1-2 viikon irtiotot Aasia

Ao Nangin upeat karstivuoret ja pelottava mamelukkikala

perjantai, huhtikuu 22, 2016

Ao Nang | tammikuu 2015 

Lue täältä matkakertomus Phuketista vuodelta 2006.

Vietettyämme viikon rauhallisella ja piskuisella Koh Lantalla siirryimme Ao Nangiin. Alkuun Koh Lantaa suuremman Ao Nangin liikenteen ja ihmisten määrä järkytti meitä suunnattomasti, mutta samalla emme voineet olla ihastumatta meitä ympäröiviin karstivuoriin. Me myös majoituimme aivan ihanassa hotellissa, Peace Lagunassa, joka osaltaan auttoi sopeutumaan Ao Nangiin. Kyllä täälläkin voisi viikon viettää.

2015_01_18_3935

2015_01_14_3418

2015_01_14_3430

2015_01_14_3435

2015_01_14_3501

2015_01_14_3427

2015_01_14_3389

2015_01_14_3395

2015_01_14_3416

 

Neljän saaren retki – en suosittele

Ao Nangissa viihdyimme Koh Lantaa enemmän hotellimme altaalla, mutta oli meillä kuitenkin muutamia retkiä. Ensimmäinen niistä oli neljän saaren retki. Me valitsimme pitkähäntäveneellä tehtävän, vähän halvemman retken. Tarjolla on myös ainakin moottorivenellä tehtäviä neljän saaren retkipaketteja.

Tämä retki oli aikamoista sekamelskaa. Ensimmäisellä pysähdykselle meille annettiin puoli tuntia aikaa käydä katsomassa kahta saarta, Tup Islandia ja hassunmuotoista Chicken Islandia. Koska saarten välillä oli käveltävä vedessä, matkanteko oli ärsyttävää ja hidasta. Sanoinkin oppaallemme vähän happamasti, ettei puoli tuntia riittänyt mitenkään molempien saarten näkemiseen.

2015_01_16_3578

Tup Island

2015_01_16_3639

Chicken island

Seuraavaksi pysähdyimme kiitettävän pitkäksi aikaa Koh Poda Islandille, jossa söimme myös lounaan. Koh Podan tunnus on rannan läheisyydessä nököttävä kivi. Siellä jouduin myös kohtaamaan yhden suurimmista peloistani: reikä lattiassa -vessan…

2015_01_16_3662

2015_01_16_3657

2015_01_16_3645

Koh Poda Islandin jälkeen pysähdyimme jonnekin snorklaamaan. Vesi oli matalaa, ja minä onnistuin lyömään varpaani merisiilin piikkiin. Se oli suoraan sanottuna ihan helvetin kivuliasta! Se ei ainakaan nostanut jo valmiiksi vähän tympeää tunnelmaa.

Täällä jossain se merisiili vaani.

Täällä jossain se merisiili vaani.

Viimeinen pysähdys tapahtui Railay Beachilla. Se oli todella hieno paikka outoine penistemppeleineen (hedelmällisyyden palvonta). Turistien määrä, kiire ja kipeä pottuvarvas kuitenkin veivät veronsa sielläkin.

2015_01_16_3670

2015_01_16_3673

2015_01_16_3695

2015_01_16_3699

En oikeastaan suosittele tällaista pitkähäntäveneellä tehtävää ryhmäsaarihyppelyä. Retkellä on jatkuvasti kiire, eikä kyytikään ole mitään miellyttävimmästä päästä.

Olen sitä paitsi kuullut, että Ao Nangista voi palkata myös oman henkilökohtaisen kuskin varmasti kohtuulliseen hintaan, jolloin ainakin kiireongelma poistuu. Toinen mahdollisuus on myös ostaa saarihyppelylippuja niin sanottuihin julkisiin veneisiin, eli mitään retkiaikataulua ei ole, vaan saaria voi tutkailla jälleen kerran omaan tahtiin.

1237 porrasta huikaiseviin maisemiin

Toinen suuri retkemme Ao Nangista oli reissu Tiger Caven buddhapatsaalle. Samaan retkeen kuului myös vierailu Namtok Ronin kuumilla lähteillä sekä kahdella luonnonaltaalla, Emerald Poolilla sekä Blue Poolilla.

Namtok Ronin kuumat lähteet olivat – kuten arvata saattaa – täysin turistien kansoittamat. Lillumisesta kuumissa lähteissä ei oikein osannut nauttia täysin rinnoin, kun samaan aikaan piti vahtia omia tavaroitaan, jotka lojuivat ties missä. Rentoutumisesta ei voida siis puhua. Emerald Poolilla pääsee jo vähän enemmän irroittelemaan, Blue Pool on tarkoitettu vain katsomista (ja tietty selfieitä) varten. Sinne on Emerald Poolilta noin puolen kilometrin kävelymatka, ja se kävely kannattaa kyllä tehdä. Blue Pool on nimensä mukaisesti uskomattoman sininen.

2015_01_17_3776

Kuumat lähteet

2015_01_17_3807

Emerald Pool

2015_01_17_3792

Blue Pool

Blue Pool

2015_01_17_3810

Viidakkoa Emerald Poolin läheisyydessä.

Sen sijaan Tiger Cave oli kaiken vaivan väärti. Paikan nimi tulee siitä, että paikalla on joskus muinoin asustellut paljon tiikereitä. Nyt ne ovat vaihtuneet kuinkas muutenkaan kuin apinoihin.

2015_01_17_3829

2015_01_17_3837

2015_01_17_3925

Tiger Caven suola on yläilmoissa meditoiva buddhapatsas. Mutta oikeasti yläilmoissa leukaa ei loksauta se patsas, vaan ne näkymät. Ennen kuin niistä pääsee nauttimaan, on kuitenkin kavuttava 1237 porrasaskelmaa kohti taivasta.

En tahdo valehdella, se on todella rankkaa. Vettä on oltava mukana, ja taukoja on pidettävä. Yli puolen tunnin kipuamisen jälkeen huipulla odottaa kuitenkin ihana palkinto. Näkymät sinisenä horisontissa heijastuville vuorille ovat yksiä hienoimpia maisemia, joita olen koskaan reissuillani nähnyt. Ne pääsevät samaan hall of fameen Great Ocean Roadin 12 Apostolin kanssa.

2015_01_17_3867

2015_01_17_3870

2015_01_17_3887

2015_01_17_3888

2015_01_17_3846

Upeita maisemia näkee tietysti jo nousuvaiheessa, mutta ylös asti kannattaa jaksaa.

2015_01_17_3923

Apinoilla on päivittäinen siistimishetki meneillään.

 

The Giant Catfish Farmilla asuu verenhimoisia ankkoja sekä valtava mamelukkikala

Tiger Cave oli Ao Nangin -ajan ehdoton kohokohta, mutta tahdon vielä vinkata erikseen yhdestä hauskasta paikasta, jonne Ao Nangista voi retkeillä. Se on nimittäin The Giant Catfish Farm. Me otimme sinne oman tuk tukin, jolla matka kesti noin puoli tuntia.

Jättiläis(kissa)kalafarmia piti ystävällinen nainen muistaakseni Australiasta. Häneltä saimme käsiimme kalanruokapussit, ja ei kun paikkaa kiertelemään.

2015_01_20_3940

Tuntuu, että olen tällä reissulla Koh Rokin Robinson Crusoe –seikkailuineni ja merisiilin piikkeineni ollut varsinainen Mrs. Bean. Sama meininki jatkui monnifarmilla. Paikassa nimittäin vaeltelee vapaana verenhimoisia ankkoja. Verenhimoisia siksi, että kun erehdyin syöttämään välillä kaloja (kuinka saatoinkaan!) yksi ankoista puri minua jalkaan. Kun käänsin katseeni siihen, se paholainen heilutti pyrstöään minulle hyvin viattoman näköisenä.

Karistettuamme ankat kannoiltamme, meitä kohtasi seuraava shokki. Kun olimme tovin syöttäneet monneja, ui paikalle todella aavemaisesti aivan hervottoman kokoinen mamelukkikala. Oikealta nimeltään se on arrapaima, ja se on maailman suurin makeanveden kala. Se on siis todella valtava, suorastaan mykistävän kokoinen otus.

2015_01_20_3963

Alkuun se uiskenteli monnien seassa täysin hiljaa, aivan kuin vaanien. Sitten yhtäkkiä se avaa pärskäytti valtavan kitansa auki ja nielaisi kalanruokaa suuhunsa. Me huusimme valehtelematta joka kerta, kun se peto avasi kitansa ammolleen.

2015_01_20_3977

2015_01_20_3991

Jos on mahdollista, käykää katsomassa tämä jokimonsteri. Olen aivan varma, että mamelukkikala perustuu tähän kalaan. Laitan tähän vielä videon, josta voi tutustua tähän painajaisten aiheuttajaan lisää.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sandra lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 07:25

    Huh huh, mitä kertomuksia. Mikään ei kyllä ärsytä niin paljon kuin retki, joka on pettymys. Itsekin olen joskus aikoinani ollut jollain pakettimatkalla retkellä, jossa piti mennä ihan liian nopeasti paikasta toiseen. Lounaaseen jäi yllin kyllin aikaa, mutta itse niihin kohteisiin ei. Rahat pois vaan turisteilta – tämä fiilis itselleni ainakin jäi.

    Varmaan vähän asiatonta sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Siis ”pikkasen” kuuma mies sulla on! Way to go, girl! 😀

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 18:45

    Jep, aika usein järjestetyt retket on hirveen kiireellisiä, mutta sopii laiskemmille, mitä aika usein lyhyillä matkoillaan ollaan. 🙂 Haha, no kiitoksia! Olen tietysti samaa mieltä! 😀

  • Reply Veera Bianca tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 12:21

    Apua ihan liian raju kala 😀 Haha! Kiitos blogilinkista Instassa, sulla on ihania seikkailuja ja tykkään blogeista missä on paljon kuvia 🙂

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 19:55

    Joo se oli todella raju! 😀 Kiitoksia paljon kehuista, mukavaa jos tykkäät! Sulla on aivan ihania fiiliskuvia Instassa! Täytyy tutustua sun blogiin enemmän. 🙂

  • Leave a Reply