Yleinen

Sadan hengen kesähäät Helsingissä – hajottavia järjestelyjä

torstai, elokuu 17, 2017

Suurimmaksi osaksi meidän häämme olivat mielestäni aika vaivattomat järjestää, mutta täysin ilman hajottavia ja aivoja kuluttavia yksityiskohtien miettimisiä emme mekään selvinneet. Toiset rakastavat pienimpienkin yksityiskohtien pohtimista, minusta niiden olisi pitänyt osata järjestyä itsekseen ilman että minun täytyisi uhrata ajatustakaan niille…

Nyt siis kerron (ehkä vähän myös avaudun) viimeisten häitä edeltävien kuukausien järjestelyistä. Aiemmat hääjärjestelyjutut löytyvät häät-tägin takaa.

2 kuukautta häihin

Kesäkuu 2017: Sormuksen tilaaminen

Kuva: Hannika Photography

Kävimme sovittelemassa sormuksia jo huhtikuussa, jolloin Kultajousesta löytyi erittäin vahva kandidatti vihkisormukseksi. Kihlasormukseni on siro, seitsemän pienen timantin sormus, jonka pariksi olin aina ajatellut yksikivistä sormusta. En ollut ihan varma, halusinko selkeästi koholla olevan kiven, mutta monia sormuksia sovitettua siitä tulikin suosikkini. Otimme tiedot ylös tästä suosikkisormuksesta sekä Pyryn uudesta sormuksesta, jolloin kesäkuussa löysimme helposti samat sovitettaviksi. Saimme minun sormukseni hinnalla molemmat sormukset ja kaiverrukset kaupan päälle. Sormuksen tilaamisesta meni kolmisen viikkoa, jonka jälkeen sormukset olivat kaiverrettu ja valmiina hääpäivää varten.

Kesäkuu 2017: Huomenlahjan hankkiminen

Olin merkinnyt to do -listaani kesäkuun kohdalle kaasojen lahjojen ja huomenlahjan ostamisen. Shoppailu ei ole mikään suosikkiajanvietteeni, varsinkaan, koska en ikinä osaa tehdä päätöksiä yhdeltä istumalta. Kiertelin kaupoissa ja yritin keksiä mahdollisimman mukavaa lahjaa kaasoille, mutta mikään ei tuntunut kolahtavan.

Huomenlahjan sentään onnistuin hankkimaan ensimmäisellä reissulla. Pyry rakastaa kelloja, joten hankin hänelle tyylikkään rannekellon puisella kellotaululla. Kaasojen lahjojen hankkimista lykkäsin lopulta ihan viime tinkaan – ja yllättäen paineen alla niiden ostaminen järjestyi sutjakkaammin.

Kesäkuu 2017: Hääohjelman läpikäynti bestmanien ja kaason kanssa

Kuva: Hannika Photography

Kesäkuussa havahduin siihen, että emme olleet vielä kertaakaan istuneet bestmanien ja kaasojen kanssa alas keskustelemaan hääpäivän ohjelmasta. Koska miksi tehdä ajoissa jotain, jonka voi jättää myöhemmäksi panikoitavaksi?

Onneksi pystyimme järjestämään tapaamisen juhannussunnuntaille Pyryn vanhempien kotiin Sastamalaan molempien bestmanien ja yhden kaason kanssa. Me jätimme ohjelman järjestämisvastuun kokonaan heille, mutta suurpiirteisen aikataulun läpikäyminen oli tärkeää, sillä minun piti seuraavana päivänä tilata hääohjelmat ja menukortit.

Kesäkuu 2017: Hääohjelmien ja menukorttien tilaaminen

Kuva: Hannika Photography

 

Koska olin niin tyytyväinen huhtikuussa tilaamiini hääkutsuihin, päätin tilata myös menut ja hääohjelmat Calligraphenista. Heillä on useita navy blue -korttimalleja, joista päädyin kuvan yksinkertaiseen malliin.

Tyytyväisyydestäni huolimatta olin hieman huolissani tästä tilauskerrasta. Nimittäin kesäkuun puolivälissä huomasin ilmoituksen Calligraphenin sivuilla, että yhtiön Suomen toimisto lomailisi melkein koko heinäkuun, ja asiakaspalvelu olisi poissa pelistä vielä kauemmin – Suomenkin tilaukset hoitaisi siis Ruotsin toimisto.

Aiemmin olin suunnitellut tilaavani kortit vasta heinäkuussa, mutta nyt tilausta piti aikaistaa, jos halusin saada kortit ajoissa.

Tällä kertaa minulla oli enemmän asetteluohjeita kuin kutsukorttien kohdalla, sillä halusin kortit kaksikielisiksi. Ja koska laitoin kaikki ohjeet englanniksi, päätin tilata erikseen myös oikovedokset. Ja onneksi tilasin, sillä en ollut tyytyväinen ensimmäisiin versioihin. Ruotsalainen graafikko teki kyllä kaiken juuri ohjeitteni mukaan, mutta olin esimerkiksi valinnut fontin, joka näyttikin ihan kamalalta. Pyysin graafikkoa vaihtamaan fontin sekä muuttamaan menun asettelua selkeästi erilaiseksi. Toisella kerralla sähköpostiini kilahti mielestäni täydelliset hääohjelmat ja menukortit.

 

Johtuen Calligraphenin aikatauluista, jouduin sopimaan hääpäivämme menun jo ennen hovimestarimme tapaamista. Se oli onneksi helppoa, koska olimme huhtikuisella maistelulounaalla merkinneet ylös alkupalapöydän kuusi ruokalajia ja pääruokamme viineineen. Enää tarvitsin menun englanninkielisen version, jonka hovimestarimme lähetti meille juuri sopivaan aikaan.

Tilasin kortteja siten, että niitä tuli esille jokaiseen pöytään yksi kumpaakin.

Kesäkuu 2017: Hääkarkkipussien ja konfettien tilaaminen

Kuva: Hannika Photography

 

Nämä asiat osuivat kategoriaan ”hajottavat yksityskohdat”. Mikseivät hääkarkit voineet järjestyä itsestään kivoihin rasioihin tai pusseihein? Miksei kirkolla ole valmiina hääparin päälle heitettäviä/puhallettavia asioita?

Kulosaaren kirkon portailla ei saanut heittää ruokaa, eli riisi ja suola olivat pannassa. Siellä vihityt hääparit ovat käyttäneet saippuakuplia, ruusunterälehtiä tai paperikonfetteja. Me emme halunneet kuplia poksahtelemaan asuihimme, joten aloimme etsiä ruusunterälehtiä. Entä kuinka monta pakkausta pitäisi tilata reilulle sadalle hengelle? Ja valitsisimmeko Sinooperin vai Sinellin terälehdet? Ai, Sinooperista on tilapäisesti loppu… Entä millaisia on Serpentiinissä?

Lopulta päädyimme tilaamaan Sinellistä kermanvärisiä paperikonfetteja, koska ne tulivat melkein puolet halvemmaksi kuin muoviset ruusunterälehdet.

Ja mitä tulee hääkarkkien rasioihin, tulin järkiini ja tilasin navy bluen väriset sifonkipussit. Rasiat olisivat olleet kauniit, mutta ne olisi pitänyt taitella itse, joten idea piti hylätä välittömästi oman mielenterveyden tähden. Karkkipussit sain tilattua Calligraphenista samalla, kun tilasin hääohjelmat ja menukortit.

Valitettavasti nämä eivät olleet ainoita yksityiskohtia, joiden toivoin ratkaisevan itse itsensä.

Kesäkuu 2017: Häämekon vieminen korjausompelimoon

Huhtikuussa olin sopinut vieväni mekkoni korjausommeltavaksi kesäkuun lopussa, jotta puku olisi valmis jo heinäkuun alussa. Operaatio oli muuten ihan vaivaton, mutta saadakseni mekkoni kuljetettua Kalasatamasta Haagaan Ateljee Aariaan, minun piti ensin köröttää bussilla äitini työpaikalle Kannelmäkeen, ajaa hänen autollaan kotiin ja hakea puku, ajaa Haagaan (jossa autolla ajaminen on kapeiden teiden vuoksi yhtä jännitysnäytelmää), viedä auto takaisin Kannelmäkeen ja ottaa bussi takaisin kotiin. Ei ollenkaan vaivalloista, vai mitä?

Häämekon korjausompeluun mennessä pitää tietää, mitkä kengät hääpäivänä on jalassa. Tämä oli yksityiskohta, joka oikeastaan ratkaisi itse itsensä. En ollut suunnitellut hankkivani uusia kenkiä hääpäiväksi, sillä minulla oli jo ennestään yhdet valkoiset juhlakengät. Mutta sitten törmäsin alennusmyynneissä kermanvärisiin, romanttisesti kuvioituihin kenkiin, jotka sattuivat olemaan juuri oikean kokoiset. Ja kuinka ollakaan, ne olivat mekon kanssa aivan täydelliset.

 

1 kuukausi häihin

Heinäkuu 2017: Hovimestarin tapaaminen Casinolla

 

Kuva: Hannika Photography

Melkein tarkalleen kuukausi ennen häitä tapasimme hovimestarimme Kulosaaren Casinolla ja kävimme läpi hääpäivän ohjelman. Siinä tapaamisessa tapahtui kaksi aivan ihanaa asiaa: Ensinäkin, minulle tuli täysin varma olo siitä, että Casinon henkilökunta osaa huolehtia hääpäivän sujuvuudesta rautaisen ammattimaisesti. Toisenakin, aloin nyt ensimmäistä kertaa odottaa hääpäiväämme myös puhtaalla innolla! Yhtäkkiä en enää ajatellut otsa kurtussa konfetteja, niiden säilytysastioita tai pöytänumeroita. Vihdoin minulle tuli sellainen olo, että meille on tulossa ihan mielettömät bileet, joiden kokemista en malttaisi odottaa!

Hovimestarin tapaamisessa selvisi myös yhden hajottavan yksityiskohdan helppo ratkaisu, nimittäin pöytänumeroiden. Olin tuhlannut numeroiden 1-12 ajatteluun ihan liikaa aikaa ja surffannut aivan liian monen nettikaupan sivuilla. Casinolla oli tietenkin pöytänumerot, jotka ottaisimme käyttöön hääpäivänä.

Heinäkuu 2017: Vihkiharjoitus ja keskustelu papin kanssa

Kuva: Hannika Photography

Meillä oli vihkiharjoitus heti heinäkuun alussa. Kuin ihmeen kaupalla paikalle pääsivät aivan kaikki vihkimisen kannalta tärkeät henkilöt kaasoista bestmaneihin ja isääni. Meillä oli nimittäin vain muutamia päiviä, jolloin pystyimme harjoituksen järjestämään, sillä pappimme viettää suurimman osan kesästä Kainuussa.

Harjoituksessa piti päättää muun muassa se, tulevatko kaasot kulkueessa vai seisovatko he jo alttarilla valmiiksi – taas jotain, minkä ajatteluun en ollut uhrannut sekuntiakaan. Siinä tilanteessa päätimme sitten, että kulkuetta ei tule.

Vihkiharjoituksen jälkeen kävelimme Casinolle keskustelemaan papin kanssa hänen puheestaan. Ilmoitin heti kärkeen, mistä en ainakaan halunnut puhuttavan – siitä, että nainen on miehen kylkiluusta ja tottelee aviomiestään. Pappi nauroi ja sanoi, että olen ymmärtänyt tämän kohdan väärin. Hän tulkitsee kylkiluuvertauksen niin, että nainen ja mies ovat yhdenvertaiset kumppanit. Minulle tärkeää oli se, että hän korostaisi puheessaan nimenomaan tasa-arvoa.

Kun pappi halusi meidän kertovan parisuhteestamme, toistelimme sanoja vapaus ja huumori. On äärimmäisen tärkeää, että toisen kanssa voi edelleen nauraa päivittäin. Ja se, että kokee olevansa vapaa yhdessä, vapaa olemaan juuri sellainen kuin on.

Heinäkuu 2017: Valokuvaajan tapaaminen

Kuten kerroin aiemmassa postauksessani, meidän hääkuvauspakettiin kuului ennen häitä kaksi tapaamista valokuvaajamme kanssa. Ensimmäisen pidimme jo maaliskuussa, toisen buukkasimme Kulosaaren Casinolle samalle päivälle vihkiharjoituksen kanssa.

Siihen mennessä olimme päättäneet, että haluaisimmekin hääpotrettimme otettavan Kruunuvuorenrannan sijaan Mustikkamaalla. Mustikkamaa on paitsi paljon lähempänä Casinoa ja kirkkoa, siellä on myös helpompi liikkua laahuksen ja korkokenkien kanssa. Ja mikä tärkeintä, se on meille Pyryn kanssa erittäin rakas paikka.

 

Heinäkuussa tehtävää oli vielä paljon enemmänkin, mutta kirjoitan niistä seuraavalla kerralla. Nimittäin kolme viimeistä viikkoa ennen häitä kulkevatkin nyt muistoissani paniikkiviikkoina! Silloin hääjännitys vyöryi päälle pahempana kuin aiemmin. Toisaalta paniikkiviikkoihin mahtui myös monta aivan ihanaa asiaa polttareista zenimäiseen rentouteen. Siitä lisää seuraavalla kerralla!

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Tiia/ReiseReise maanantai, elokuu 21, 2017 at 19:00

    Kiva lukea hääjärjestelyistä ja hyvä lista tehtävistä asioista, jos joskus itselle tulee ajankohtaiseksi. Jäin miettimään, että ovatko nuo hääkarkit pakolliset ja missä vaiheessa ne annetaan vieraille? Oon viimeksi lapsena ollut häissä, mutta muistan silti tollasen pussukan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, elokuu 22, 2017 at 17:25

      Kiva, jos näistä on apua! 🙂 En usko, että hääkarkit on mitenkään pakolliset, mutta monissa häissä on saanut mukaansa jonkun pikkupussukan, jossa muutamia karkkeja löytyy. Meidän oli alunperin tarkoitus laittaa ne kattaukseen mukaan, mutta niiden jakaminen annettiinkin tehtäväksi pikkuiselle morsiusneidolle. Mutta sehän unohtui sitten kaikessa tohinassa, joten kaaso jakoi niitä joskus lähempänä puolta yötä. 😀 Eli varmin tapa antaa ne siten, että kaikki saa, on laittaa ne kattaukseen tai sijoittaa johonkin tosi näkyvälle paikalle, esim. vieraskirjan viereen (tosin meillä vieraskirjakin seilasi jossain ihan muualla kuin siellä missä piti, joten suurin osa vieraista ei jättänyt puumerkkiä. Valokuvia odotellessa!)

    Leave a Reply