yksinhuoltajaäitisimulaattori

Hienosti alko taas tää mun yritys palata blogiin, mutta kerrankin mulla on ehkä hyvä syy. Miehelle tuli komennus duuniin taas johonkin keskelle aavikkoa reiluks kuukaudeks ja ehkä viime kerrasta viisastuneesta, ehdotti että mitä jos lentäisin Suomeen hetkeks, ettei mun tarvi olla yksin kotona kun hän on poissa. Viime viikon maanantaina ostin lennot Suomeen ja torstaina jo lähettiin ja nyt ollaan tytön kanssa täällä lumen keskellä ihmettelemässä.

Mä en tiedä alkoko mulla joku syysmasennus kun oon ollu muutaman viime viikon tosi maassa ja ikävöiny vanhoja hoodeja ja tyttöjä sielä. Samoin suomi-ikävä on ollu ihan järkyttävä. Tästä oli puhetta facebookin suomalaiset aussimammatryhmässä ja puol ryhmää kaipas Suomeen samaan aikaan, joten ehkä se on tää pitkän kesän jälkeinen vaihe. Loma tuli siis oikeesti tarpeeseen enkä tiedä millaseks marttyyriks oisin heittäytyny jos oisin jääny yksin kotiin. Appiukko otti enemmän kun innoissaan Lunan hoitoon ja mulle palautuu luultavasti kovasti lihonnut koira. Viimeks kun Luna oli ollu hoidossa oli appiukko paistanu Lunalle joka ilta oman pihvin koska luna ei kuulema tykänny sen koiran ruoasta. Juu sen jälkeen varsinkaan nappulat ei hetkeen maistunu. Uitin niitä lihaliemessä etttä sain koiran syömään ees jotain. Luultavasti Luna tarvii oman sängyn ja aamiaisen (ne puoliraa’at pihvit) sänkyyn kun mennään takas kotiin.

Viikko sitten näytti tältä.
Jetlag on ihan jäätävä, mulla ja ipanalla. Ekana aamuna ipana heräs puol neljä ja nyt on eilen ja tänään nukkunu viiteen. Päiväunille nukahtaa aamukaheksalta ja iltapäivästä ei suostu nukkumaan, kiukuttelee vaan. Täytyy tänään lähteä vaunulenkille iltapäivällä jos se tekis tehtävänsä ja tyttö nukkuis ees hetken ja jaksais illalla valvoa yli seitsemään.  Onneks itellekkin on tullu uni viimeistään puol yheksältä, joten ei noi viiden herätykset tunnu niin pahalta. Oon kotona siinä onnellisessa asemassa, että jos aamulla itteään nukuttaa ja ipanaa ei, niin mies herää aina aikasin ja puuhailee tytön kanssa siihen asti että herään. Nyt on vähän hankalaa kun ei voikkaan potkia ketään, että meetkö kattomaa tota lasta, kun mä haluaisin nukkua. Tunnustan, että tänään laitoin aamulla teletapit pyörimään ipadista että sain torkuttua puol tuntia ylimäärästä.  Teki terää.

Yks hyvä puoli Australiassa asumisessa on siinä, ettei lasten vaatteisiin tarvi kauheesti kiinnittää huomiota. Jos ulkona on alle 25, puen tytölle leggingsit, muuten saa olla shortseissa tai mekossa. Jos ulkona on alle 15 niin sitte ruvetaan miettimään että missäköhän sukat ja se lämpimämpi huppari oli. Jos oli yli 38 niin ollaan sisällä. Kengät laitetaan jalkaan sillon kun muistetaan, yleensä ei muisteta. Mulla ei oo siis mitään käsitystä miten lapsi pitäis Suomessa pukea.  Kaverilta löyty onneks talvihaalari lainaan ja meillä joku fleecehaalari oli jo omasta takaa. Kaikki muu on ihan hepreaa. Koska tarvii välikausihaalaria, monetko housut tai sukat tai paidat lapsi tarvii päällekkäin? En pakannu yhtäkään aluspaitaa mukaan, koska ei niille kotonakaan tuu käyttöä. Ostin kumisaappaat koska ajattelin et nehän on villasukan kanssa ihan hyvät. Onneks kirpparilta oli löytyny vitosella kuomat, joten tyttö saa pitää varpaansa eikä ne palellu. Ehkä. Koska ilmeisesti tavallinen sukka ja villasukka yhdistelmäkään ei toimi, vaan pitää olla jotkut erikoisvillasukat jotka on kudottu villasta jota saa vaan Itävallan alpeilla täyskuunaikaan kerityistä lampaista. Pidä näistä nyt sitten lukua.

Eilen sai maistella vähän lunta kun sitä sato lisää. Koko maa täynnä jäätelöä, Ipana on taivaassa.
 

Lasten talvihanskat on sit ihan oma lukunsa. Kävin ekana päivänä ostamassa söpöt pinkit talvirukkaset, näillä pärjätään. No eihän niitä helvetti saa käteen ja peukalo ei oo vielä kertaakaan menny oikeeseen osotteeseen. Google kerto että tarviin sellaset hanskat joissa on vetoketju, että sillon onnistuu paremmin. Täytynee kävellä kolmisen kilometria Jumboon (en uskalla ajaa autoa) ja käydä ettimässä jostain vetoketjulliset hanskat. Niiden on parempi toimia.

Luojalle kiitos googlesta ja facebookin mammaryhmälle jotka opastaa mua ja kertoo miten toimia.

Kestofilteri naamaan ois kiva, varsinkin tän väsymyksen kanssa.

Ipana on kauhukakara tuulella, joten parempi ehkä keskittyä siihen koneen sijaan. Enkä mä ehtiny vielä edes pesemään hiuksia.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Eve tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 11:48

    Huippua, että täällä blogissa näkyy taas elämää.
    Raportoihan jatkossakin raksa-, lapsi- ja kaikkia muitakin kuulumisia,
    niitä on niin kiva lukea.

    • Reply Meri tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 17:09

      raportoin :)

  • Reply Kikaltsu tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 13:53

    Apua toi appiukko sisäfileidensä kanssa ??? Ihan ei olla tolla tasolla, mutta ei hoitopaikoissa koskaan koirat ole nälkää nähnyt ?
    Tsemppiä kerrospukeutumiseen, valitettavasti siinä en osaa auttaa..

    • Reply Meri tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 17:09

      Se on ihan sekasin! Luulen että se tykkää koirasta enemmän kun yhestäkään lapsenlapsestaan :D

  • Reply sara tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 18:12

    Hei jee Meri ihanaa kun oot kirjotellu taas. Mä oon lukenu sun blogia jo Aussi-ajoista lähtien. Hassua ajatella että mä oon nyt samanikänen kun sä olit sillon :) Oon kade kun oot Suomessa ja mä en oo, mun pitää odottaa kesäkuuhun asti :D Toivottavasti jaksat ilahduttaa meitä taas pian uudella postauksella <3

    • Reply Meri tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 20:18

      Kyl se odotus sit palkitaan! Kesä on ihan parasta ?

    Leave a Reply