Eurooppa Minilomat

Bosnia & Herzegovina – haikea Mostar jää mieleen

tiistai, maaliskuu 8, 2016

Međugorje | Mostar | Počitelj | elokuu 2015

Kävimme viikon lomalla Dubrovnikissa kesällä 2015. Balkan on minulle entuudestaan tuntematonta aluetta, ja Dubrovnikia meille suositeltiin muun muassa siksi, että se on sopiva basecamp päiväretkille Kroatian lähimaihin.

Suosituin päiväretki on Montenegron-retki – jolle mekin menimme – mutta ehkä vielä enemmän meitä kiinnosti Bosnia.

bosnia1

Neum on ensikosketus Bosniaan. Neumissa on myös Bosnia & Herzegovinan ainoa kaistale upeaa Adrianmerta.

 

Päiväretkemme pääkohde oli tietenkin haikea Mostar, mutta sen lisäksi kävimme katolilaisten pyhiinvaelluspaikassa Međugorjessa sekä rauniokylä Počiteljissa.

Jos kuvailisin Međugorjea yhdellä sanalla, se olisi kummallinen.

bosnia7

bosni4

bosnia3

 

Uskomuksen mukaan Neitsyt Maria ilmestyi täällä kuudelle paikalliselle nuorelle 1980-luvun alussa, eli tämä on varsin uusi pyhiinvaelluskohde. Eteläeurooppalaisia virtaa bussit ja autot pullollaan pieneen kaupunkiin kuvaamaan ja kunnioittamaan Neitsyt Marian patsasta. Kirkolle johtava tie pursuaa kauppoja, joissa myydään mitä erilaisimpia krusifikseja, Jeesus- ja Maria-patsaita ja -tauluja.

Kauppojen valikoimia ei saisi ilmeisesti edes kuvata, ainakin minä sain huutia krusifiksikuvistani.

Mielestäni Međugorjeen olisi riittänyt lyhempi vierailuaika, olimme siellä noin tunnin, eikä kummallisuutta ja ihmettelyä ollut ihan sen verran. Kysyin matkanjärjestäjältä, miksi siellä oltiin niin kauan. Kuulemma se on monien katolilaisten mielestä kiinnostava paikka.

bosnia8

 

Mostar sai minut heti nalkkiin. Alkuun näimme rähjäisiä kerrostaloja, mutta mitä lähemmäs tulimme kuuluisaa siltaa, sen idyllisemmäksi ja kauniimmaksi kaikki muuttui. Mukulakivikatuja reunusti sodassa vaurioituneita taloja.

bosnia11

bosnia12

 

Vain noin parikymmentä vuotta sitten riehunut Bosnian sota on jättänyt jälkensä Mostariin. On vaikea olla puhumatta surullisesta tai haikeasta kauneudesta, kun puhuu Mostarista. Niitä luonnehdintoja olen kuullut ja lukenut monituiset kerrat, ja juuri niitä minäkin nyt käytän.

On aika kiinnostavaa, että niin moni Mostarin kävijä tuntuu kokevan kaupungin niin samalla tavalla: sen kauneus lumoaa, mutta jollain selittämättömän herkällä ja surumielisellä tavalla. Aivan kuin kauneus voisi pian taas kadota, kuten vain parikymmentä vuotta sitten oli käynyt.

Kaupungin ikoni, kivisilta, on rakennettu uudestaan sen jälkeen, kun se räjäytettiin sodassa. Nyt silta kuhisee turisteja, jotka ottavat kilvan selfieitä ja liukastelevat kuumilla mukulakivillä. Paikalliset uskalikot hyppäävät sillalta turkoosiin jokeen, jos saavat ensin kerättyä turisteilta tarpeeksi rahaa. Kun tietää paikan historian, tilanne tuntuu melkein absurdilta.

bosnia17

bosnia21

bosnia20

 

Toisaalta turismi on Mostarille elintärkeä tulonlähde. Ei tarvitse kävellä kauas sillalta, kun näkee taas ränsistyneitä taloja ja kurjuutta.

Bosniassa saimme todella hyvää asiakaspalvelua, ihmiset olivat mitä sydämellisimpiä. Tympeiden kroatialaisten jälkeen Mostarin lämminhenkisyys tuntui ihanalta. Dubrovnikissakin parasta palvelua saimme bosnialaisessa ravintolassa.

Mostarin jälkeen vierailimme siis vielä Počiteljin rauniokylässä. Tuntuikin hölmöltä, että tähän upeaan vuoristokohteeseen ei päiväretkellämme ollut varattu kuin noin puoli tuntia aikaa.

Međugorjessa ja Počiteljissa vietetyssä ajassa oli siis törkeä epäsuhta.

bosnia27

 

Kun Počiteljiin pääsee, kannattaa ehdottomasti kivuta huipulle. Näkymät alas laaksoon ovat henkeäsalpaavat. Maisemassa on mielestäni jotain lappimaista.

bosnia29

 

Bosniasta jäi vahvasti tunne, että sinne pitäisi päästä uudestaan. Maan kipeässä lähihistoriassa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain kiehtovaa, melkein ”epä-eurooppalaista”. Tarkoitan sitä, että Bosnia tuntui kohteelta, jota en voi verrata mihinkään muuhun Euroopan maahan, jossa olen käynyt.

Mikäli Bosnian sota kiinnostaa, löytyy Ylen Elävästä arkistosta koko kauheutta hyvin taustoittava artikkeli ja dokumentti. Itse katselin sitä saman päivän iltana Dubrovnikissa hotellihuoneessamme. Bosniaa ei voi heti unohtaa.

Kolme syytä mennä Bosnia & Herzegovinaan:

  1. Esimerkiksi Mostar ja Počitelj ovat äärettömän kauniita ja kiehtovia kohteita
  2. Bosnialaiset ovat todella ystävällisiä ja palvelualttiita
  3. Islam tuo oman omaleimaisuutensa Bosniaan

Pari syytä olla menemättä Bosnia&Herzegovinaan:

  1. Rantalomalainen pettyy: Bosnian ainoa kaistale Adrianmrta löytyy Neumista, joka vaikuttaa suhteellisen tylsältä lomakohteelta.
  2. Jos pitää ylenpalttisesta siisteydestä ja haluaa kaiken olevan tip top, voi Bosnia olla liian rähjäinen.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sunna keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 01:06

    Hitsit, olen puolitosissani heittänyt poikaystävälle, että mentäisiin heinäkuuksi Balkanille reissuilemaan. Ja tämä nyt kyllä nosti puolitotisuusastetta taas vähän lähemmäs totista.

    Joissakin paikoissa vain on sellainen oma veto. Jännittävää siitä tekee se, että veto on eri ihmisillä täysin eri paikkoihin, eivätkä toiset useinkaan ymmärrä, mitä itse näkee jossain paikassa. Tai oikeastaan tuntee. Ihan varmasti pääsetkin takaisin 🙂

    • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY torstai, maaliskuu 10, 2016 at 14:09

      Menkää ihmeessä! Alue on paitsi ällistyttävän kaunis, mutta jotenkin ratkaisevalla tavalla villi ja erilainen verrattuna esim. Länsi-Eurooppaan. Tuo veto on hyvä ja kiinnostava kysymys, yleensä en itse osaaa kovinkaan kummoisesti selittää, miksi jokin toinen paikka kiinnostaa enemmän kuin toinen. Yleensä kyse onkin jostain intuitiosta. Ja minunkin intuitioni sanoo, että uudestaan Bosniaan ja muualla Balkanille. Seuraavaksi ajattelinkin kirjoittaa Montenegron-reissusta, joka sekin on hyvin suositeltava kohde. 😉

    Leave a Reply