Maakuntamatkat

Vatsa pinkeänä Lohjalla ja Raaseporissa

keskiviikko, toukokuu 24, 2017

Viime viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni bloggariretkelle. Houkutteleva kutsu tuli länsiuusimaalaiselta Lumo-matkailulta. Tarkoitus oli viettää keväinen lauantaipäivä tutustuen Lohjan ja Raaseporin ruoka- ja juomatarjontaan. Tässä kirjoituksessa kerron lauantain kokemuksista rehellisesti ja annan vinkkejä, mihin tekemiseen testaamani syöttölät ja juottolat voi yhdistää.

Niin innoissani kuin ensimmäisestä blogiretkestä ja muiden bloggaajien tapaamisesta olinkin, lähtökohtani reissulle ei ollut paras mahdollinen. Edellisenä iltana olin nauttinut ”vaatimattoman” kymmenen ruokalajin illallisen Porvoon Sicapellessä, jossa juhlimme veljeni yllätyshäitä. Olisin halunnut osallistua ruoka- ja juomateemaiselle blogimatkalle mieluummin kunnon vatsamurinoissa, mutta olin silti valmis venyttämään jo ennestään pinkeänä pullottavaa mahaani Länsi-Uudellamaalla.

Länsi-Uusimaa? Mitä siellä on? Tai vielä tarkemmin, mitä ihmettä on Lohjalla, viimeisellä rajavyöhykkeellä Uusimaan ja Varsinais-Suomen välillä? Rakastan löytää kauneutta ja mielenkiintoista nähtävää Lohjan kaltaisista, tylsän kuuloisista paikoista. Sitä halusin maiskuttelun ohessa löytää.

Pieni pala Pariisia Lohjan keskustassa

Lohjalle saapuessamme kävi selväksi ainakin, mitä Lohjalla ei ole: kiinnostavan näköistä keskustaa. Mutta mikäs minä keravalaisena olen arvostelemaan?

Laatikkomaisen arkkitehtuurin keskellä on kuitenkin pieni pala Pariisia!

Cafe Lauri on suosittu kahvila, jonka ovat perustaneet Helsingistä maaseutumaisemiin muuttaneet Timo Ranta ja Jukka Turunen. Retkellämme oppaana toiminut Tuula Kleiman osasi kertoa, etteivät Timo ja Jukka ole ainoat, jotka ovat pudistelleet pääkaupungin pölyt ja asettuneet Lohjalle. Jotain viehättävää paikassa on siis pakko olla.

Cafe Laurin viehättävyydestä taasen ei ollut kysymystäkään. Heti sisään saapuessamme meidät ympäröi ihastuttava pullantuoksu. Meille oli katettu maukas aamupala, johon kuului Cafetorian suunnittelema kahvisekoitus, tyrni-mustikkasnapsi ja lohimufinssi lisäkesalaatilla. Minulle tuli ähkyhiki jo tässä vaiheessa – tuntui kuin olisin tullut suoraan Sicapellestä Cafe Lauriin. Se oli sääli, sillä tarjoiluissa ei ollut mitään vikaa.

Jälkiruokana maistelimme kahvilan leivonnaisia, joista yksi oli varsinainen kuuluisuus: Cafe Laurin kanelipulla on herkku, jota kuulemma Helsingistä asti tullaan ostamaan. Pakko myöntää, että en ole pullaihminen alkuunkaan, mutta tämä kyseinen bulle oli varsin herkullinen!

Vinkki: Yhdistä Cafe Laurissa syöminen vierailuun Lohjan Pyhän Laurin keskiaikasessa kirkossa. 

Viinien ja siidereiden Lohjansaari

Lohjan pariisilaiskahvilan jälkeen körötimme Lohjansaarelle, jonka tunnetuin nähtävyys lienee tänä päivänä Paavolan tammi. Olisin mielläni ulkoiluttanut mahaani edes tammelle kävelemisen verran, mutta meidän määränpäämme olikin Alitalon viinitila.

Bussin ikkunasta näkyvät rehevät lehtimetsät ja järvimaisemat ihastuttivat. Saaren omenapuut eivät vielä kukkineen – miten upealta paikka näyttääkään silloin, kun ne kukkivat?

Alitalon viinitilalla tehdään Ciderberg-siidereitä, -viinejä, -liköörejä ja -viidereitä. Itse asiassa jo Cafe Laurissa maistelimme Ciderbergin punaherukoista ja vadelmista tehtyä Lauri-kuohuviiniä. Se ja viinitilalla juotu valkoherukkaviideri ja omenasiideri olivat kaikki raikkaan kesäisiä. Oma suosikkini oli vanha kunnon omppusiideri.

Alitalon viinitilalla pääsee maatilatunnelmaan, sieltä kun löytyy muun muassa hevosia, koiria ja marsuja – lapset kun tykkäävät.

Pakko sanoa, että jätin Lohjansaaren aika haikeana taakseni. Siellä tuntui vallitsevan omanlaisensa leppeä ilmasto, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Vinkki: Yhdistä Alitalon viinitilalla syöminen ja juominen Paavolan tammella vierailuun.

Olutta ja fiiniä lähiruokaa Mustiossa

Seuraavaksi Lohja vaihtui Raaseporiin, kun vuorossa oli Mustion panimo sekä ravintola Linnankrouvi. Hulppean näköistä Mustion Linnaa ihailimme vain ulkopuolelta.

Mutta Mustion Linnan puisto! Iih ja ooh ja kaikki muut paljon kertovat ylityssanat olivat kevätlauantaina tarpeen.

Puistossa harhailun jälkeen löysimme itsemme pian Mustion panimon pienistä tiloista maistelemassa oluita. Pari vuotta pystyssä ollut pieni käsityöläispanimo sijaitsi viehättävällä paikalla Mustion ruukissa.

Maistoimme Mustion panimon kolmea perusvalikoiman olutta: Amberalea, Ruukinolutta ja Porteria. Oma suosikkini oli raikas ja makeahko Ruukinolut. Sitä saa vuoden ympäri, toisin kuin vuodenaikaoluita Amberalea ja Porteria. Oluita voi ostaa Linnankrouvin myymälästä.

Kun siirryimme lounastamaan Linnankrouviin, odotin pelonsekaisin tuntein, kuinka paljon ruokaa minun pitäisi yrittää mahduttaa jo valmiiksi pullottavaan vatsaan. Onneksi huomasin heti alkuun, että annokset olivat pieniä, kuten fine dining ravintoloissa usein tietysti onkin. Toisessa tilanteessa ne olisivat jättäneet nälkäiseksi. On toki mahdollista, että meidän bloggaajien annokset olivat pienempiä kuin ne normaalisti tilattuina olisivat.

Kaikki syömämme annokset olivat lähiruokaa, mikä on aina ilahduttavaa.

Ensimmäisenä maistelimme savustettua vuolukermaa ja vaahterankukkia. Annos jätti suuhun rasvaisen tuntemuksen, mutta kerman maku oli herkullinen.

Seuraavana vuorossa oli Hereford-tartaria ja luuydinmajoneesia. Minä en ole mikään ruokatoimittaja, mutta tämä oli mielestäni täydellistä. Oppaamme sanoi maistavansa majoneesissa luutiytimen maun, mutta itse en tunnista sitä makua.

Ruokalajit pysyivät kevyinä. Seuraavaksi lautasella oli varhaiskaalia, salottisipulifondantea, piparjuurivoita ja mukulaleinikkiä. Lisukkeena oli makoisaa hirssiä. Kaalin seurana joimme Mustion panimon Amberalea, koska kuulemma kaali on vaikea sovittaa yhteen viinin kanssa. Sicapellessä oli muuten edellisenä iltana varhaiskaalia ja sen kanssa valkoviiniä, mikä mielestäni toimi erinomaisesti.

Viimeinen pääruoka oli paistettua kuhaa, puikulaperunaa, kampasimpukkamajoneesia ja muusista törröttävä mustekalan lonkero. Pidän kalaruuista ja tämä oli oikein hyvää, mutta jäi mielestäni aiempien ruokalajien varjoon.

Jälkiruoka oli sitäkin loistavampi. Keväisessä annoksessa oli fenkolikakkua, marenkia ja valkosuklaajäätelöä. Kaiken kruunasi päälle kuorrutettu lakritsikastike. Täydellinen sekoitus makeaa ja suolaista. Minä petyn usein jälkiruokiin, mutta nyt en vähääkään.

Myönnän että taputin itseäni olkapäälle muutamaan otteeseen kelpo suorituksesta – aamulla kun oli tuntunut lähes mahdottomalta ajatukselta syödä lusikallistakaan ja nyt olin syönyt kaikki lautaset tyhjiksi. Self-five!

Mielestäni Mustion Linnalle ei tarvitse antaa erikseen suositusta tekemisestä, sen kuin nauttii puistosta ja hulppeasta ympäristöstä.

(Pian naimisiin menevänä panin muuten merkille, että Linnankrouvi ei olisi sekään ollut ollenkaan hassumpi hääjuhlapaikka…)

Mökkeilyä kaupungin keskustassa

Mustion Linnalta jatkoimme takaisin Lohjalle, tällä kertaa tarkoituksena oli tutustua paikalliseen majoitusvaihtoehtoon Gasthaus Lohjaan.

Saksalaistunnelmaa henkivä hotelli on ylpeä siitä, että heidän vieraana on mahdollista yöpyä mökkimaisemissa aivan Lohjan keskustan tuntumassa. Erikoisuutena on myös se, että vieraat voivat varata oman saunavuoron.

Yleisilmeeltään siisti, joskin vähän leirikeskusmaiselta näyttävä Gaustahaus hurmaa palvelullaan ja herkullisella ruuallaan. Kuulemma hotellissa yöpyjille tulee aina yllätyksenä, millaisia herkkuja Gasthausesta saa. Näitä herkkuja mekin saimme maistella, vaikka luulin jo päivän ruokatarjoilujen olevan ohi. Saamamme suupalat olivat niin mainioita, että yhtäkkiä vatsassa oli tilaa myös santsaamiselle.

Vinkki: Ulkoile Lohjanharjulla ja palkitse itsesi Gasthausessa omalla saunavuorolla ja maittavalla ruualla.

Käsityöläisolutta teollisuusalueella

Nyt voin vielä ostosteeveemäiseen tapaan hihkaista: Eikä siinä vielä kaikki! Ennen kotimatkaa pistäydyimme toisella käsityöläispanimolla. Top Fuel Beerin teollisuusalueella sijaitsevat tilat eivät totta puhuen olleet kovin viehättävät, mutta viis tiloista, jos olut on hyvää!

Top Fuelilla maistoimme kolmea olutta ja yhtä siideriä. Fuku-sushiravintoloille tehty Fuku-olut oli omaan makuuni liian karvas ja humalan maku turhan vahva – toimii varmaan paremmin sushin kanssa kuin yksinään nautittuna? Sen sijaan panimon hitti Hippie Juice IPA oli mukavan raikas ja hedelmäinen. En osaa sanoa pidinkö enemmän siitä vai Mustion panimon Ruukinoluesta.

Top Fuelin porter erosi selkeästi Mustion panimon porterista. Top Fuelin versio oli selvästi raikkaampi ja kevyempi, kun Mustiossa se oli kermaisen täyteläinen ja savunmakuinen.

Omenasiideri oli kuivaa ja kunnollista, mutta se hävisi kyllä Alitalon viinitilalla nautitulle verrokilleen. Ympäristöllä voi olla vaikutusta asiaan. Joisitko itse siiderin mieluummin vehreässä maalaisidyllissä vai teollisuusalueen hallissa?

Vinkki: Mene Lohjan legendaariseen Opus K -baariin ja tilaa siellä pullo Top Fuelin hippimehua.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Lumo-matkailun kanssa. Artikkelin teksti ja siinä esittämäni mielipiteet ja vinkit ovat omiani.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Suunnaton keskiviikko, toukokuu 24, 2017 at 17:53

    Te ootte ehtineet kiertää vaikka missä! Aikamoisia herkkuja. Etenkin Mustion annokset saivat aikaan vau-tunnelmia. Harmi, etten tällä kertaa päässyt mukaan. Nähdään toivottavasti joku toinen kerta!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, toukokuu 24, 2017 at 22:03

      No kyllä, paljon makeita paikkoja mahtui päivään, vaikka välillä teki tiukkaa jaksaa lisää ruokaa. Mustion annokset olivat kyllä huikaisevan herkullisia, sinne kannattaa mennä nauttimaan kesäpäivästä! Kyllä varmasti nähdään joskus toiste, tuletko ehkä ensi viikon blogikoulutukseen? 🙂

  • Reply Johanna @ Out of Office perjantai, toukokuu 26, 2017 at 13:06

    Tuo Mustion Linna ja Linnankrouvin lähiherkut <3

    Olen aivan myyty tuolle paikalle. Olimme siellä viettämässä vappuaattoa, ja otin aamun auringonnoususta kaiken mahdollisen irti puistossa: https://johannasuomela.com/2017/05/24/mustion-linna-kulinarismia-silmanruokaa-ja-mielenrauhaa/

    Ja tosiaan, hääpaikkaa hakevan kannattaa todellakin harkita tuota: Mustion kirkko on aivan tien toisella puolella, joten kaikki yksityiskohdat ikimuistoisiin ja onnistuneisiin häihin upeaa hääkuvausmiljöötä myöten ovat tarjolla 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, toukokuu 26, 2017 at 16:26

      Joo, Mustion Linna ja Linnankrouvi on kyllä niin <3 Voi että, täytyy käydä kurkkaamassa sun postaus. Sinne täytyy päästä vielä uudemman kerran, ehkä sitten juhlimaan vaikka paperihääpäivää… 😉

    Leave a Reply