pitkä matka kaksikieliseksi.

Tästä oon ennenkin puhunu, (mm. täällä ja täällä) mutta puhutaan taas. Kaksikielisyys.

”Puhuthan sä suomea tytölle” on varmaan yleisin kysymys joka mulle Suomessa esitetään. Vastaus on aina sama. ”Joo, yritän ainakin.” Mulle on alusta asti ollu vähän haasteellista jutella suomeksi tytölle, varsinkin sillon kun on muita ympärillä. Jos ollaan vaan oman perheen kesken kotona, niin mitään ongelmaa ei ole. Höpötän suomeks minkä kerkiän, mutta sit julkisilla paikoilla usein kielen englanniks samoin jos on jotain puolituttuja ympärillä.

”juuuuuice”

Tytön sanavarasto on lähinnä englantia ja muutama finglish – sana. Sanoja ei oo kun varmaan parikymmentä. Mutta suomea ymmärtää ihan siinä missä englantiakin, sillon kun sattuu vaan huvittamaan, mutta yhtään sanaa ei taida tulla vaan suomeks erittäin harvinaista ”äiti”:ä lukuunottamatta. Sanaa Isi käyttää kans, mutta isi tarkottaa jotain muuta kun sitä mitä normaalikielessä, enkä oo ikävä kyllä vielä keksiny mitä se vois tarkottaa. Kun joku lähtee sanotaan ”ta ta isi” huolimatta siitä kuka on menossa. Se vois ehkä olla see you – tms, mutta kuka tietää. Tai sit tyttö vaan ajattelee että se kuuluu siihen heippa sanontaan, koska sanotaan usein moi moi isi, kun isi lähtee töihin tms. Toinen mysteerisana on kaka. Jota viljellään varsin paljon ja monessa eri yhteydessä. Tarkotuksesta ei oo yhtään mitään tietoa.

Vähän sinne päin sanoja on kiits you, kiitoksen ja thank you:n sekotus, mutta sanottakoon, että se on nyt viime viikojen jälkeen paljon enemmän kiitos tai kiitti ja se you osio on katoamassa. Vihdoin. Ja sitten tietty Ipanan suosikkisana ja asia maailmassa. Koiran ja dogin sekotus. Kog. Lausuttuna kuulostaa ikävä kyllä samalta kun cock. Tästä on tullu useampi kauhistunut ”mitä se sano..?” kysymys.Juu koira vaan.  Kog oli varmaan yks ekoja sanoja mitä ipana sano. Oli just oppinu sen joskus vajaa vuoden ikäsenä ja sitten kun Luna muutti meille kaikki muut sanat jäi. Oli pelkkä Kog. Aamulla ensimmäinen sana kun menee hakemaan pinnasängystä on ”kog” samoin keskellä yötä saattaa tytön huoneesta kuulua random ”kog”.  Ihan sama miten monta kertaa päivässä toistan ”niin, se on koira” niin Kog on ja pysyy.

Kog

Toinen sana mikä on ja pysyy on ”bath” joka päivä kysytään, täällä että ausseissa että ”mennäänkö kylpyyn” – joka päivä tyttö vastaa bath. Mulle on mysteeri mistä on oppinu koko Bath-sanan. Bath on kylvyn lisäks kaikki mahollinen vesi. Uima-allas, joki tai vesilätäkkö niin se on bath. Ja kaikkiin pitäis päästä. Päivisin pitää monta kertaa päivässä tarkistamassa kylppärissä, että josko ois jo ilta kylvyn aika. Ja voi sitä onnen määrää kun kylpyyn pääsee. Tyttö hemmotellaan pilalle koska mummi jaksaa kyllä istua kylvyn vieressä vahtimassa vaikka kuinka kauan ja viikonloppuna tyttö keksi puoli kylmän saunan olemassaolon ja sielläkin piti heittää löylyä sitten toista tuntia.

pärinä on onneks aika kansainvälistä.

Daddy tulee oikein kirkkaasti. Mommy tai äiti ei. Äidin tyttö sanoo ehkä kerran viikossa. Selkeesti siis osaa, mutta ilmeisesti kiljuminen on vissiin vaan varmempi tapa saada äidin huomio.

Edistystä siis tapahtuu ja kai tää tästä. Parin vuoden päästä varmaan toivoo että puhuis vähän vähemmän ja ois ees välillä hiljaa.

Luetaan paljon suomeks. Kuunnellaan paljon suomalaista musiikkia ja katotaan youtubesta suomenkielisiä musiikkivideoita ja lasten ohjelmia. Ausseissa ollessa on viikottaiset skypetreffit Suomeen ja sitten tulevaisuudessa tosiaan tarkotus hankkia se suomenkielinen aupair. Joten kyllä tää tästä. Eikö niin?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Maria perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 12:21

    Moikka! Mun isä ei oo suomalainen ja mua harmittaa aivan sanomattoman paljon, etten koskaan oo kunnolla oppinut hänen äidinkieltään. Ilmeisesti mun ensimmäiset sanat on olleet juuri hänen äidinkieltään, ei suomea, mutta sitten hän oli kuulemma ”kyllästynyt” puhumaan sitä. Halusi kai sitten itse oppia suomen kielen paremmin. Mutta toi on asia joka tekee mut välillä tosi suruliseksi ja melkein jopa katkeraksi ’:D Kaikki ne sukujuhlat lapsena, kun ei ymmärtänyt mitään mitä ympärillä puhutaan. Reissut isän kotimaahan, ja kommunikointi varsinkin vanhempien sukulaisten kanssa vaikeaa ellei mahdotonta, kun ei he osaa englantiakaan kunnolla. En ikinä päässyt kunnolla juttelemaan isoisäni kanssa, ja nyt hän on kuollut :( Pelottaa että kohta käy samalla tavalla isoäidin kanssa, koska hänkin alkaa olla huonokuntoinen.

    Se on aivan älyttömän tyhmää, harmillista ja surullista, että minulle ja siskolleni ei jaksettu opettaa toista äidinkieltä. Kaksikielisyys olisi avannut meille ihan uuden maailman, ja meillä olisi paljon läheisemmät suhteet isän puolen sukuun. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä ja todella yhteisöllisiä/perhekeskeisiä, joten harmittaa, ettei ole ikinä päässyt osaksi sitä kunnolla.

    Nykyään ymmärrän isän äidinkieltä jonkin verran. Puhuminen on aivan säälittävän huonoa :D olen käynyt kurssin parantaakseni kielitaitoa, mutta se vaatisi kunnolla omistautumista, ja tällä hetkellä opiskelevana + työtätekevänä aika ei vain riitä. Harmittaa.

    Mun oli pakko tulla kertomaan oma tarinani, koska haluan kannustaa kaikkia vanhempia tuohon lapsen kaksikielistämiseen (onko tuo oikea sana XD). Ei se varmasti helppoa ole, mutta se tuo lapselle niin paljon. Eikä mun ollut tarkoitus oikeestaan osoittaa tätä sulle tai mitenkään syyllistää, en oo esim. tietääkseni lukenut noita aiempia linkkaamisia postauksia jotka käsittelee kaksikielisyyttä. Joten en tarkalleen tiedä miten teillä tämä hoituu (paitsi mitä tässä postauksessa tuli ilmi :) Ehkä tän oli tarkoitus olla myös sellainen että hei, kannattaa vaan nähdä se vaiva ja tsemppiä myös! Kaksikielisyys on rikkaus, josta itse en valitettavasti päässyt nauttimaan.

    Ihanaa jatkoa teille :) oon aiemmin seurannut sun blogia aktiivisemmin, ja nyt löysin tänne uudestaan. Kiva lukea sun kirjoituksia!

    • Reply Meri perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 13:40

      ISO KIITOS kun jaksoit jakaa sun stoorin, nää ihan oikeesti motivoi tosi paljon tossa suomenkielen puhumisessa!
      Tsemppiä sulle kielen opiskeluun <3

  • Reply Jenna perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 14:03

    Samaa kokemusta mulla mitä ekalla kommentoijalla.
    Kannustan kaksikielisyyteen!
    Itse olen opiskellut aikuisena vanhempieni äidienkielen ja nyt puhun sitä sujuvasti, mutta voi, kun he olisivat jaksaneet panostaa siihen jo aikaisemmin! Olenkin usein kuullut sen, että helpompaa oli puhua suomea, kuin äidinkieltään, mutta se harmittaa todella paljon, kun itse kasvaa ja huomaa että moni asia on ihan pimeän peitossa.
    Kaksikielisyys on mahtava rikkaus!
    Ps. Sori toisto, mutta halusin vaan tuoda pointin esille. Koita jaksaa panostaa suomen kieleen ja hyvää kevättä!

    • Reply Meri perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 14:27

      Hyvä ja kiitos että tuot! Tän takia näitä juttuja osaks kirjotan koska teijän kokemukset motivoi! ❤

  • Reply Niina perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 14:21

    Näin kaksikielisen perheen entisenä au pairina voin todeta,että teillä on hyvä alku. Olin 2v aupparina suomalais- saksalaisessa perheessä Saksassa ja kyllä se alkuun oli vaikeeta,mutta kun muksut kuuli päivittäin Suomee niin kyllä se kieli tarttui. Nyt ne muksut on jo koulussa eikä se suomi on sieltä hävinny vaikka perheen suomalainen isä sitä muistaa harvoin puhua Suomea

    • Reply Meri perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 14:27

      Joo aupair kyl varmasti auttaa tosi paljon! Täytyy toivoa et meille löytyy joku hyvä 😊

  • Reply Iina perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 18:20

    Onks toi ”en voi puhua ryhmässä lapselle suomea jos muut puhuu englantia” taas joku sellanen ymmärrät vasta kun olet äiti-juttu? :D Koska mää en nyt ainakaan lapsettomana ymmärrä tota jotenkaan yhtään. Tai että mikä siinä on se ongelma puhua lapselle jotain omalla äidinkielellään ja sitten sen jälkeen vaihtaa puhekieli takas englantiin kun alat puhua muille? Vai onko tää sulle joku kohteliaisuussyy tms.? Pliis avaa tätä enemmän, koska haluan oikeesti ymmärtää, että mistä tossa on muille kyse, koska en ite ymmärrä sitä ongelmaa siinä :D

    • Reply Meri perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 19:33

      Siis on varmaan kohteliaisuus syy lähinnä! Hyvien kavereiden kanssa ei haittaa, mut puol tuttujen kanssa sitä jostain syystä aina yliajattelen.. lisäks ku asutaan pienemmällä paikkakunnalla ni me mamut ollaan vähän harvinaisia niin monella on ”maassa maan tavalla ja kielellä” asenne , ni senkin takia ”helpompi” puhua englantia..

    Leave a Reply

    Previous Post