pääsiäistä ja tukkajuttuja

Melkein taas puol kuuta menny! Meijän pääsiäinen meni vähän pipariks kun ipana oli niin kipee, oltiin mökillä muutama päivä, mutta tultiin lauanataina kotiin siltä varalta että ois pitäny lähtee käymään päivystyksessä. Ei onneks tarvinnu ja ipanakin on taas melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.

Me ollaan oltu tosi onnekkaita, koska Ipana ei oo oikein koskaan kipeenä. Flunssia sillä on ollu ehkä 4 koko elämänsä aikana. Yhtään antibioottikuuria ei oo koskaan jouduttu syömään ja lääkärikäyntejä normaaleiden neuvolakäyntien lisäks on kai kaks tai kolme. Oon siis aina vähän neuvoton kun ipana on kipeenä ja kun se sillon pääsiäislauantaina ei enää ees leikkiny, istu vaan sylissä ja halas niin olin ihan paniikissa että mun lapsi on menny rikki.

Mä olin sit taas vuorostani kipee viikonloppuna, mutta mullakin alkaa olo helpottaa.

pulla hommia.

 

Voidaanko ihan hetki fiilistellä tota kevättä! Vaikka oonkin vielä vähän enemmän pihalla siitä, että miten lapsi puetaan näillä keleillä, ihanaa olla ulkona ja imee aurinkoa itteensä. Ja vaikka mä saan normaalisti tota aurinkoa ja D-vitamiinia ihan tarpeekseni, kevät auringossa on vaan se jokin… Ausseissakin tykkään aurinkoisista talvipäivistä eniten kun lämpötila on ehkä just 20, eikä oo liian kuuma eikä liian kylmä.

Kaikesta tästä auringosta haltioituneena, laitoin jo matkatoimistoon viestiä, että voisko kattoa mulle kesäkuun lopulle uusia lentoja Suomeen. Ajattelin että fiksumpaa varata lennot jo nyt, koska toi ipanan uhma senkun pahenee ja voi olla, etten oo kotimatkan jälkeen enää yhtää samaa mieltä että haluisin muutaman kuukauden päästä taas tehä tän matkan uusiks. Musta on tullu ihan superlaiska matkojen varailun kanssa. Ennen se halpojen lentojen metsästys oli mulle rakas harrastus, nyt maksan mielelläni muutaman kympin siitä että joku hoitaa kaiken sen mulle. Pari sähköpostia ja siinä se.

Pääsiäisen jälkeen mulla oli ekaa kertaa sitä kuuluisaa omaa aikaa tän loman aikana ja kävin kampaajalla. Oon käyny ties kuinka monta vuotta Locossa Lindalla. Aina kun Suomiloma varmistuu niin oon laittanu viestiä, että nyt kutrit kuntoon. Mä saan nyt varmaan kaikkien vihat päälleni kun sanon tän, mutta mulla ei tullu koskaan sitä raskauden jälkeistä hiusten lähtöä. Mulla kasvo hiukset ihan kamalaa vauhtia koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen vedin paniikissa kaikkia mahollisia hiusvitamiineja kun olin kuullu kauhutarinoita siitä että pää on kohta täynnä kaljuja laikkuja.

Kaljuja laikkuja ei tullu, sen sijaan nää vaan jatko kasvamistaan. Näistä on kymmenisen senttiä jo kertaalleen leikattu pois, mutta silti nää on ihan liian pitkät. JA mun ohut hiuslaatu varmisti sen että nää oli aina takussa ja rastoilla varsinkin niskasta. Ja sotkunuttura alkaa olee ihan hallitsematon, joten ainut vaihtoehto oli leikata keskiverto villakoiran verran karvaa mun päästä.

Nyt tää on sopivan lyhyt ja ihan sama kuinka sotkussa tää on, sen saa silti ilman kovin suurta kiroilua harjattua. Ja sotkunuttura onnistuu taas. HURRAA! Jos oma luottokampaaja on Helsingin seudulla hakusessa suosittelen lämpimästi Lindaa!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2 Comments

  • Reply Enni keskiviikko, huhtikuu 11, 2018 at 20:33

    Mä tiedän monta lasta joiden isä on aussi ja äiti suomalainen ja niillä ei oo kertaakaan ollut ab-kuuria elämänsä aikana. Hyvä yhdistelmä siis :D

    • Reply Meri perjantai, huhtikuu 13, 2018 at 13:40

      selkeesti hyvä combo :D

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post