Afrikka Eurooppa Yleinen

Kun minä kerroin nigerialaiselle, mikä on aitoa Afrikkaa

torstai, maaliskuu 24, 2016

Odotin viime viikolla bussia, kun nigerialainen mies alkoi jutella kanssani. Viisi vuotta Suomessa asunut mies kertoi hymyssä suin kuinka yrittää pärjätä täällä suomeksi. Hänen ystävänsä eivät kuulemma aina uskalla yrittää. Kehuin hänen suomen kieltään, enkä syyttä.

Sitten hän kysyi minulta, olenko koskaan käynyt Afrikassa. Sanoin, että vain Egyptissä, Pohjois-Afrikassa.

”Mutta en ole siis koskaan käynyt siellä aidossa Afrikassa”, sitten totesin.

Mies alkoi nauraa minulle. Ai aidossa Afrikassa?

Niin, siellä savanneilla, missä näkee leijonia, kirahveja, norsuja. Tomuisilla toreilla, joilla ihmiset kävelevät mitä värikkäimmissä asuissa. Jälkimmäistä mielikuvaa en miehelle kertonut, mutta jotain savanneista hänelle kyllä sönkötin.

Olin yllättynyt, kun hän kyseenalaisti näkemykseni ”aidosta Afrikasta”. Hänhän oli sieltä itse kotoisin!

Olen miettinyt vasta nyt myöhemmin, miksi lokeroin mielessäni jonkin aidoksi ja toisen epäaidoksi. Pohjois-Afrikan arabivaltiot ovat yhtälailla osa Afrikkaa kuin ne Saharan eteläpuolella olevat valtiot, joita tituleerasin jotenkin aidommiksi.

Ei kai kukaan voisi väittää, että vaikkapa Suomi tai Pohjoismaat olisivat vähemmän aitoa Eurooppaa kuin vaikkapa Ranska ja Saksa? Tai kenties voi, mutta se tuntuisi hölmöltä. Ja tässä valossa näen nyt kommenttini.

Eihän Afrikkaa voi lokeroida niin, että se on vain savanneja ja eksoottisia eläimiä. Se on yhtä lailla Tunisian maustebasaareja ja Egyptin rukouskutsuja. Vehreiden ja kosteiden sademetsien lisäksi se on kuivuuttaan kuhisevaa autiomaata.

Egypti on kulttuurisesti lähempänä Itä-Aasian arabimaita, mutta silti osa Afrikkaa.

Egypti on kulttuurisesti lähempänä Itä-Aasian arabimaita, mutta silti osa Afrikkaa.

Kuinka moni on joskus vieraassa maassa matkustaessaan sanonut haluavansa nähdä jotain aitoa? Ok, mutta mitä se on? Oikeastaan emmekö me matkailijat itse päätä sen, mikä on meidän mielestämme aitoa siinä maassa, johon olemme matkustaneet? Meillä on jokin mielikuva, ja kun näemme tai koemme jotain sen kaltaista, lyömme aitous-leiman päälle ja ikuistamme hetken kameralle.

Aidon etsimisessä ei ole mitään väärää, teen sitä itsekin. Kun oli Portugalissa, halusin aidon Portugalin-kokemuksen: halusin kuulla fadoa. Olin tehnyt kotiläksyni ja tiesin, että se aidoin fado löytyisi Alfamasta. Sain hostellistani vinkin klubista, jossa olisi lähinnä paikallisia.

Alfama on Lissabonin fado-kaupunginosa.

Alfama on Lissabonin fado-kaupunginosa.

Se oli upea, sykähdyttävä kokemus. Paikka oli pieni kuin mikä, ja minua ja ystäviäni silmäiltiin erittäin tuimasti, kun emme tilanneet ruokaa, vain juomia. Mutta se laulu. Baarissa iltaa istuvat vuorottelivat ja antoivat toinen toistaan dramaattisemman esityksen. Kylmiä väreitä ja sydämentykytyksiä sain varsinkin, kun arviolta noin 70-vuotias lyhyenläntä mies nousi pöydästä laulamaan.

Fado-iltoja järjestetään Portugalissa tietenkin myös erikseen turisteille räätälöidyissä tilaisuuksissa. En itse halunnut sellaiselle lähteä, koska tunnelma ei olisi sama. Siinä on suuri ero, kun konkarit laulavat fadoa pikkuruisessa kuppilassa ajatuksenaan esiintyä vain toisilleen. Paskat mistään turisteista. Mutta toisaalta, ihan yhtä aitoa se fado olisi ollut sellaisessa turisti-illassakin.

Näistä samoista turisti-iltoihin liittyvistä ennakkoluuloista johtuen en valinnut tulevalle Pietarin ryhmämatkallemme retkeksi ”Venäläistä iltaa”. Ohjelmassa olisi venäläistä ruokaa sekä esityksiä. Ei kuulosta yhtään aidolta, taas ajattelin. Oikeastihan siellä ihan varmasti syödään perivenäläistä ruokaa ja esitetään venäläisiä kansantansseja, mutta se ei jostain syystä kelpaa minulle esimerkiksi venäläisyydestä.

Näissä turisteille suunnatuissa illoissa minua tympii ajatus siitä, että kaikki on tehty vain turisteja varten. Se minun hataran logiikan aitous piilee siis siinä, että pääsee osalliseksi johonkin, mitä paikalliset tekisivät riippumatta siitä, onko mukana ei-paikallisia.

Mielikuvien luominen asioista on luonnollista ja auttaa hahmottamaan maailmaa. Joskus sitä täytyy vain muistuttaa itseään siitä, että asiat ovat yleensä niin monimuotoisia, ettei niitä voi niputtaa mihinkään kivaan söpöön, yksinkertaiseen pakettiin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku muu metsästää matkoillaan ns. aitoja kokemuksia. Mitä ne teidän mielestänne ovat?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 10:28

    No sullahan oli ihan samat ajatukset aiheesta ku mulla, hassua! 😀

    • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 11:59

      No niinpä! Mä olin ihan mielissäni että nytpä olen keksinyt hyvän aiheen ja sit muutama tunti myöhemmin löysin sun kirjoituksen 😀

  • Reply Jasmin / Wanderwall perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 11:46

    Mä tuppaan myös usein ajattelemaan Afrikkaatomuisina toreina ja savanneina ja oon automaattisesti jotenkin erottanut esim. Egyptin ja Marokkon ”Afrikasta” vaikka onhan nekin tietty Afrikkaa. Toisaalta vaikka mä tiedostan niin Suomen, Ranskan kuin Espanjan olevan ihan yhtä lailla Eurooppaa, niin se stereotyypinen Eurooppa mun mielessä on just sitä vanhaa keski-Euroopasta löytyvää arkkitehtuuria eikä saunomista tai salsaa. Mä oon kuitenkin sitä mieltä että on eri asia kuunnella just vaikka fadoa paikallisten ympäröimänä ns. kulttuurin luonollisessa elinympäristössä kuin mennä turisteille järjestettyyn esitykseen, jossa ne ihmiset on palkattu sinne esittämään niiden kulttuuria. Sisältö on varmaan aika sama, mutta tunnelma ihan eri! Mun mielestä ns. aito kokemus muodostuu nimenomaan yhteydestä paikallisiin ja niiden elämään. On ihan erilainen tunne käydä esim. ulkona syömässä kaukomailla turistikadun ravintolassa, jossa ketsuppi ja muut länsimaalaiset tuotteet odottaa jo valmiina kuin mennä pieneen hämyiseen nurkkakuppilaan, joka on täynnä paikallisia ja jossa menu on saatavilla vain paikallisella kielellä.

    • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 12:02

      Niinhän se on, juurikin se tunnelma on usein se joka tekee jostain tilanteesta aidon. Kun kävin tutustumassa Rotoruassa yhteen maorikylään, muistan kuinka paljon mua häiritsi niiden tanssiesitys meille turisteille. Tuli olo kuin olisi sirkuksessa. Vaikka ne tanssit onkin perinteisiä, esitys tuntui feikiltä.

  • Reply Susanna sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 18:09

    Hyvä aihe! joo minäkin yritän löytää aitoutta siten etten enää menisi esim. sellaisiin vain turisteille rakennettuihin turistikyliin. Olin kerran kanarialla bahia turistikylässä, jossa kaikki oli siis vain turisteille ravintoloista ja hotelleista lähtien. Haluan paljon mieluummin nähdä historiallisia nähtävyyksiä, paikallista elämänmenoa, luontoa ja ei jättisuuria hotellikolhooseja jotka ovat kuin toistensa kopioita. Muistan kun matkatoimistolla oli valikoimissa retki sisilialaiseen iltaan, se järjestettiin yhden hotellin viereisessä ravintolassa. Ilmeisesti iltaan kuului jotain lautasten heittelyä, ainakin ääni oli sen mukainen. Niin nämä paikallinen ilta -tapahtumat vaihtelee kovasti. En kyllä haluaisi nähdä jotain hula hulaa tanssivaa länsimaalaista tai napatanssia esittävää länsimaalaista Sharm el sheikhissä ”paikallisessa” illassa mutta uskon sellaisiakin järjestettävän 😀
    Duba on minulta käytmättä siksi koska siellä sorretaan köyhemmistä maista tulevia työntekijöitä ja siksi koska olen ajatellut sieltä puuttuvan aitous. Onko se aitoa kun koko paikka on rakennettu aavikon keskelle? toisaalta taas ehkä se olisi kumminkin mielenkiintoista nähdä

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY maanantai, maaliskuu 28, 2016 at 20:46

    Juu, tämä on mielenkiintoinen aihe. 🙂 Täysin turismin ympärille rakennettavat kohteet eivät jää samalla tavalla mieleen kuin paikat, jotka ovat syntyneet jo kauan ennen massaturismia. Juuri Egyptissä olin El Gounassa perheen kanssa tällaisella täysin turistien iloksi rakennetussa kylässä. Dubaissa kävin tammikuussa. https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/02/08/26-arabiemiraatit-pompoosi-dubai-ja-maailman-kaunein-moskeija/ Dubain aitous-kysymys on mielestäni sinänsä kiinnostava, koska onhan totta, että Dubai nyt vain sattuu sijaitsemaan suureksi osaksi aavikolla, joten sinne sitten on kaikki rakennettu. Ja se on rikastunut öljyllä, siispä suurellinen pröystäily (tosin Abu Dhabin emiraatti on sittemmin joutunut pelastamaan Dubain vararikolta, jote sikäli Dubaita voi pitäää feikkinä). Pilvenpiirtäien lisäksi Dubaista kyllä löytyi mukavia,perinteiseen arabialaistyyliin rakennettuja osia. Niitäkin oli yleensä kunnostettu uudella rahalla.

  • Leave a Reply