Seitsemän syytä, miksi rakastan Lissabonia

Lissabon | toukokuu 2012

Minulla on kirjoittamatta enää muutama vuosia vanha matkasepustus, minkä jälkeen olen ajan tasalla matkakertomuksissani. Tällaiselle kontrollifriikille se tuottaa… no, sanotaan vaikka, että tyytyväisyyden tunnetta.

Lissabonista ja Utrechtin opiskelijavaihdosta kirjoittaminen on tuntunut kaikista työläimmältä. Miksi? Koska ne ovat olleet niin unohtumattomia matkoja, ne ovat linkittyneet samaan ajanjaksoon elämässäni yli neljä vuotta sitten, niistä on kauheasti kerrattavaa, tuhansia kuvia…

Utrechtista kirjoitan tipoittain, toistaiseksi olen kirjoittanut itse kaupungista, hassuista sattumuksista sekä vaihdon ikävämmistä puolista. Lissabon kuuluu kiinteästi vaihtooni, sillä tein sinne kahden viikon mittaisen reportaasimatkan. European Culture & European Journalism -kurssikokonaisuuteen kuului siis ajanjakso, jolloin jokaisen toimittajaopiskelijan piti lähteä Utrechtista yksin johonkin Euroopan kaupunkiin ja tuottaa siellä kolme artikkelia koulun lehteen CulTour Magazineen. Erityisenä aiheena oli kaupungeissa tapahtuva gentrifikaatio, joka oli ollut kantavana teemana koko kevään ajan. Olimme tutustuneet aiheeseen myös luokkaretkellä Berliinissä.

Minulle matka Lissaboniin tiesi rauhoittumista vauhdikkaasta vaihtoelämästä. Teki hyvää olla juhlimatta, viettää pitkästä aikaa suurin osa ajasta yksin.

Lissabon on ehkä lempikaupunkini, se on tehnyt kaikista kaupungeista minuun suurimman vaikutuksen ja sitä suosittelisin kaikille lomakohteeksi. Helpottaakseni kirjoitusurakkaa Lissabonista, olen päättänyt tehdä tästä kuvapainotteisen postauksen.

Nyt seuraa seitsemän syytä, miksi rakastan Lissabonia.

1. Se on kaunis

Lissabon on kukkulainen kaupunki. Korkeuserot tarkoittavat yhtä mahtavaa asiaa, nimittäin näköalapaikkoja. Niitähän Lissabonissa riittää, ja niistä voi ihailla värikylläisenä levittyvää kaupunkia. Hyviä näköalapaikkoja ovat esimerkiksi Portas do Sol, Miradouro de São Pedro de Alcântara sekä Castelo de Sao Jorge -linnake.

2. Sen talot ovat ihastuttavia

Kaakeloidut julkisivut ja pirteät pastellivärit. Muun muassa näistä syistä portugalilaiset rakennukset herättävät sisälläni aina suurta ihastusta.

3. Lissabonin keltainen ratikka

Sympaattinen, pieni, töherryksiä täynnä ja aina ahdas Lissabonin ratikka tuo kaupunkiin tunnelmaa. Turistit suosivat erityisesti linjoja 28 ja 12, jotka kiertävät Baixan ja Alfaman kaupunginosissa.

4. Bairro Alto

Tein reportaasimatkani pääjutun Bairro Alton gentrifikaatiosta. Kapeiden kujien kaupunginosasta oli tullut bileiden mekka ja hipsterialue, mutta samaan aikaan siellä asui hirveästi eläkeläisiä. Minua kiinnosti, miten yöelämä ja vanhukset sopivat yhteen. Aika huonosti. Nukkuminen oli vaikeutunut yhä useammalla ja paikan epäsiisteys harmitti. Mikseivät he sitten muuta pois? Hintojen takia. Moni maksoi niin pientä vuokraa, että mihin tahansa muualle muuttaminen tarkoittaisi asumiskustannusten huimaa nousua.

En tietenkään rakasta Bairro Altossa tätä ristiriitaa, mutta paikan kujat ja kadut tulivat minulle kahden viikon aikana niin tutuiksi, etten voi jättää mainitsematta aluetta.

5. Alfama ja fado

Lähellä Lissabonin keskustaa sijaitseva Alfama on fadon kehto. Sain yöpaikastani Yes-hostellista (paras hostelli, jossa olen koskaan majoittunut) neuvon lähteä paikallisten suosimaan fado-ravintolaan Alfamaan. Paikan nimi ja sijainti on jo painunut unholaan, mutta kokemus ei. Kapeiden ja korkealle kipuavien katujen sokkeloista löysin pienen ja hämärän baarin, jossa oli korkeintaan kolmekymmentä asiakaspaikkaa. Siellä vuorottelivat fadoa laulavat miehet ja naiset, kaikki eri ikäisiä. En muista koska viimeksi musiikki olisi koskettanut minua niin paljon kuin siellä pienessä alfamalaisessa baarissa yli neljä vuotta sitten.

Alfama onkin siis kenties parhaimmillaan iltaisin autenttisen fadon mekkana, mutta sinne kannattaa vaivautua myös päiväsaikaan. Sieltä löytyvät muun muassa näköalapaikka Portas do Sol sekä Castelo de San Jorge -linnake.

6. Belem ja sen leivokset

Kukaan Lissabonin-turisti ei varmaan jätä käymättä Belemissä. Siellä sijaitsevat nimittäin Belemin torni, Vasco da Gaman ja muiden löytöretkeilijöiden kunniaksi pystytetty monumentti sekä koristeellinen Hieronymuksen luostari. Eikä pidä unohtaa paikan nimikkoleivosta Pasteis de Belemiä, joita saa ainoastaan edellän mainittua nimeä käyttävästä kahvilasta, aivan luostarin kupeesta.

7. Sintra

Tiedän, Lissabon ja Sintra ovat eri kaupunkeja, mutta en malta olla mainitsematta vielä Unesco-kohde Sintraa, jonne Lissabonista pääsee kätevästi junalla. Se olkoon siis myös yksi syy, miksi rakastan Lissabonia, sillä rakastan Sintraa. Omalla päiväretkelläni en ehtinyt Penan palatsia pidemmälle, mutta se ei haittaa – tänne tulen vielä takaisin.

Minulle Lissabon on siis jotain, jonka muistan erityisesti tunnetasolla. En muista välttämättä osoitteita, mitä söin, tai missä oli kaikista kaunein rakennus, mutta se ei haittaa. Lissabon tulee tarjoamaan minulle kaikkea uutta ja valloittavaa seuraavallakin kerralla, kun sinne matkustan. Olen varma siitä.

Oletko sinäkin menettänyt sydämesi Lissabonille?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.