjastossa oikeaa versiota? Löytyy nuotit, mutta ihan yhtä väärässä sävellajissa kuin netissäkin. Älä muuten levitä niitä netin nuotteja, kirjastonhoitaja varoittaa, se on laitonta. Valokuvan saan ottaa – ja kanttorit osaavat yleensä transponoida nuotit oikeaan sävellajiin, kirjastonhoitaja muistuttaa. Kirjastosta pitää suunnata Kallion seurakuntaan vihkiraamattua hakemaan. Sitten pitäisi hankkia vielä valkoinen, pieni laukku, sellainen johon mahtuu huulikiilto, särkylääkkeitä ja kännykkä. Harmi vaan, että kaikki valkoiset laukut ovat joko kadonneet maan päältä, kammottavan rumia tai alessa, koska niissä on näkyviä naarmuja. Ja onhan vieraskirja hankittu?

Häihin aikaa kaksi viikkoa

Polttarit – paniikki vaihtuu zeniin

Olen pyytänyt pomolta etäpäivää, ja ensimmäistä kertaa elämässäni hän ei anna siihen lupaa. Kohautan olkiani ja lupaan tulla työpaikalle. Olisihan se pitänyt arvata, mikä koira oli haudattuna. Perjantaina 21. heinäkuuta klo 15 olen naputtamassa jotain koneella, kun takaa kuuluu kuorossa YLLÄTYYYYS!

Mitä sen jälkeen tapahtui, kerron siitä myöhemmin polttaripostauksessa. Sen verran kuitenkin sanon, että kaksi päivää kestäneissä polttareissani ymmärsin mielestäni polttareiden todellisen, perimmäisen tarkoituksen. Tämä dalailamamainen valaistuminen johti siihen, että edellisenä viikkona alkanut, jatkuva pieni paniikki vaihtui lähes zenimäiseen rentouteen. Sitä kesti oikeastaan ihan häihin saakka.

Lyö pöytäkartta lukkoon

Kuva: Hannika Photography

Meidän rsvp-päivä oli heinäkuun 5. päivä, ja kaikki vieraat kunnioittivat sitä. Meillä oli excel-taulukossa kaikkien paikalle pääsevien nimet, erikoisruokavaliot ja lasten määrä. Päätimme jakaa vieraat pöytäryhmiin, mutta jättää paikkakortit pois – se oli muuten ihan toimiva järjestely, vink vink.

Suurimmaksi osaksi vieraiden jaottelu eri pöytäryhmiin oli helppoa, ainoastaan muutamien kohdalla meinasi mennä sormi suuhun.

Pöytäryhmät erikoiruokavalioineen piti lähettää tiedoksi Kulosaaren Casinolle ennakkoon. Samalla piti tehdä salapoliisityötä ja selvittää lapsivieraiden iät, koska se määrittäisi, miten heidän ruokansa laskutettaisiin.

Hääautopalaveri

Kuva: Hannika Photography

Kovasen hääautopalveluun kuuluu palaveri, jossa käydään läpi hääpäivän aikataulu ja hääauton koristeet. Tapaaminen kesti ehkä noin tunnin, jonka aikana pääsimme istuskelemaan tyylikkääseen häämersuumme. Kaupasta ostettuna tällainen limusiini-Mersu maksaa reilut 100 000 euroa (olisiko ollut jopa 170 000 e?), eli varsin arvokkaan seuran olimme valinneet.

Häihin aikaa viikko

Siinä vaiheessa, kun kalenteri näytti tj 7, oli suurin osa kaikesta jo onneksi tehty. Mitään viimehetken paniikkia ei syntynyt esimerkiksi hääkarkkien pussittamisesta, tavaroiden viemisestä Casinolle tai kaasojen ja best manien lahjojen hankkimisesta. Päädyin lopulta ostamaan kaikille kolmelle kaasolle eri lahjat, sillä kolmen samanlaisen lahjan ostaminen tuntui vaikealta.

Sillä viikolla katsoimme Netflixistä pelkästään stand uppia, nauraminen kun rentouttaa ja lievittää stressiä.

Viimeisen yön ennen hääpäivää vietimme perinteisesti erillään. Pyry oli yllätyksekseni paljon suuremassa paniikissa kuin itse olin – polttareiden jälkeinen zen-tila sen kuin jatkui ja jatkui. Siippa kuitenkin nukkui paljon paremmin kuin allekirjoittanut, mutta meillä olikin eri reseptit yön varalle: Pyry tainnutti itsensä valkkarilla (toimii aina), minä yritin nukahtaa melatoniinin avulla (ei toimi häitä edeltävänä yönä).

Onneksi joskus kuulemani huhu pitää paikkansa: hääpäivänä jaksaa vaikka edellisen päivän silmilläkin, sen verran adrenaliinintäyteisestä päivästä on kyse.

 

Noin! Tässä olivat kaikki hääjärjestelyihin liittyvät jutut! Jos ei rivien välistä tullut selväksi, niin tuntuu kyllä aika hienolta, että järjestelyt ovat taakse jäänyttä elämää. Sen sijaan hääpäivän toivoisin eläväni vielä joskus uudestaan – tai ehkä en sittenkään. Erityisen siitä tekee tietysti sen ainutkertaisuus ja ohikiitävyys.

Millaiset meidän häät sitten olivat? Kerron siitä hyvin pian.

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply