Eurooppa Yleinen

Pitäisikö nyt pelätä?

tiistai, maaliskuu 22, 2016

Olen koko päivän seurannut uutisointia Brysselin räjähdyksiin liittyen. Lentokentällä sekä metroasemalla tapahtuneet terrori-iskut sattuvat aikaan, jolloin Pariisin iskuista on vain reilu neljä kuukautta aikaa, Turkissa on räjähtänyt viime viikkoina useaan otteeseen, viimeksi lauantaina 19.3. Istanbulissa ja sitä ennen maaliskuun 13. päivänä Ankarassa.

Useat maat ovat kiristäneet turvatoimiaan, myös Helsinki-Vantaan lentokentällä on näin tehty.

Uutisissa on ollut paljon puhetta siitä, kuinka tämä saattaa muuttaa matkustamisen turvallisuuskäytäntöjä historiallisesti. Lentokoneeseen päästäkseen on kuljettava monien tarkastusten läpi, mutta lentokenttien lähtöaulat ovat sinänsä helppoja kohteita tällaisille iskuille, koska niihin voi kuka tahansa tulla.

Muuttuuko tämä? Pääseekö tästä lähtien lentokentille vain metallinpaljastimen ja ruumiintarkastuksen kautta? Paine tähän varmaankin lisääntyy, ja jos siihen mentäisi, se näkyisi käytännössä esimerkiksi pidempinä jonoina. Aikaa lentokentillä toimimiseen pitäisi siis varata yhä enemmän.

En nyt sano, että se olisi väärin. Turvallisuus on tärkeää. On varmaan ihan perusteltua väittää, että New Yorkin terrori-iskujen jälkeen lentomatkustamisen turvallisuus on kohentunut huomattavasti. Kaikki me olemme tottuneet lentokenttien turvatarkastuksiin, emmekä varmasti kukaan halua niistä luopua. Minä en edes muista aikaa ennen metallinpaljastimia ja läpinäkyviä Minigrip-pusseja.

Mutta tässä on kyse myös eurooppalaisesta vapaudesta ja siitä, miten me haluamme maanosassamme elää. Terrorismin tutkija Leena Malkki huomautti Ylen uutisissa (kohdasta 12:00 eteenpäin), että Brysselin kaltaisten iskujen jälkeen on aina riski, että ylireagoidaan. Tällöin tilannetta voidaan myös pahentaa entisestään, hän sanoo.

EU:n konservatiivit käyttänevät tämän päivän iskuja jälleen yhtenä argumenttina sille, että EU:n ei pitäisi vastaanottaa enää yhtään turvapaikanhakijaa, ainakaan muslimeita. Voi olla, että joku keksii ehdottaa raskaampaa poliisipartiointia Euroopan pääkaupunkeihin ihan pysyvästi. EU-kansalaistenkin vapaata liikkuvuutta halutaan rajoittaa.

Pelko lamauttaa. Muistan, kuinka yläasteen uskonnonopettajani kertoi kauhuissaan, kuinka amerikkalaisilla on kalterit ikkunoissaan. Minua säälitti silloin ajatus niin kovasti pelkäävistä amerikkalaisista. Kaltereita ei tietenkään ole kaikkien ikkunoissa, mutta se on osa totuutta. Aseitakin puolustellaan oikeasti pelon takia, ei todellakaan vapauden. Pelätään, että joku tunkeutuu omaan kotiin ja haluaa tappaa. On turvallisempi olo, kun kotona on arsenaali aseita.

Minä en halua elää pelon ja ennakkoluulojen yhteiskunnassa. Haluan elää yhteiskunnassa, jossa työtä saavat ihmiset etnisestä ja uskonnollisesta taustastaan riippumatta. Haluan elää yhteiskunnassa, jossa kaikilla on tervetullut olo.

En tiedä, miten meillä on yhtäkkiä yhteiskunta, jossa kehdataan omalla nimellä ja naamalla solvata virpovia lapsia, tai jätetään lapsi seisomaan bussipysäkille vain, koska hän on tummaihoinen. Sellaiselle yhteiskunnalle Brysselin kaltaiset tapaukset ovat myrkkyä ja voivat pahentaa tilannetta.

Minä olen lähdössä perjantaina Pietariin junalla, eikä minua pelota yhtään. Uutisissa on toisteltu, ettei Suomessa ole välitöntä terrori-iskun uhkaa. Ulkoministeriön Venäjän-matkustustiedotteessa taasen lukee lakonisesti:

Kaikkialla Venäjällä on terrorismin vaara, erityisesti suurissa kaupungeissa. Mahdollisia kohteita ovat ennen kaikkea julkinen liikenne, rautatie-, metro- ja lentoasemat, ostos- ja viihdekeskukset sekä joukkotapahtumat.

Olen ehkä joidenkin mielestä röyhkeä, kun en suostu pelkäämään matkustamista Brysselin tapahtumista huolimatta. Ja helppohan täältä lintukodosta on huudella, eihän isku tapahtunut täällä.

Mutta ei elämää voi elää peläten. Terrori-iskujen yhtenä päämääränä on se, että ihmiset pelkäävät ja alkavat itse rajoittaa vapauttansa ja elämäänsä. Minä en halua rajoittaa elämääni.

Toivon todella, ettei pelko lamauta meitä täällä Suomessa – se ei tehnyt niin Belgiassakaan. Kun lentokenttä ja julkinen liikenne sulkeutui, tavalliset ihmiset avasivat ovensa iskuista selviytyneille.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jasmin / Wanderwall tiistai, maaliskuu 22, 2016 at 20:18

    Mun mielestä on ihan realistista pelätä. Terrori-iskut Euroopassa tulee tuskin jäämään tähän ja mä ymmärrän sen, että varsinkin Euroopan suurkaupunkeihin matkustavilla voi olla kasvava huoli omasta turvallisuudesta. Ihan aiheellistahan se on, mutta toisaalta pelon ei pitäisi antaa vaikuttaa omiin päätöksiin tai vapauteen. Mä tiedostan, että Lontoo on yksi todennäköisimmistä terrori-iskujen kohteista Euroopassa, mutta sinne olen kuitenkin lähdössä parin viikon päästä. Toisaalta ymmärrän myös miksi muutama kaveri perui suunnitelmansa lähteä vaihtoon Turkkiin. Toi turvatoimien kasvattaminen on mun mielestä aika kaksipiippuinen juttu. Kuinka pitkälle niitä voidaan ja halutaan viedä ilman että ihmiset menettävät merkittävästi vapauttaan? Musta on hyväksyttävää ja kaiken puolin loogistakin, että esimerkiksi lentokentille ja muille julkisille paljon ihmisiä sisältäviin tiloihin vaaditaan tai vaadittaisiin turvatarkastus. Kiinassa laukut skannataan niin juna- kuin metroasemille mentäessä, ja vaikka skannaus ei toki ole yhtä perusteellinen kuin esim. lentokenttien lähtöselvityksissä niin musta se on ihan hyvä ja toimiva perjaate kuitenkin.

    Mä luotan muuten aika vähän noihin ulkoministeriön matkustajatiedotteisiin 😀 Onhan ne suuntaa antavia ja niin pois päin, mutta aika usein niissä tunnutaan vaan varautuvan pahimpaan. Toisaalta taas, kuka pystyy tosissaan sanomaan onko jossain konkreettinen terrorismin vaara? Aika yllättäen ne yleensä tulevat vaikka tietty suurkaupungit ymv. on niitä yleisimpiä.

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY keskiviikko, maaliskuu 23, 2016 at 11:04

    Oon siitä samaa mieltä, että on normaalia ja ymmärrettävää pelätä, koska nyt mitä vaan voi sattua missä vain. Toinen asia on sitten se, mitä sillä pelolla tekee. Pakko myöntää, että varmaan itsekin miettisin hetken, lähtisinkö Turkkiin vaihtoon. On varmasti ollut sun ystäville raskas päätös, mutta jos koko ajan pelkää terrori-iskuja, ei siitä vaihtoajasta voisi nauttia. Ja kyllä, Lontoo on Euroopassa varmasti yksi todennäköisimmistä iskujen kohteista. Hesarissa mainittiin tänään Moskova, Berliini, Lontoo, Pariisi ja Brysseli paikkoina, joissa on kuulemma jihadisteja, jotka ovat valmiita suorittamaan nopeastikin iskuja näissä metropoleissa. Tästäkin huolimatta voisin lähteä käymään Lontoossa.

    Mutta siinähän se juttu juuri onkin: periaatteessa missä vain tällaista voi sattua, joten en näe, että elämäänsä kannattaa kovin paljoa alkaa itse rajoittamaan terrori-iskun pelossa. Onhan tuo Kiinan-skannausmalli varmaan ihan mahdollinen sitten täälläkin, ja kenties siihen sitten tottuisikin. Jos sillä pystytään estämään uusia iskuja, niin miksipäs ei. 🙂

    Sehän on toisaalta hyvä, jos Ulkoministeriössä varaudutaan pahimpaan. Mä olen itse jopa lukenut ihan huvikseen eri maiden matkustustiedotteita ja kuvitellut, millaista olisi matkustaa mihinkin. Mutta kyllähän tämä maailma on jo selvästi muuttunut vähän suppeammaksi ja turvattomammaksi: nyt Egyptiin ei suositella matkustamista, vaikka vielä joku aika sitten se oli supersuosittu talvilomakohde. Turkkiinkaan en totta puhuen itse juuri nyt lähtisi, vaikka juuri puhuinkin siitä, ettei pelon saa antaa rajoittaa. Ehkä se miksi uskaltaisin lähteä Lontooseen, mutten Turkkiin on maantieteellinen: tuntuu, että uhka on suurempi ja fyysisesti lähempänä Turkissa kuin Lontoossa.

  • Reply laurasitinerary perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 12:33

    Olen ihan samoilla linjoilla, en osaa, enka kylla sen puoleen haluakaan, pelata. Tapahtumat taalla Belgiassa olivat aivan jarkyttavia, mutta aion siltikin jatkossa kayttaa julkisia Brysselissa, enka todellakaan aio valtella julkisia paikkoja lopun elamaani. En suostu elamaan pelossa. Mutta samaan hengenvetoon haluan todeta, kuinka pahoillani olen niiden ihmisten puolesta, jotka olivat osallisina naissa kauheissa iskuissa.

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY maanantai, maaliskuu 28, 2016 at 20:39

    Aivan niin. Pelossa eläminen on vain terroristien pussiin pelaamista, joten omaa eloaan ei pidä rajoittaa heidän takiaan. Belgiassa tietysti tämä tilanne tulee enemmän iholle, mutta hienoa jos pystyt siitä huolimatta jatkaa arkea normaalisti! Niin varmasti brysseliläisetkin tekevät, vaikka toipuminen vie tietysti oman aikansa.

  • Leave a Reply