Suomen suurin matkablogiyhteisö
Eurooppa Minilomat

Ruotsi – ei se kohde, vaan se seura

sunnuntai, helmikuu 28, 2016

Tukholma 2004 | 2005 | 2006 | 2008 | 2015

Malmö | syyskuu 2009

Tunnustan. En ole sadan prosentin varma, onko ensimmäinen ulkomaanmatkani ollut Ruotsiin, Tanskaan vai Hollantiin. Tässä ovat syyni:

  • Ruotsin puolesta puhuu moster Anneli, isäni täti, joka asui Eksjössä. Minusta löytyy lapsuuskuvia aivan yhdeksänkymmentäluvun alusta Annelin kotoa halaamassa jotain pehmolelua.
  • Tanskan puolesta puhuvat varhaiset lapsuuskuvat Legolandista ja Tanskan dyyneiltä. Aivan heti en pääsee tarkistamaan valokuvien päivämääriä, sillä kuvat ovat lapsuudenkodissani.
  • Isäni asui Hollannissa minun ollessani kolmevuotias, ja me menimme vierailemaan Maastrichtissa vuonna 1993. Silloin join elämäni ensimmäisen kupin kahvia!

Tällä hetkellä pistän veikkausrahani sinikeltaiselle: uskon, että ensimmäinen maa, jossa olen vieraillut, on Sverige! Vaikea kuvitella, etteivät vanhempani olisi käyneet edes Ruotsissa minun syntymävuoteni 1990 ja isän Hollannin-vuoden 1993 välillä. I rest my case.

Nyt kun tästä kiusallisesta aloituksesta päästiin, seuraa toinen tunnustus. Olen harrastanut Tukholmaan ainoastaan sellaisia matkoja, joiden tarkoituksena ei ole oikeastaan ollut tutustua juuri ollenkaan itse kohteeseen. Tukholmahan on aivan mahtava ja huikaisevan kaunis kaupunki, mutta minulle se on aina ollut pieni sykermä ihania shoppailumahdollisuuksia.

En edes ole himoshoppailija. Ostan aina uudet Converset vasta, kun edellisistä tulee vesi rei’istä läpi. Tänään ostin ensimmäiset rintaliivit niin pitkään aikaan, etten edes kehtaa lausua ääneen kuin pitkästä ajasta on kyse… Mutta Tukholma kuorii minun hälläväliä-kerraston alta varsinaisen kuluttajan. Siellä olen myös löytänyt rakkauteni muutamiin luottomerkkini kuten Vagabondin sekä Hollisterin.

En ole ehkä käynyt Tukholmassa siten kuin käyn missä tahansa muualla ulkomaan kohteessa. Tukholma tarkoittaa minulle ennen kaikkea ihanaa matkaseuraa.

Vuodesta 2004 lähtien olen käynyt siellä aina rakkaan ystäväni ja hänen äitinsä – minun kummitätini – kanssa. Muutaman kerran oma äitinikin on tullut mukaan.

Silja Linen käytävillä minä ja ystäväni olemme seikkailleet teinityttöinä suomalaisten, virolaisten ja ruotsalaisten poikien kanssa. Yhdellä niistä monista käytävistä olen suudellut ensimmäisen kielisuudelmani minun ja pussailukaverini hampaiden kolahtaessa kömpelösti toisiaan vasten. Laivan discossa olen juonut ensimmäisen cosmopolitanini 16-vuotiaana, kun olin intohimoinen Sinkkuelämää-fani.

En siis osaa nimetä yhtäkään suosikkiravintolaa Tukholmasta, enkä tiedä, mikä kaupunginosa minua viehättää eniten, mutta joka kerta kun päätämme lähteä naisten kesken naapuriin, olen yhtä lapsenomaisen innostunut kuin 14-vuotiaana.

Lapsuudessa olen siis vieraillut Eksjössä ja teinistä asti viisi kertaa laiva/shoppailumatkalla Tukholmassa. Malmö on kolmas Ruotsin kaupunki, jossa olen vieraillut. Sinne päädyimme ystävieni kanssa hetken mielijohteesta reilillämme vuonna 2009, kun emme halunneetkaan yöpyä kalliissa Kööpenhaminassa. Malmö on edelleen mielestäni viehättävä ja kodikas kaupunki, ja sieltä tosiaan on helppo käydä Kööpenhaminassa. Kirjoitin enemmän Malmö-mietteitäni interrail-artikkelissani.

Jonain päivänä lupaan lähteä ihan toisenlaiselle matkalle Ruotsiin. Erityisesti minua kiinnostaa Gotlanti.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply