18-vuotislahjana matka Barcelonaan

Barcelona | toukokuu 2008

Miksi kirjoittelen ikivanhoista matkoista, joista en välttämättä muista muuta kuin tunnelman tai hassun hatun? Koska yhtä kaikki olen ollut niissäkin paikoissa. Ja koska blogini pontimena on kertoa tarinoita kaikista maista, joissa olen ollut ja joista muistan sentään jotain. Barcelonan-reissu on ainoa muinainen ulkomaanmatka, josta en ole vielä kirjoittanut.

Vanhempani antoivat sekä minulle että veljelleni 18-vuotislahjaksi matkan haluamaamme Euroopan kaupunkiin. Veljeni vietiin kolme vuotta aiemmin Pariisiin, minä valitsin Barcelonan vuonna 2008.

Olen lukenut, että monet muutkin ovat saaneet vanhemmiltaan tällaisia matkasyntymäpäivälahjoja. Tavarat on helppo unohtaa, mutta matkoja ei.

Pidennetty viikonloppu Barcelonassa ei riitä mihinkään. Kaupunki on niin valtava, että siinä ajassa ei pysty oikein pääsemään hommaan sisälle. Mekin vaelsimme kilometrikaupalla Barcelonan katuja pitkin ja ihailimme sen rakennuksia ja toreja. La Ramblalla sijaitsevassa ruokahallissa haisi kalalle ja siellä myytiin lampaiden päitä. Niillä oli vielä mulkosilmät päässä.

Kävimme ihailemassa El beso de la muertea. Patsaasta ei olisi kai saanut ottaa kuvaa, mutta moraalittomina turisteina otimme silti. Sen jälkeen menimme syömään kinkkua.

Yleisesti ottaen arkkitehtuuri on asia, joka minua kiinnostaa vain ulkomailla. Ja sekin rajoittuu kategoriaan: ”Vautsi, mikä rakennus.” Tämä lause oli erityisen paljon käytössä Barcelonassa, jossa lumouduin varsinkin Gaudin luomuksista. Kävimme ihailemassa hänen mielikuvituksensa tuotteita Park Güellissa, Sagrada Familiassa sekä Casa Batllóssa.

Erityisen rakastunut olin Sagrada Familiaan. Olisin voinut tuijotella sen käsittämättömän runsaita yksityiskohtia tuntikausia.

Arvoimme hetken aikaa Casa Batllón ja Casa Milàn välillä, ja lopulta minä ratkaisin tilanteen Casa Batllón hyväksi. Se oli mielestäni jotenkin niin sympaattisen ja kummallisen oloinen.

Muita muistettavia asioita Barcelonasta oli upea flamencoesitys, sekä viimeinen illallinen, jolla joimme Veri-merkkistä pullovettä. Isäni halusi ehdottomasti ottaa kuvan pullosta punaviinilasillisen kanssa. Kenties hauska juttu, mutta kuvasta tuli kyllä ihan paska.

Oletteko te saaneet syntymäpäivälahjaksi ulkomaanmatkoja?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.