Love story.

Tasan kaks vuotta sitten tapahtu jotain ihmeellistä. Olin Balilla, koska olin ostanu lennot tuhannen kännissä ja sydän särkyneenä. Seuraavana aamuna oli pakko tarkistaa sähköposti, olinko ihan oikeesti just tehnyt noin vai oliko se unta? (Kerran jouduin soittamaan Soneralle ”tota moi, mulla on sellanen mielikuva että ostin viime yönä uuden puhelimen, näätkö sieltä jostain et pitääkö tää paikkaansa”) Seuraavaks soittoa töihin. ”Totaaa, mä lähen Balille kahen viikon kuluttua. Sori tulee vähän lyhyellä varoajalla, mutta eikö firma yritä säästää tunneissa?”

Enivei. Mut oli kertaalleen saatettu kotiin koska olin turhan riehakkaalla tuulella. Palloilin huoneessa kunnes tulin siihen tulokseen, että en kuitenkaan saa unta ja kellokin on vasta kaks, hyvin voi lähteä takas tanssahtelemaan. Niinpä suuntasin kulkuni Eikoniin, jossa oli viimeset havainnot tytöistä. Menin sinne todetakseni, että neidit on kaikki haihtunu ku pierut saharaan. Törmäsin johonkin puolituttuun poikaan joka tunnisti mut ja piti mulle seuraa. Valitettavan pian tyyppi osottautu melko creepyks joka varmaan ajatteli että humalainen eurotyttö on helppo saalis. Nojailin baaritiskiin ja yritin väistellä sen lähentely-yrityksiä kun paikalle ilmesty tän Randomin joku kaveri. Meijät esiteltiin ja mä jäin tuijottamaan hämmentyneenä tän uuden tuttavuuden, Peen, naamaa. Siltä puuttu kulmakarvat. Pojilla on hirveen hauska juttu, että jos joku sammuu kesken illan, haetaan tuubi nadsia(vrt veet) ja levitetään se kulmakarvoihin. Pee oli muutamaa päivää aiemmin menettäny omansa. Koska Randomi kuitenkin oli äärettömän creepy niin kuulin itseni vastaavan ”yeah sure” kun Pee kysy et onks mulla nälkä ja haluunko nuudeleita. Noin kaks minuuttia sen jälkeen kun oltiin tavattu. (Multa kysytään edelleen Balilla lähes päivittäin että haluunko nuudeleita ja se on julistetettu vusoituhannen huonoimmaks iskurepliikiks) (omaks puolustukseni sanon että peellä oli jalassa just sopivasti rähjääntyneet conssit, joten se ei voinu olla ihan turha tyyppi vaikka kulmakarvat puuttukin.)

Päästiin ulos baarista ja Pee totes että olin näyttäny siltä että tarttin apua Randomin kanssa. Että haluunko oikeesti nuudeleita. Paljastin etten tavallaan tykkää nuudeleista, mutta jäätelö kelpais. Niinpä käytiin ostaa jäätelöt ja lähettiin kattomaan onko missään ketään hereillä. Kutalla, poppies kakkosella on yks baari jossa on 24h auki. Mentiin sit sinne koska kello oli kuitenki vasta puol neljä aamulla ja Peellä oli seuraavana aamuna seiskalta lähtö johonki kalastusreissulle poikien kanssa.

Nojailin pöytään ku Pee kysy mun kyynärvarren tatuoinnista. Olin selittäny niin moneen kertaan mikä se oli parin edellisen päivän aikana, ilman että kukaan ties kuka Vince Neil oli, että Peen typertyny ilme ku kerroin että se on Vince Neilin nimmari ei yllättyny. Olin jo alottamassa kysymystä että tiedätkö sellasen bändin kun Mötley Crüe kun Pee ilmotti että Mötley on sen all time suosikki bändi ja et oonko tosissani. Olin melko rakastunu jo tässä vaiheessa tän outoon poikaan jolla ei ollu kulmakarvoja, mutta joka sai mut nauramaan ja osti mulle jäätelöä.

Kahen vuoden aikana on tapahtunu paljon. Ollaan oltu ihastuneita ja rakastuneita, tapeltu, puhuttu kymmeniä ja kymmeniä tunteja Skypessä, vaihettu enemmän kun liian monta viestiä, tapeltu lisää, blokattu toisemme facebookissa ja oltu taas rakastuneita. Kun ollaan oltu Balilla samaan aikaan, oon pyytäny tyttöjä tekemään mitä tahansa että en sortuis Peehen koska siitä ei seuraa mitään muuta kun ongelmia. (Mulle selvis pari viikkoa sitten että Pee oli esittäny saman pyynnön omille kavereilleen)

Vuos sitten päätin että Suomen talvi ei oo mua varten myöskään sinä vuonna. Ostin menolipun Balille. Muutama kuukaus siinä säädettiin. Pee teki samaa duunia kun nyttenkin, eli asuu balilla vapaa viikkonsa ja muuten on Ausseissa duunissa. Joskus helmikuun alussa oltiin aamupalalla, (olin jo yli kuukautta aiemmin luvannu että lakkaan pussailemasta muita poikia vaan siks että niillä on brittiaksentti) ku Pee kysy et ollaanks me niinku tyttö ja poikaystävä. Vastasin sille et kai me ollaan, halusit tai et. Seuras minuutin syvä hiljasuus jonka jälkeen Pee kysy et voidaaks laittaa se facebookkiin. (Not Official Until It’s Facebook Official) Sanoin et kai me voidaan laittaa, et laitetaan myöhemmin ku mennää takas hotelille ku mul ei oo puhelinta mukana. Seuras taas hiljasuus jonka jälkeen Pee makso meijän laskun ja raahas mut kesken aamupalan hotelille tekemään meijän parisuhteesta virallista.

Kaks vuotta sitten tapasin maailman urpoimman miehen johon rakastuin. Ja näin vajaan vuoden seurustelun jälkeen jokainen vuodatettu kyynel ja raivari on ollu tän arvosta. Koskaan en oo ollu niin onnellinen ihan vaan jonkun kainalossa suklaalevyn kanssa kun geordie shore pyörii telkkarista. Ketään muuta en kantais baarista kotiin kylmään suihkuun sen jälkeen kun se on sammunu baaritiskin taakse. Kukaan muu ei kanna mua kotiin kun teen saman tai pidä mun hiuksia ylhäällä seuraavana aamuna kun oksennan sisuksiani ulos. Kukaan muu ei tuo 200 euron samppanja pulloa kun pyydän ”anything with bubbles” tai lehtipuhallinta kun valitan etten tykkää lakasta meijän terassia joka päivä. Kukaan muu ei tatuoi mun nimeä reiteensä vaan siks, että luulee mun olevan vihanen.