Suomen suurin matkablogiyhteisö
1-2 viikon irtiotot Afrikka

Se matka muutti minut

perjantai, huhtikuu 8, 2016

Siis tää Madeira… AHHH! <3 Mua on kohdannut ”kulttuuri-shokki” ja nyt haluisin muuttaa tänne joskus… Filmiä on tarvittu kuvaamiseen tosi paljon, tääl on niin kaunista. Ja nää portugalilaiset hottikset on ihania…

Näin kirjoitin 14-vuotiaana, kun lomailimme Madeiralla perheeni kanssa helmikuussa 2004. Se oli ensimmäinen matka, jolla todella koin kulttuurishokin. Kapeat kujat, levadat, ihanan oudot kasvit, talot oudoissa paikoissa… Kun matkustimme paikallisessa bussissa mutkittelevia kujia pitkin kohti Monten mäkeä, mietin kiihkoissani sitä, kuinka tunsin oloni paikalliseksi. Vaadin isoveljeäni tulemaan katsomaan paikallista koulua, jonka pihalla olevia minun ikäisiäni koululaisia tiirailin kuin olisin eläintarhassa. ”Nää ihmiset elää näin joka päivä!” ajattelin.

Madeira 2005 003

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko outoa, jos vähän liikutun oman 14-vuotiskuvani edessä?

Onko outoa, jos vähän liikutun oman 14-vuotiskuvani edessä?

Madeira 2005 077

Madeiralla tapahtui myös jotain muuta, jonka takia matkasta tuli minulle rakas.

Se oli niin pientä, mutta samalla niin suurta… Eli me mentiin viettämään madeiralaista iltaa yhteen ravintolaan… tiedossa olisi syöntiä, diivan kuuntelua ja kansantanssia. Kun ne kansantanssijat tuli, mä huomasin heti yhen ihanan mun ikäisen pojan…<3

Aaand long story short, me katselimme toisiamme paljon, hän hymyili minulle, sydämeni väpätti enemmän kuin koskaan. But wait! There is more!

Olin menossa ulos ku oli kuuma, ni ne tanssijat alko lähtemään… Sitte se tuli ja kun se meni mun ohi, se sano ”Good night”… <3 <3 Mä en aluks tajunnu, mut sit ku katoin sitä, se hymyili mulle niin ihanasti… Me katottiin toisiamme silmiin ja hymyiltiin. Se oli jotain tosi ihanaa <3 <3

Ja tästä suuresta ihastuksesta johtuen ostin Madeiralta matkamuistoksi kansantanssijanuken, jolle tein kotona alttarin. No en sentään, mutta nuken ostin, ja otin valokuvan tuosta pojasta. Kuvan liimasin valokuva-albumiin. Hassua kyllä, mutta muistan sen pojan kasvot vielä 26-vuotiaanakin.

Mutta tärkeintä mitä minulle Madeiralla kävi oli matkustusinnon herääminen. Siitä lähtien olen suhtautunut jokaiseen lomaani niin suurella intohimolla, että muistan niistä vuosiakin myöhemmin ihania ja hauskoja asioita. Kiitos kuuluu myös päiväkirjoilleni, joita olen kirjoittanut säännöllisesti 14-vuotiaasta saakka. Valitettavasti kaikista lomamatkoistani en voi antaa täällä yhtä autenttista versiota. Kaikki ei kestä päivänvaloa.

Mikä matka teki teistä innostuneita matkailijoita? Entä kirjoitatteko päiväkirjoja?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply