Eurooppa Minilomat

Unkari – Budapestissa tuntui, että sai tehdä ihan mitä vain

sunnuntai, helmikuu 14, 2016

Budapest | helmikuu 2007

Lukion ensimmäisellä luokalla törmäsimme ystäväni kanssa kiinnostavaan biologian kurssiin: sen suorittaisi viidessä päivässä Budapestissa Unkarissa! Ilmoittauduimme heti kurssille.

Majoituimme paikallisten oppilaiden koteihin. Minulla kävi tuuri, pääsin varsin hulppeaan kotiin vierashuoneen pehmeälle sohvalle nukkumaan. Ensimmäisenä iltana pöytä oli katettu koreaksi ja minulle tarjottiin ihanaa gulassi-keittoa.

Ystäväni ei ollut yhtä onnekas. Hänet toivotettiin kyllä tervetulleeksi varsin ”kotoisissa” merkeissä, hänen hostinsa – kutsun siis hostiksi meidän ikäisiä sikäläisiä oppilaita, joiden koteihin majoituimme – tarjosi ensimmäisenä huikkaa Koskenkorvapullosta. Hosti oli siis ehkä pikkuisen räväkkä keravalaistytön pirtaan.

Mutta toisaalta juuri se Unkarin paheellinen elämä meitä myös innosti! Me saimme ostaa tupakkaa, joten ostimme tietysti sitä naisellista Vogueta ja poltimme sitä kaikkialla, koska ihan kaikkialla sai polttaa. Pääsimme myös paikalliseen yökerhoon Bonkiin, jonne paikallisen ystäväluokan räväkimmät tytöt meidät veivät.

Nimenomaan tämä vapaus tehdä 16-vuotiaana kaikkea Suomessa kiellettyä niin avoimesti jäi Unkarin-matkasta mieleen.

IMG_2588

Vapaudesta hullaantunut 16-vuotias.

Kun Budapestissa kuitenkin oltiin, kävimme myös kylpemässä upeassa kylpylässä jossakin Tonavan varrella. Ja toki, olimmehan kuitenkin biologian kurssilla, joten vierailimme tippukiviluolissa. Kävimme myös pitämässä ystäväluokallemme esitelmiä Suomen luonnosta.

Budapestin katujen osittainen rähjäisyys ja rappioromantiikka kiehtoivat.

Budapestin katujen osittainen rähjäisyys ja rappioromantiikka kiehtoivat.

IMG_2484

Kolmea kuukautta myöhemmin unkarilaiset vieraamme tulivat käymään Suomessa. Muistan kuinka saunoin kolmen meille majoittuneen tytön kanssa ja puhuimme seurustelusta. He kertoivat, että sikäläisille oli saavutus seurustella kaksi kuukautta! Minä naureskelin ja kerroin tuntemistani nuorista pareista, jotka olivat olleet 14-vuotiaista asti. Unkarilaisten vieraiden kanssa kävimme päiväretkellä Tallinnassa, ja se oli myös minulle ensimmäinen vierailu Virossa.

Budapest on kaupunki, jonne minun tekee monesti mieli mennä, mutta toistaiseksi en ole käynyt siellä uudestaan. Liitän siihen mielessäni adjektiivit hauska, hurja ja vapautunut. Sen puolesta on puhunut myös Mondon 9/15 numerossa Outi Keskevaarin kirjoittama juttu bilettäjän Budapestista. Varsinkin 7. kaupunginosaan on noussut rauniobaareja eli rapistuneiden talojen sisäpihoille ja läntätty tiski ja muutamia tuoleja ja voilá! Kuvittelen kuuman keskikesän yön, iho helmeilee ja istun muovisella tuolilla jossain rauniobaarissa, jonka nimeäkään en osaa välttämättä lausua. Siemailen olutta, tekno raikaa. En ole vieläkään maistanut Pálinkaa! Tahtoisin uskoa, ettei Viktor Orbánin ajama politiikka ole tehnyt upeasta Budapestista yhtään vähempää valloittavaa kuin se oli 16-vuotiaalle Sonjalle.

IMG_2574

IMG_2590

IMG_2587

IMG_2550

 

Kolme syytä mennä Budapestiin:

  1. Budapest on hätkähdyttävän kaunis kaupunki, varsinkin iltavalaistuksessa
  2. Hyvää ruokaa ja juomaa saa edulliseen hintaan
  3. Kommunismin aikainen kiehtova historia on edelleen läsnä

Pitkän pohdinnan jälkeen ainoa syy, jonka keksin, miksi jonkun pitäisi olla menemättä Budapestiin, olisi se, että haluaa boikotoida pääministeri Orbánin politiikkaa. Mutta onko tällaisella poliittisella boikotoinnilla oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään? Uskon, että parempi idea on mennä Budapestiin, nauttia kaupungin tunnelmasta, tukea paikallisia matkailuyrittäjiä ja keskustella heidän kanssaan maan tilanteesta. Moni heistäkin kuitenkin vastustaa hallituksen äärimmäistä politiikkaa.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply