Yleinen

Sadan hengen kesähäät Helsingissä – kirkko ja juhlapaikka

torstai, heinäkuu 20, 2017

Artikkelikuva: Hannika Photography

Kuvittelin aina, että kirjoittaisin tänne blogiin häiden valmisteluihin liittyviä juttuja. Kuitenkin todellisuudessa suurin osa häävalmisteluista on ollut hyvin tylsää soittelua, netissä roikkumista ja listojen ylläpitoa, josta ei ole tuntunut mielekkäältä kirjoittaa. Kaikkia kunnia hääblogien kirjoittajille, jotka osaavat luoda hääjärjestelyistä kiinnostavaa luettavaa.

Ajattelin kuitenkin nyt – kun aivoihin ei oikein enää muuta mahdu – heittäytyä häähumuun muutamissa postauksissa, jossa jaan omat vinkkini ja kerron missä, miten ja milloin toteutimme häihin liittyviä valmisteluja. Etenen suurin piirtein aikajärjestyksessä, osan jutuista julkaisen ennen häitä, loput vasta häiden jälkeen.

Meidän häitämme vietetään 5. elokuuta eli reilu kahden viikon päästä. Ja kyllä – olen suhteellisen paniikissa. Ja ei – en kuulu Häät 2017! -Facebook-ryhmään.

 

Kolme vuotta häihin

Huhtikuu 2014: Kosinta

Ennen naimisiinmenoa tapahtuu yleensä se kuuluisa kosinta. Pyry kosi minua Lontoossa pääsiäisenä 2014. Kosinta oli suureellinen ja romanttinen, mutta elokuvallisen itkukohtauksen sijaan en osannut kuin jäykistyä änkyttäväksi robotiksi. Mutta se siitä!

Me emme heti alkaneet suunnitella häitä vaan päätimme järjestää ne ”noin kolmen vuoden kuluttua”.

 

Kaksi vuotta häihin

Kesäkuu 2015: Juhlapaikan varaaminen

 

Kuva: Hannika Photography

Karu fakta Helsingissä on se, että jos mielii suosituimpiin hääpaikkoihin sesonkiaikaan, tilavaraukset täytyy tehdä jo kaksi vuotta etukäteen. Toisaalta olen kyllä itse löysän hääjärjestelyaikataulun ehdoton fani, eli minua se ei haittaa.

Kihlautumisen jälkeen emme todella tehneet vuoteen mitään häittemme eteen. Ainoastaan puhuimme siitä, kuinka halusimme järjestää häät kotikaupungissamme Helsingissä. Arvioimme kutsuttavien määrän olevan reilun sadan luokkaa, joten se rajasi jo jonkin verran hääpaikkoja.

Ensimmäiseksi etsin potentiaalisia paikkoja venuu.fi-palvelun kautta. Sen perusteella kiinnostuin kahdesta paikasta, jonne mahtuisi yli sata vierasta: Agroksenmäen holvikellarista sekä Mustikkamaalla sijaitsevasta Ravintola Aliasta.

Agroksenmäki on ilmeisesti yksi Helsingin suosituimmista hääpaikoista. Se onkin sisältä ihan hienon ja hämyisän näköinen, mutta en pääse yli siitä, että se sijaitsee käytännössä Kalasataman Lidlin takapihalla.

Aliassa emme lopulta edes käyneet. Nimittäin eräänä kesäkuun päivänä lenkkeillessäni Mustikkamaalla, kiinnitin huomiota erääseen kauniiseen rakennukseen. Lenkkeilin sen luo, ja opin sen olevan Kulosaaren Casino. Pienen googlailun jälkeen sovimme Pyryn kanssa sinne tapaamisen hovimestarin kanssa. Tapaamisen perusteella päätimme yksimielisesti pitää häät Casinolla.

Kuva: Hannika Photography

 

Kulosaaren Casino on yksi Helsingin perinteisimmistä hääpaikoista, jossa häitä on järjestetty yli sata vuotta. Casino on helppoudesta nauttivan hääjärjestelijän unelma: paikka on itsessään niin upea, ettei koristeluita oikeastaan tarvita. Ruuat ja juomat tulevat myös ravintolan puolesta. Kalliimmaksihan se tulee, kun ei hae Virosta juomia ja saa kilpailuttaa cateringeja. Esimerkiksi Agroksenmäelle olisi saanut tuoda omat juomat ja ruuat. Mutta voin kyllä kertoa näin tj 16 -päivänä, ettei harmita yhtään näiden asioiden puuttuminen to do -listalta.

Me varasimme ensin hääpäiväksi 15.7., mutta kun kävin Casinolla uudestaan elokuun alussa ja näin, miten ihanalta hämärtyvä elokuun ilta siellä näytti, siirsimme hääpäivän elokuun 5. päivään. Tällainen iltavalaistushifistely tuli itsellenikin yllätykseksi, en tiennyt, että sisälläni asuu sellainen! Toivottavasti se ei ollut typerä päätös, sillä surkean kesän toistaiseksi kaunein päivä on ollut tuo meidän alkuperäinen 15.7.

Casinolla juhlitaan aina kahdet häät samaan aikaan, Merisalissa ja pienemmässä Sun Marinessa. Meidän häämme mahtuivat ainoastaan Merisaliin, mutta se onkin mielestäni saleista hienompi. Plus, siellä on ilmastointi, jota ilmeisesti Sun Marinessa ei ole. Se, että kaikki häävieraat mahtuvat samaan tilaan on ihana plussa. Esimerkiksi Aliassa vieraamme olisi pitänyt sijoittaa istumaan eri huoneisiin.

Kulosaaren Casino veloittaa 1000 euron varausmaksun, joka hyvitetään loppulaskusta. Jos varauksen peruu, tonnia ei saa takaisin. Varsinaista tilavuokraa ei ole, jos Merisaliin tulee yli 80 aikuista vierasta. Sun Marinessa vastaava luku taisi olla 60 aikuista.

 

1 vuosi 3 kk häihin:

Toukokuu 2016: Kirkon varaaminen

En ollut ihan varma, pitäisikö meidän mennä naimisiin kirkossa. Välillä se on tuntunut ajatuksena falskilta, koska emme ole vakaumuksellisia, vaikka kirkkoon kuulummekin.

Varsinkin, kun olimme ystäväni sekulaarisissa häissä Skotlannissa, mietin, mitä ihmettä me oikein menemme alttarille seisomaan.

Fakta on kuitenkin se, että minä pidän kirkkohäitä kauniina perinteenä. Se on seremoniana mielestäni paljon juhlallisempi kuin kaksi minuuttia maistraatissa.

Ja sitten löysin Kulosaaren kirkon, samalla juoksulenkillä, jolla löysin Kulosaaren Casinon. Pieni, vaatimaton, mutta kaunis kivikirkko, joka on kävelymatkan päässä Casinolta. Päätimme, että siellä menisimme naimisiin.

Selvittelin Herttoniemen seurakunnasta jo vuonna 2015, milloin he ottavat varauksia kesälle 2017. Toukokuun 2016 ensimmäisenä arkipäivänä Pyry soitti ja varasi meille kirkon 5.8.2017 ja vihkiajaksi klo 15. Samana päivänä oli soittanut jo moni muukin, vaikkei Kulosaaren kirkko olekaan käsittääkseni Helsingin ihan suosituimpia vihkikirkkoja.

 

 

Vuosi aikaa häihin:

Elokuu 2016: Papin valinta

Kuva: Hannika Photography

Tässä ollaan taas sarjassa ”hääasiat, joissa en tiennyt olevani hifistelijä”. Sen nyt vielä kai ymmärtää, että häämekot voivat sekoittaa bridezillattoman pään (siitä lisää seuravassa kirjoituksessa), mutta että papitkin vielä?

No, tähän liittyy se, mistä puhuin aiemmin kirkon kohdalla. Koska kirkko on muutenkin hyvin etäinen asia elämässämme, halusin varmistaa ainakin sen, että meitä olisi vihkimässä kirkon liberaaleinta kantaa edustava henkilö. Ensimmäisenä mieleeni tuli Marjaana Toiviainen. Kyselin hänen aikataulujaan Oulunkylän seurakunnasta, mutta hän oli kuitenkin lomalla juuri meidän hääpäivänämme.

Seuraavaksi kurkottelin toisen vapaamieliseksi tietämäni henkilön suuntaan: kysyin meidän kotiseurakunnastamme Kalliosta, josko kirkkoherra Teemu Laajasalo tulisi vihkimään meidät. Sama juttu, lomalla hänkin.

Siihen loppui minun pappistietämykseni. Kun oma pappipajatso oli tyhjä, keksi isäni ehdottaa, että pyytäisimme perhepappiamme vihkimään meidät. Hän on jo eläkkeelle jäänyt mies, joka on vihkinyt vanhempani 30 vuotta sitten, kastanut minut ja veljeni sekä siunannut isoisäni haudan lepoon.

Papin kanssa ei tarvitse stressata – sellaisen saa vaikka lyhyelläkin varoitusajalla. Mutta selvästi minulle oli sitten kuitenkin tärkeää, että meidät vihkivä henkilö olisi edes jollain tavalla juuri meille tarkoitettu, en siis halunnutkaan ihan ketä tahansa.

 

Seuraavassa kirjoituksessa kerron muun muassa ihanan koukuttavasta häämekon metsästämisestä ja muista reilu vuosi ennen häitä hoidettavista asioista.

Onko täällä muita tämän kesän morsiamia?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply