Aasia Yleinen

Säännöt muslimimaassa ja miten niitä voi tahattomasti rikkoa

perjantai, helmikuu 12, 2016

Olen käynyt elämäni aikana neljässä islaminuskoisessa maassa: Turkissa, Egyptissä, Bosnia & Herzegovinassa sekä nyt tammikuussa Arabiemiraateissa. (Lue matkakertomukseni täältä.)

Ennen Dubain-matkaa kokemukseni muslimimaista olivat melko neutraaleja. Tarkoitan sitä, että lukuunottamatta katukuvassa näkyviä moskeijoita, islamin usko ei tuntunut kohteissa kovinkaan paljon. Eli tavallaan moskeijoiden tilalla olisi voinut olla vaikka kirkkoja, eikä kokemus olisi ollut kovinkaan erilainen. Matkani erityisesti Turkissa ja Egyptissä ovat rajoittuneet yksinomaan turistikohteisiin, kuten Alanyaan ja El Gounaan, joissa islamilainen kulttuuri ei ollut kovinkaan näkyvää. Dubaissa taasen islamin uskon läsnäololta ei voinut välttyä.

Arabiemiraatit on varsin liberaali muslimimaa, jossa turisti selviää noudattamalla ihan muutamia sääntöjä: naisen olisi hyvä pukeutua olkapäät ja polvet peittäviin asuihin, ja julkisilla paikoilla kannattaa välttää ylenpalttista pussailua ja halailua rakkaan kanssa.

Myöskään alkoholia ei nautita julkisilla paikoilla, mutta se olisi aika hankalaa muutenkin, kun sitä ei myydä muualla kuin harvoissa ravintoloissa ja hotelleissa.

Aikaisemmilla lomamatkoillani en ole miettinyt pukeutumistani muuten kuin sään tai oman mieltymyksen mukaan. Dubaihin pakkasin ihan vartavasten normaalia vähemmän toppeja ja vain yhdet shortsit, joihin en lopulta edes halunnut pukeutua. Koko viikon loman aikana muistan nähneeni vain yhden nuoren amerikkalaisnaisen, jolla oli sortsit ja toppi. En muista, että hän olisi kerännyt paheksuvia katseita, vaikka olimmekin täpötäydessä metrossa.

Käytännöllisimmäksi ja varmasti paikallista kulttuuria kunnioittavaksi viikon luottoasukseni muodostui niin sanottu safarimekko. Siinä on hihat ja se ulottuu melkein polviin asti, eikä siinä ole kuuma.

hijab4

Koko viikon aikana paljastin olkapääni itse asiassa vain viimeisenä iltana, kun kävimme Dubai Marinassa. Tunsin saavani tuomitsevia katseita ohi kulkevilta naisilta, mutta se saattoi kaikki olla päässäni. Olimme kuitenkin rikkoneet poikaystäväni kanssa tahattomasti muita tämän yhteiskunnan sääntöjä aiemmin viikolla, joten minulla oli sellainen olo, että teemme kaiken aina hieman väärin.

Jostain syystä onnistuimme rikkomaan sääntöjä eniten Abu Dhabin -päivänämme. Kaikki alkoi Dubain bussipysäkiltä, jossa jonotimme Abu Dhabiin lähtevään bussiin. Naisilla ja miehillä on eri jonot, ja me jonotimme naisten jonossa, johon turistimiehet saavat tulla seuralaistensa kanssa. Me olimme aika etupäässä jonossa, ja ihmisiä päästettiin bussiin vuorotellen naisten ja miesten jonosta.

Olimme juuri pääsemässä seuraavana bussiin, kun poikaystäväni kuiskasi jotain korvaani. Kun matkustajia bussiin päästänyt mies huomasi sen, hän heilutti kättään meille ja pudisteli päätään. ”Next bus, next bus”, hän sanoi.

Sitten hän päästi koko loppubussin täyteen pelkkiä miehiä. Naisten jono pysäytettiin sen takia, että poikaystäväni oli kuiskannut jotain korvaani. Olimme aika ihmeissämme, sillä tiesimme kyllä, ettei lähentely julkisella paikalla ole Dubaissa hyväksyttyä, mutta emme voineet kuvitellakaan kuiskaamisen vaikuttavan sopimattomalta. Loppuajan seisoimme varsin jäykkinä, koska halusimme päästä seuraavaan bussiin. Pääsimme kyllä.

Seuraava kömmähdys tapahtui Abu Dhabin sisäisessä bussissa. Me istahdimme vapaille paikoille bussin etuosaan matkalla Sheikh Zayedin moskeijalle. Kun olimme istuneet siinä jonkin aikaa, huomasin meidän istuvan vain naisille tarkoitetuilla paikoilla. Miehet kyllä tiirailivat meitä hieman tuimasti bussin takaosasta, mutta emme silti siirtyneet seisomaan. Poikaystäväni ei kuitenkaan istunut kenenkään muun naisen vieressä, eikä kukaan valittanut meille ääneen. Emme varmaankaan ole ainoita turisteja, jotka ovat istuneet vähän väärässä paikassa. Luulen kuitenkin, että tärkeintä on se, ettei nainen eksy miehille varatulle alueelle.

”Delete it, delete it…”, hän sanoi jokaisen kuvan kohdalla, jossa olin moskeijan edessä.

Ihan basic-juttu on se, että moskeijaan naisella ei ole asiaa ilman päähuivia, pitkähihaista ja housuja tai pitkää hametta. Abu Dhabiin mennessä minulla oli päällä t-paita ja pitkät housut – pitkähihainen ja huivi odottivat repussa.

Ennen kuin olimme menossa metallinpaljastimen läpi moskeijaan sisään, pysähdyimme ottamaan muutamia kuvia sen ulkopuolella. Monet muutkin turistit kuvasivat siinä itseään. Kun poikaystäväni oli ottanut minusta muutaman kuvan, marssi aseistettu vartija hänen viereensä ja pyysi nähdä hänen ottamansa kuvat. ”Delete it, delete it…”, hän sanoi jokaisen kuvan kohdalla, jossa olin moskeijan edessä. Ongelma oli se, että käsivarteni olivat paljaat. En rehellisesti sanottuna ollut tiennyt, että sellaista kuvaa ei saisi ottaa edes moskeijan ulkopuolella. Meillä oli niitä jo moskeijan toiselta puolelta, jossa vartijoita ei ollut. Niitä vartija ei nähnyt, joten niitä ei ole poistettu.

Moskeijan sisäpuolella lumouduin sen kauneudesta yhtä lailla kuin ulkopuolella. Astuin hetkeksi pois kävelykäytävältä, lähemmäs moskeijaa vain tullakseni taas nuhdelluksi. Kävellä sai ainoastaan merkityllä alueella – kuvaa ei sentään pyydetty poistamaan.

hijab

Täällä ei saisi kävellä.

Moskeijan jälkeen kävimme Ferrari Worldin sisähuvipuistossa. Siellä olimme menossa laitteeseen, johon mahtui neljä ihmistä istumaan samalla riville. Meidän edessämme oli muslimipariskunta, jonka nainen meni istumaan lähemmäs seinää. Minä olin menossa istumaan miehen viereen, kunnes huvipuiston työntekijä pysäytti minut ja siirsi poikaystäväni eteeni. Minulla kesti hetken tajuta, missä olin töpännyt.

Meidän rikkeemme eivät olleet kovin suuria, eikä meille tullut niistä ikäviä seuraamuksia. Ei edes silloin, kun matkustimme väärin Dubain metrossa: matkustimme rauhallisessa kultavaunussa, vaikka meillä oli hopeakortit, joilla ei saisi kultavaunussa olla. Meitä vain pyydettiin astumaan ulos junasta ja vaihtamaan laiturilla seuraavaan metroon oikeaan vaunuun. Eli toisin sanoen, Arabiemiraateissa ollaan varsin suopeita sille, etteivät turistit aina käyttäydy täysin korrektisti, ja hyvä niin.

Matkustaessani ulkomailla, haluan kunnioittaa maiden paikallista kulttuuria. Silti myönnän välillä turhautuneeni Arabiemiraateissa näihin pieniin käyttäytymissääntöihin. Kun metrot olivat tupaten täynnä matkustajia, emme voineet yhdessä mennä väljemmälle osastolle, koska se oli tarkoitettu vain naisille ja lapsille. Suomessa istun harvase päivä vieraan miehen vieressä ja Abu Dhabissa minua estettiin, aivan kuin se olisi todella vahingollista. Nämä säännöt tuntuivat tavallaan ristiriitaisiltakin: toisaalta naiset ja lapset saavat olla miehiltä rauhassa metrossa, toisaalta kun minua estettiin huvipuistolaitteessa istumasta miehen viereen, tuntui kuin häntä suojeltaisiin minulta.

Tästäkin huolimatta kävellessämme Dubain katuja rukouskutsun soidessa huomasin kiinnostuvani yhä enemmän  Lähi-idässä matkailusta. Lueskelin pitkin viikkoa eri maiden matkustustiedotteita. Yksi minua kiehtova kohde on Iran. Siellä sääntöjä on kuitenkin Arabiemiraatteihin verrattuna huimasti: minun tulisi käyttää julkisesti hiukset peittävää hijabia ja hotellissa emme saisi välttämättä yöpyä yhdessä ilman vihkitodistusta. Iranissa on myös kiellettyä kuvata esimerkiksi hallintorakennuksia, ja turisteja onkin joutunut siellä poliisin kanssa ongelmiin.

Missä menee raja sen välillä, onko jokin kohde on kaikessa erilaisuudessaan kiehtova vai jopa vaarallinen? Innostuneena turistina otan kuvia kaikesta kiinnostavan näköisestä. Iranissa voisin joutua siitä todella ongelmiin. Vaikka tietäisin, etten saa kuvata hallintorakennuksia, entä jos kuvaisin niitä silti vahingossa? En minä sääntöjä Dubaissakaan tahallani rikkonut.

Tiedän, että moni turisti itse asiassa vaikkapa suutelee julkisesti Dubaissa, eikä siitä tule mitään seuraamuksia. Tämä oli kuitenkin minulle henkilökohtaisesti ensimmäinen matka, jolla jouduin pohtimaan esimerkiksi pukeutumistani ja sitä, voinko vaikkapa istua vapaalle paikalle. En siis voinut käyttytyä sen yhteiskunnan normien mukaisesti, jossa olin kasvanut. Toisaalta juuri se matkustamisessa on niin hienoa: se pakottaa meidät pohtimaan omia asenteitamme ja totuttuja tapoja. Miksi minun pitäisi saada käyttäytyä aina ja kaikkialla niin kuin olen Suomessa oppinut?

Oletteko te törmänneet outoihin sääntöihin matkoillanne? Entä kiinnostaako muita Iranin-matkailu?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Japsi perjantai, helmikuu 12, 2016 at 23:58

    Kunpa muslimit miettisivät yhtä tarkkaan ja nöyrästi meidän sääntöjemme kunnioittamista. Olen päättänyt, että yhteenkään muslimimaahan en turistina mene.

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY lauantai, helmikuu 13, 2016 at 11:00

    Kaikista omista tavoistaan ei tietenkään tarvitse luopua vieraassa maassa. Ylipäänsä toisten kulttuurien tapojen kunnioitus on mielestäni avain onneen, monessa mielessä. Toivottavasti et tämän postauksen takia jättäisi menemättä, sillä muslimimaissa on kiinnostavaa kulttuuria ja maantieteellisesti moni sijoittuu alueille, jossa on meille suomalaisille aivan ennennäkemätöntä luontoa. 🙂

  • Reply ghk maanantai, toukokuu 30, 2016 at 01:07

    Voi pliis… Japsi tuskin muodosti mieleipidettään muun, kuin oman kapeakatseisen elämänkatsomuksensa pohjalta.! 😀

    • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY maanantai, toukokuu 30, 2016 at 17:29

      Voi pliis, me voimme tietysti vain arvailla. 🙂

    Vastaa käyttäjälle sonjanette | FIFTYFIFTY Cancel Reply