Kappas kummaa, kun en ole kuitenkaan kirjoittanut Orivedellä opiskelusta yhtä paljon kuin joskus uhosin. Ajattelin kuitenkin näin Instagram Travel Thursdayn hengessä esitellä uuden kotikaupunkini – kaipa sitä sellaiseksi voi tavallaan kutsua, kun siellä vietän nykyään suurimman osan ajastani.
Orivesi on varmasti monella tapaa niin perinteinen suomalaiskaupunki, että moni mieltää sen lähtökohtaisesti vain tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi. Eihän se kaupunkina tarjoa kovin kummoisia elämyksiä, mutta olen löytänyt kauneutta ja rauhallisuutta sen maaseutumaisista maisemista.
Tässä siis kymmenen kuvaa rauhalliselta Orivedeltä, koska uskon, että jokaisessa suomalaisessa kaupungissa on jotain kaunista.
Tämä kuva oli ensimmäinen julkaisemani kuva Orivedelle muuton jälkeen. Elokuussa maaseutukunnan pellot olivat vielä viljavassa kunnossa, ja kuvassa tiivistyy mielestäni hienosti Oriveden tunnelma.
Nämä pellot löytyvät aivan opiston läheltä, joten olen käynyt siellä kävelemässä monituiset kerrat, ja sieltä moni näistä kuvistakin on.
Tämä lampi on lempilenkkeilymaastoni, koska sen pääsee kiertämään kätevästi. Täällä olen nähnyt useita kauniita auringonlaskuja.
Tämä Peikkometsäksi nimittäni kuva löytyy Oriveden kotiseutumuseon vierestä. Sieltä lähtee valaistui pururata, jota en ole juurikaan käyttänyt, koska aivan sen vieressä kulkee äänekäs autotie. On jotenkin harmi, että täällä ei saa nauttia metsän rauhasta, joka kuvasta kuitenkin välittyy.
Palataan taas niille pelloille. Äkkäsin tämän dramaattisen hetken eräänä elokuun päivänä.
Ja tämä kuva on samalta päivältä. Sisälläni asustaa pieni maalaisromantikko, joka arvostaa näitä maisemia.
Syyskuussa saimme vielä nauttia hetkittäin intiaanikesästä. Oriveden opiston pihamaa on vehreä, ja tämä koivu kukki vielä täyttä häkää syksyn kolkutellessa ovella.
Tämä yksinäinen puu teki minuun vaikutuksen lämpimänä syyskuun päivänä. Olin kävelemässä tällä kertaa vähän kauempaa löytyvien peltojen keskellä. Jylhässä yksinäisyydessä törröttävä puu oli minusta dramaattinen.
Syksy ja punaiset marjat – niitä minä näin tänä vuonna paljon. Tämä kuva on taas yhdeltä monista retkistäni peltojen huomassa, vaikka nyt lähikuvaan onkin päässyt lato.
Mainitsin lenkkipolkukuvan yhteydessä kauniit auringonlaskut. Tämä oli varmaan se kaikista hienoin. Tällä hetkellä lenkkiseuranani kulkee vain armoton pimeys.
Ja viimeisenä kuva eiliseltä. Marraskuu Orivedellä on ollut suurimmaksi osaksi juurikin näin satumainen. Kuvassa on myös se, mitä on vielä jäljellä Oriveden perinteisestä puukirkosta. Nykyään tien toisella puolella komeilee valkoinen funkkiskirkko.
Mitäs tuumitte? Löysinkö kauneutta tavallisesta suomalaiskaupungista?
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Lue tempauksesta lisää täältä.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
20 Comments
Mielestäni joka paikassa on kauneutta, vaikka yleiskuva on ankea niin pienissä yksityiskohdissa sitä usein löytyy. Ja lato ja pellot on niin Suomifilmi-kuvastoa. Henoja tunnelmia.
Mä olen ihan samaa mieltä, olen vähän miettinytkin, että jos jossain vaiheessa pistäisi pystyyn tempauksen, jossa bloggaajat etsisivät kauneutta omista ”tylsistä” kotikaupungeistaan. 🙂 Kiitos, Sarsa! Suomi-filmi-kuvastoa on tosiaan nähtävillä Orivedellä.
Kyllä löysit kauneutta! Ihania Suomi-kuvia, tuosta mustavalkoisesta tuli ihan vanhat Suomi-filmit mieleen. Voin niin kuvitella nuoren miehen kävelemässä tuota tietä pitkin valkoisessa paidassa ja henkselihousuissa, oljenkorsi suussa 🙂
Kiitos Terhi! 🙂 Sun kuvailema kohtaus oli kyllä kuin jostain vanhasta kotimaisesta pätkästä ja sopisi hyvin Oriveden maisemiin.
Olipas ihania kuvia. Itselleni Suomesta tulee mieleen ensimmäiseksi viljapellot ja sitten koivut ja järvimaisema. Maalaistyttö täällä terve 🙂 Ja oman lapsuuteni olen viettänyt hyvin lähellä Orivettä, joten kuviesi Orivesikin on tuttu paikka minulle.
Kiitos Jonna! 🙂 Mulle keravalaisena tulee ehkä liian helposti mieleen se aika geneerinen pikkukaupunki, vaikka olen kyllä maallakin viettänyt paljon aikaa mummolassa. Kiva jos tunnistit lapsuudenmaisemia kuvista!
Tosi kauniita kuvia! 🙂 Uskon kyllä, että jokaisesta kaupungista löytyy jotain kaunista. Aina kauneus ei ehkä ole niin selvästi näkyvissä, ja onhan kauneuttakin montaa eri ”lajia”. Mun suosikki on talvinen maisema, koska mikään ei ole parempaa kuin luminen maisema <3
Kiitti Tanja! Lumiset maisemat on kyllä aivan ihania ja niin valitettavan harvinaisia nykyään. Ihanaa kun tänä vuonna on päässyt nauttimaan lumesta melkein jo kuukauden verran. 🙂
Kyllä kauneutta löytää mistä tahansa, jos vain haluaa! Ja sen osoitit kyllä näillä kuvilla ☺️ Omat kokemukset Orivedestä jäävät liikuntahalliin, jossa niin monesti tuli käytyä pelaamassa lentistä. Mutta näköjään luonto on siellä(kin) kaunista!
Juuri näin, kaikkialta voi löytää kauneitta! 🙂 Kiitos! Liikuntahalli on mullekin tällä hetkellä tuttu paikka, kun käyn siellä pumppaamassa rautaa pari kertaa viikossa. Siellä oon kiinnittänyt huomiota kanssapakertajien ystävällisyyteen: siellä kaikki hyvästelevät toisensa, mikä on mulle ihan uutta kuntosalietikettiä! 🙂
Mua hävettää myöntää, etten oo koskaan käynyt Orivedellä, vaikka se tuossa vieressä killuukin. Muutenkin Pirkanmaan kuntien tuntemus on aika ontuvaa. Musta tuntuu, että mistä tahansa Suomen kolkasta löytyy sitä kauneutta, kun vain hieman etsii. Joistain tosin ehkä joutuu etsimään hieman enemmän 😀 Mutta ihania maalaisidyllikuvia, aivan kuin jostain Suomi-leffan lavasteista 🙂
No joo, eipä Orivedellä tosiaan sinänsä ole mitään kovinkaan suurta vetovoimatekijää, jonka takia tänne tarvitsisi tulla vierailemaan. Mutta toki jos ylipäänsä on viehättynyt maalaismaisemista niin miksei! Ja luovalle työskentelylle Orivesi on ihan omiaan, kun täällä on rauha keskittyä kirjoittamiseen. Kiitos Noora! 🙂
Mulle tulee Orivedestä mieleen vain Oritupa pysähdyspaikkana matkalla Jyväskylästä Tampereelle. Mutta näköjään siellä on muutakin! Kauniilta näyttää. Kyllä sitä kauneutta löytyy aivan varmasti jokaisella suomalaiselta paikkakunnalta. 🙂
Jep, Oritupa on varmaan aika monelle tuttu, vaikkei olisi Orivedellä pysöhtynytkään. Näinhän se, ja osittain sitä kaikkien paikkojen kauneutta halusin tällä postauksellakin osoittaa. 🙂
Suomea tuntemattomana pitää tunnustaa, etten osaisi laittaa Orivettä edes kartalle… Mutta niin perinteistä Suomi-maisemaa siellä todellakin on! Sateenkaarikuva on todella ihana!
No en yhtään ihmettele, ei tällaisia pikkukaupunkeja oikein osaa. Kun tietää, että se on lähellä Tamperetta, se riittänee :D. Kiitos Annika! Mustakin se on hieno.
Me keravalaiset ollaan taitavia löytämään kauneutta mistä tahansa 😀 Tykkään varsinkin tuosta avauskuvasta ja satumetsästä. Munkin täytyi tarkistaa Oriveden sijainti kartalta, vaikka jossain Tampereen lähistöllä epäilin sen olevankin.
Hehe, hyvä Kerava! 😀 Kiitos! Juu, tällaisia ison kaupungin kyljessä olevia pikkuisia kaupunkejahan Suomessa riittää. Ihan hauska tutustua yhteen, kun ei tulisi mentyä varmaan muuten.
Kauniita maalaismaisemia:)
Kiitos Satu! 🙂