1-2 viikon irtiotot Aasia

Verinen sukellus ja epäeettistä turismia Thaimaassa

sunnuntai, huhtikuu 17, 2016

Phuket | joulukuu 2006

Lue matkakertomus Koh Lantalta täältä. Ao Nangista voit lukea täältä.

Meidän perheemme oli tarkoitus matkustaa Thaimaan Krabille jo helmikuussa 2005, mutta me kaikki tiedämme, mitä tapahtui tapaninpäivänä 2004. Meidän hotellimme oli yksi tsunamin mukana menneistä hotelleista.

Kun Thaimaan-matkamme peruuntui, suuntasimme sen sijaan Madeiralle. Olin alkuun pettynyt vähemmän kiinnostavalta vaikuttavasta kohteesta, mutta sitten rakastuinkin Madeiraan. Madeiralla minussa myös heräsi tämä matkainnostus, joka on kulkenut mukanani siitä lähtien.

Thaimaahan lähdimme sitten jouluna 2006. Tällöin emme kuitenkaan suunnanneet Krabille vaan Phuketin Kata Beachille.

Muistan vieläkin sen, kuinka Thaimaan trooppinen lämpö tulvahti meitä vastaan lentokentällä. Ajattelin, ettei tällainen kuumuus vain voinut olla mahdollista.

Matkamme Phuketissa kesti vain kahdeksan päivää, mutta siinä ajassa minä, veljeni ja isäni ehdimme mennä sukelluskurssille. Meistä lopulta tosin vain kaksi kolmesta sai kortin suoritettua.

Ensimmäisen kerran, kun laitoin pääni veden alle metrin syvyisessä vedessä, minuun iski suunnaton paniikki. Eihän täällä voi hengittää! Miten luonnotonta! Ponnahtelin veden alta ainakin kolme kertaa, kunnes oppaani ärähti tomerasti, ettei kukaan nouse vedestä ylös.

thaimaani 107

Opettajan reaktio saattaa kuulostaa julmalta, mutta siinä tilanteessa tough love oli parasta, mitä hän saattoi tehdä. Sen jälkeen en enää ponnahdellut pintaan, ja uskalsin suorittaa kaikki vaaditut maskin ja regulaattorin poistot.

Valitettavasti sukelluskorttini suorittaminen loppui lyhyeen. Jo toisena sukelluspäivänä kipu korvissani kävi sietämättömäksi ­– minulla oli alkava pikkuflunssa. Noustuani vedestä menin kertomaan eräälle ohjaajalle, etten voi jatkaa sukeltamista. Hän katsoi minua kovin pitkään ja hartaasti. Sitten hän osoitti häveliäästi nenänalustani.

”Sulla on tossa vähän verta…”, hän  sanoi.

Toden totta. Nenästäni valui harvinainen verinoro. Harvinainen siksi, että minulla ei ole koskaan ennen sitä tai sen jälkeen tullut verta nenästä. Oman sukelluskorttini sain lopulta vasta vuonna 2008, mutta se onkin pitkä juttu ja ansaitsee oman artikkelinsa…

Kolme päivää veneellä nauttimassa merestä, sukeltamisesta, auringosta, uimisesta ja ruuasta olivat matkamme parasta antia. Ihailin suunnattomasti sukellusohjaajiamme: he kun olivat kaikki kauniita ja ruskettuneita… Edelleenkin sukellusopettajan elämässä on jotain, mikä kiehtoo minua ajatuksena, vaikka tiedänkin sen olevan kaukana glamourista.

thaimaani 078

Sukeltamisen lisäksi pääsmme ihailemaan Thaimaan eksotiikkaa Wat Chalongin kauniille buddhalaistemppelialueelle.

thaimaani 039

Sen lisäksi menimme eräänä iltana aivan käsittämättömään paikkaan nimeltä FantaSea. Se oli paikkana aivan sekopäinen: välkkyviä valoja, hirveä määrä ihmisiä, kauhea meteli. Menimme sinne katsomaan jotan norsuesitystä, minkä jälkeen mietimme alakuloisina, kuinka norsut eivät varmaankaan nauttineet siitä ollenkaan…

thaimaani 067

thaimaani 065

Fanta Sean lisäksi kävimme myös kokeilemassa perinteistä Thaimaa-retkeä eli norsusafaria. En tiedä, onko kymmenen vuotta sitten ollut ollenkaan näin paljon keskustelua niiden eettisyydestä. Olihan se hieno kokemus 16-vuotiaalle ja varmasti koko perheelle. Jos ei ajattele niitä norsuja.

 

Normaalisti olen niputtanut kaikki samassa maassa tapahtuneet matkat yhdeksi pitkäksi artikkeliksi, mutta ajattelin nyt hillitä itseäni ja jakaa matkakertomuksiani vähemmän uuvuttaviksi paketeiksi.  Siispä olen kirjoittanut tammikuun 2015 Thaimaan-matkasta omat artikkelit. Koh Lantan matkakertomuksen voi lukea täältä, ja Ao Nangin täältä.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply