Viro – rakkautta neljännellä silmäyksellä

Tallinna | 2007, 2008, 2011 &  syyskuu 2012

Ensimmäisen kerran vierailin Tallinnassa huhtikuussa 2007, kun unkarilainen ystäväluokkamme oli vierailemassa Suomessa. Me olimme olleet muutama kuukausi aiemmin jännittävässä Budapestissa lukion biologian kurssilla.

Keravalaisena olin tietysti mielestäni melkein kuin aito hesalainen, joten kyselin unkarilaisilta vierailtamme, tekikö Helsinki heihin suuremman vaikutuksen kuin Tallinna. Mutta ei! Tallinna oli kuulemma paljon kauniimpi, Helsingissä oli ”siistimpää”. Eli wuhuu, Helsingin siivouspalvelut pelittävät!

Tiedä sitten oliko se tästä vastauksesta johtuva katkeruuteni vai teinisuhteeni draamat, jotka estivät minua ymmärtämästä Tallinnan upeutta 17-vuotiaana. Muistan vain shoppailleeni Viru-keskuksessa, josta ostin hedelmäkorkokengät. Siis hedelmäkorkokengät! Ne olivat kiilakorkokengät, joiden soljessa komeilee hedelmäterttu. Kiilakorkoon oli vielä maalattu kimaltelevia viinirypäleitä. Vau.

Muistan vain shoppailleen Viru-keskuksessa, josta ostin hedelmäkorkokengät.

 

Seuraavan kerran palasin Tallinnaan jo seuraavana vuonna, kun lähdimme Keravan McDonald’sin työporukan kanssa irrottelemaan. Olin täyttänyt muutamia kuukausia aiemmin 18 vuotta, joten olin jo tutustunut Helsingin Seduloihin – eli Sedu Koskisen ravintoloihin. Ja siis Tallinnassa on oma Sedula? Ai ihan tässä Viru-hotellin lähellä? Sinne! Se olikin sitten niin railakas ilta, että hävitin ajokorttini. Palasin rikospaikalle seuraavana päivänä, mutta korttia ei näkynyt. Ja siinä kun oli vielä niin hyvä passikuvakin!

Vuonna 2011 en edes vaivautunut nousemaan Tallinnassa maihin, vaan pälyilin sitä Tallinkin kannelta. Eihän siellä mitään ihmeellistä ole!

Paitsi että seuraavana vuonna tulin järkiini ja tajusin, että onpa. Syyskuussa 2012 teimme poikaystäväni kanssa yhden yön vierailun Tallinnaan. Ensimmäistä kertaa kävellessäni vanhassa kaupungissa minusta tuntui todella siltä, että olin ulkomailla. Siemailimme punaviiniä Raekoja platsilla, ilmassa tuoksuivat makeat pähkinät. Kävimme syömässä Peppersackissa, jossa nautimme jopa kornista miekkailunäytöksestä. Otimme riksa-ajelun pitkin vanhaa kaupunkia ja kävimme kuvaamassa Vapaudenaukiota. Näkymä Tallinnan yli Olevisten kirkolta on kuin sadusta. Miksen ollut ennen tajunnut, kuinka hurmaava Tallinna on?

Jutut suomalaisista, jotka ovat hankkineet asunnon Tallinnasta, saavat minutkin miettimään, miltä tuntuisi asua lähellä Toompean mäkeä, kuulla kirkon kellojen kumina, tuo eräs keskieurooppalaisen kaupungin tunnussävel? Ajatuksessa on jotain kutkuttavaa.

Vuodesta 2012 lähtien olen unelmoinut lisääväni Baltia-tietoutta muutenkin. Tahtoisin tehdä road tripin Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Kylpeä Pärnussa tai Haapsalussa, juosta niityllä Saarenmaalla. Voi olla, että tänä vuonna emme vielä toteuta tätä, mutta saatamme tehdä pidennetyn viikonlopun Riikaan. Erään eläkkeelle jääneen pohjoiskarjalaisen matkatoimistoyrittäjän mukaan se pesee Tallinnan mennen tullen. Se on nähtävä, sillä Tallinna laittaa riman korkealle.

Kolme syytä mennä Tallinnaan:

1. Tunnelmallinen Vanalinn on syystäkin hehkutettu
2. Tallinnaan nousee koko ajan uusia, kohtuuhintaisia fine dining –ravintoloita, kertoo muun muassa 1/2016 Mondo
3. Tallinnasta löytyy joitain liikkeitä, joita ei Suomessa vieläkään ole, kuten espanjalainen Bershka Rotermannin kiinnostavalta alueelta

Kolme syytä olla menemättä Tallinnaan:

1. Olet jo käynyt siellä monta kertaa – käy jossain muualla Virossa
2. Et osaa päättää, menisitkö lomalle jonnekin kauas vai Tallinnaan. Mene kauas, Tallinnaan voi mennä hetken mielijohteesta periaatteessa milloin vain
3. Haluat tuntea suurkaupungin sykkeen

 

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.