13 asiaa, jotka vain Turkissa matkaillut voi ymmärtää

ILMOITUS

1. Hyvästien sanominen voi kestää tuntikausia

On vieraista kiinni milloin he saapuvat, mutta isäntäväki päättää, milloin he lähtevät.

Turkkilaisessa kulttuurissa vieraiden kestitseminen on suuri kunnia, eivätkä emännät ja isännät päästä vieraitaan lähtemään kylästä noin vain. Iltavierailuilla tarjoillaan tavallisesti herkullinen illallinen, minkä jälkeen pöytään katetaan tee ja makeiset. Vieraiden ensimmäinen sovelias mahdollisuus alkaa edes puhua lähtemisestä on vasta, kun teet on juotu, makeiset syöty ja pöytään tuodaan hedelmälautanen. Vieraan kannattaakin aloittaa lähdöstä puhuminen hyvissä ajoin ennen varsinaista lähtöaikaa.

Kun lopulta on aika lähteä, alkaa monivaiheinen hyvästelyprosessi. Ensimmäisenä vieras toteaa alkavansa pikku hiljaa tehdä lähtöä sanomalla Yavaş yavaş kalkalım. Siitä seuraavat väistämättä isäntäpuolen maarittelut: kuinka mukavaa onkaan vain istua yhdessä, tai mitä jos pöytään kannettaisiin vielä lisää hedelmiä? Molemmat tarkoittavat selvästi sitä, miten ilta on vasta nuori ja vieraat voisivat vielä viipyä.

Pitkän perustelujen ja maaritteluntäyteisen keskustelun – sekä mahdollisesti myös yhden kahvikupin ja sitä seuraavan puolen tunnin mittaisen jutustelun – jälkeen isäntäväki lopulta saattaa vieraat ovelle, missä kenkien nauhat on avattu valmiiksi vierasta varten.
Ennen lähtöä annetaan poskisuudelmat ja pyydetään vierasta käymään pian uudelleen, minkä jälkeen on luvassa runsaat pahoittelut kaikesta mahdollisesta, jotka puuttuivat vierailulta tai mahdollisesti häiritsivät vierailua.

Jos vierailla on edessään pitkä matka tai isäntäväki ei tapaa heitä pitkään aikaan, kuulevat vieraat vielä Su gibi git, su gibi gel, ”Lähde kuin vesi, palaa kuin vesi” -sanonnan. Lopuksi isäntäväki heittää vieraiden perään ruukullisen vettä tuomaan onnea matkalle.

2. Turkkilaiset marmeladimakeiset tarjoavat todellisen makumatkan

Turkkilaisista marmeladimakeisista lokumeista on maailmalla saatavilla monia ulkomaisten valmistajien versioita, mutta Turkin-vierailulla on hyvä syy maistaa alkuperäistä herkkua. Aito turkkilainen marmeladimakeinen on niin pehmeää, että se tuntuu suussa makealta pilveltä.

Lokumista on saatavilla useita väri- ja makuvaihtoehtoja. Tarjolla on muun muassa paahdettu pistaasi, granaattiomena, sitruuna sekä minttu. Herkut kuorrutetaan tavallisesti joko tomusokerilla tai kookoshiutaleilla.

Lokum on turkkilaisille niin merkittävä, että osalla kaupungeista on oma erikois-lokuminsa. Esimerkiksi Ayfonin alueen oma lokum-maku on suklaamuru-kerma, Safranbolussa taas sahrami. Jopa Starbucksilla on oma versionsa perinneherkusta: suklaakuorrutettu kahvinmakuinen lokum.

3. Paras aamiainen sisältää kasviksia

Kasvisten syöminen aamiaiseksi vaatii hieman totuttelua, mutta laaja kasvispohjainen kahvalti-valikoima nousee nopeasti useimpien suosikiksi. Kurkkua, tomaattia, suolaisia oliiveja, munia, useita erilaisia juustoja sekä anteliaat määrät tuoretta leipää ovat jokaisen turkkilaisen aamiaispöydän kulmakiviä. Lisänä tarjoillaan tietysti kuuma çay eli tee.

Pansiyonit ja hotellit tarjoavat aamiaisella usein paikallisia hilloja, tuoreita hedelmiä, juustolla tai pinaatilla täytettyjä börek-leivoksia sekä Nutellaa ja tahinista sekä rypäle- tai mulperisiirapista valmistettua tahin pekmez -tahnaa leivälle sipaistavaksi. Erityisesti maaseudulla tai metsissä sijaitsevissa ravintoloissa tarjoillaan köy kahvaltisi -maalaisaamiaista, jonka valikoimaan kuuluvat myös kuuma voilla kyllästetty litteää sämpylää muistuttava bazlama sekä sucuklu yumurta -annos, joka koostuu paistetuista munista ja makkarasta.

4. Tanssiminen sopii kaikkiin tilanteisiin

Turkkilaisille ei tuota ongelmia löytää tekosyitä tanssia milloin vain ja missä vain. Halay-rivitanssista on maassa useita eri versioita alueesta riippuen, ja esimerkiksi Anatoliassa rivitanssin eri versiot sisältävät toisiinsa kietoutuneita pikkurillejä sekä grapevine-askeleita. Tanssi on yleisesti hyväksytty tapa juhlistaa mitä tahansa iloista tapahtumaa. Vauvauutiset, suosikkijoukkueen tekemä maali tai vaalivoitto ovat riittäviä syitä napata kaveri kainaloon ja laittaa tanssiksi.

Koillis-Turkissa sijaitsevalla Trabzonin alueella on aivan tavallista nähdä auton pysähtyvän tien varteen ja koko autollisen ihmisiä purkautuvan ulos tien viereen iloitsemaan saapumisesta kotipaikkakunnalle pitkän ajan jälkeen. Istanbulissa taas on tavallista viettää iltaa kuunnellen ja katsellen elävää Mustanmeren musiikkia ja perinteistä tanssia jossakin kaupungin lukuisista kansanmusiikkibaareista. Uskallatko liittyä tanssijoiden joukkoon?

5. Mantereelta toiselle kannattaa siirtyä laivalla

Uskoisitko, että voisit matkustaa Euroopasta Aasiaan vain neljässä minuutissa? Istanbulin kaksi vuotta vanha Marmaray-metrolinja yhdistää Bosporinsalmen molemmat puolet nopeasti ja helposti, mutta ei tarjoa yhtä paljon elämyksiä kuin saman matkan taittaminen laivalla.

Monien paikallisten mielestä tehokas metromatka ei voi koskaan voittaa tuulen tuntua hiuksissa tai taianomaista tunnetta, joka syntyy mannertenvälisellä purjehdusmatkalla Neitsyttornin, Hagia Sofian ja Topkapin palatsin ohi.

Vaikka olisit matkalla Kadiköyn kalatorille, ylös Besiktasiin katsomaan auringonlaskua, päiväksi pyöräilemään tai hevosvankkuriajelulle Prinssisaarille, valitse istumapaikka ulkoa ja hengitä suolaista meri-ilmaa nauttien keisarillisen kaupungin maisemista.

6. Sitruunantuoksuinen kölninvesi korjaa kaiken

Useimmat saavat ensikosketuksensa alkoholipohjaiseen kolonyaan eli sitruunantuoksuiseen kölninveteen todennäköisimmin aterian jälkeen kebab-ravintolassa, kun tarjoilija kaataa käsiin niin paljon ainetta, että siinä voisi kylpeä. Sitruunaista kolonyaa tarjotaan tavallisesti virkistäytymistä kaipaaville vieraille, ja se on myös Ramadan-juhlien sekä uhrifestivaaleihin kuuluvien vierailujen kulmakivi.

Jopa taianomaisen maineen saavuttanutta nestettä voi käyttää paitsi likaisten käsien ja kasvojen pesuun, myös monella muulla tavalla: tuulahdus kolonyaa herättää pyörtyneen, ja reilu annos samaista nestettä raikastaa rasvaiset hiukset. Kerrotaan myös, että jos ainetta kaataa puisella pöydällä olevalle tahralle ja sytyttää sen seuraavaksi tuleen, katoaa tahra silmien edessä.

Matkailijalle kolonyan kirpeä tuoksu tulee tutuksi esimerkiksi rakennusten ilmastoinnin tuoksuna, mutta sitä levitetään anteliaasti myös esimerkiksi bussien lattialle raikastamaan kuuman kesäpäivän paksuntamaa ilmaa.

7. Antaisitko sytyttää kasvosi tuleen? Se voi olla yllättävän hyvä idea

Turkkilaiset parturit vievät tarkan parranajon uudelle tasolle. Elämyksen pääsee kokemaan tilaamalla turkkilaiselta parturilta sakal tıraşı -palvelun.

Parturi käyttää hevosenharjaksista valmistettua harjaa ja palasaippuaa apunaan vaahdottaessaan asiakkaan kasvot näyttämään joulupukilta, joka muuten paikallisten tarinoiden mukaan syntyi juuri Turkissa. Parta ajetaan terävällä suoralla terällä, minkä jälkeen parturi huuhtelee kasvot ja toistaa prosessin uudelleen. Kun karvat on trimmattu myös niskan ja korvien ympäriltä, on hauskuuden aika.

Seuraavaksi parturi valelee puuvillaisen lankamopin helposti syttyvällä nesteellä ja sytyttää sen tuleen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään keskiaikainen kidutusmetodi, sillä tuli on tehokas tapa taata, ettei poskille tai niskaan jää yhtä ainoatakaan karvaa. Kun parturi on heilutellut liekkiä asiakkaan kasvojen edessä riittävästi, hän tekee saman korvakarvoille. Jos ne muistuttavat viidakkoa, on luvassa vahakäsittely.

Nenäkarvojen trimmaamisen jälkeen parturi antaa asiakkaalle sitruunaisen kölninveden tuoksuisen hieronnan, joka jättää kasvoille polttavan tunteen. Ennen kuin asiakas ehtii kirota parturin, saa hän kasvoilleen rauhoittavaa voidetta sekä rentouttavan kasvohieronnan korvaamaan kivun. Tämän jälkeen kasvoille asetetaan höyryävän kuuma kangas, jota seuraa hiusten pesu ja föönaus.

Lopputuloksena iho on pehmeä kuin turkkilaisen vauvan pylly, ja kokemus varmasti muutaman liiran tipin arvoinen.

8. Yhdellä sanalla voi ilmaista hämmästyttävän pitkiä ajatuksia

Kuinka nopeasti oppisit kirjoittamaan sanan muvaffakiyetsizleştiricileştiriveremeyebileceklerimizdenmişsinizcesine?

Turkki on agglutinatiivinen kieli, eli sen sijaan että kieltä käyttävät hukkaisivat aikaa painamalla välilyöntinäppäintä, turkkilaiset vain lisäävät liitteitä liitteiden perään jo valmiiksi pitkiin sanoihin.

Vaikka kaikkein pisimmät sanat eivät välttämättä kuulu jokapäiväiseen sanavarastoon, voi keskustelussa kuulla esimerkiksi pitkähkön temizlettiremeyecekmişsniz-sanan, joka tarkoittaa: ”ilmeisesti et kykene saamaan sitä puhtaaksi?”

9. Töitä tehdään teetaukojen välissä, ei toisin päin

Ei tarvita kuin yksi napinpainallus, ja naapuruston oma teemies ilmestyy mihin tahansa kauppaan tai toimistoon mukanaan tarjottimellinen höyryävän kuumaa teetä tarjoiltuna kapeauumaisissa tulppaanilaseissa.

Teetä tarjotaan niin putiikeissa piipahtaville asiakkaille kuin turkkilaisten kotien vieraille, ja se toimii mainiona voiteluaineena, oli kyse sitten sopimuksen allekirjoittamisesta tai uusimpien juorujen kertomisesta. Tee herättää turkkilaiset aamuisin, pitää heidät seurallisina myöhään yöhön ja tuo heidät yhteen päivän aikana.

Aidon çayn tunnistaa punaisesta tavşan kanı eli kanin veren väristä, ja se tarjoillaan joko raakana tai sokerin kanssa, ilman kermaa. Çay on nestemäinen symboli turkkilaiselle vieraanvaraisuudelle. Jos värikkäitä mattoja esittelevä myyjä tarjoaa teetä kauppaan ja tuotteisiin tutustumisen lomassa, kokeneet tietävät jättää turistiteeksi pilkatun omenateen väliin ja pyytää aitoa tavşan kanı -teetä.

10. Pitkä matka taittuu aina paremmin bussilla kuin lentokoneella

Vaikka maan sisäinen lentomatkustaminen on Turkissa varsin edullista, jäävät turkkilaiset maisemat näkemättä yhdeksän kilometrin korkeudessa.

Maisemannälkäisten matkustajien onneksi turkkilaiset pitkän matkan bussit ovat lähes yhtä mukavia kuin lentokoneet: busseissa on lukuvalot, henkilökohtaiset televisiot, langaton verkkoyhteys ja työntekijä, joka kiertää ympäri bussia mukanaan kärryllinen suolakeksejä, Pop kek -leivoksia, teetä, pikakahvia sekä joskus myös jäätelöä. Ainoa puuttuva asia, ellet matkusta luksusbussilla, on vessa.

11. Jotkut kiehtovimmista nähtävyyksistä sijaitsevat maan alla

Keski-Anatolian alueella sijaitseva Kappadokia on ylätasanko, joka on muodostunut pehmeästä vulkaanisesta kivestä vuosituhansien aikana tuulen ja veden muokatessa kiveä pylväiksi, joita kutsutaan myös “keijukaisten savupiipuiksi”. Rooman valtakunnan asukkaat rakensivat niihin paitsi kirkkoja ja luostareita, myös luola-asuntoja, joista osa toimii nykyisin hotelleina. Muun muassa Göremen alueelta on löydetty myöhemmin luolien kattoihin maalattuja näyttäviä freskoja.

Kappadokian maisemat ovat kuin toiselta planeetalta, ja kuumailmapallolento taianomaisten kalliomuodostelmien yllä auringonnousun aikaan on hyvin suosittu tapa tutustua alueeseen. Myös maan alapuolella avautuu täysin oma ihmeellinen maailmansa, joka on syntynyt 600- ja 700-luvuilla ennen ajanlaskun alkua, kun paikalliset asukkaat pakenivat valloittajia ja kaivoivat maanalaisia kaupunkeja suojapaikoikseen.

Näistä Derinkuyu ja Kayamaklı ulottuvat jopa 13 kerrosta maan alle. Luolamaiset piilopaikat olivat hyvin varusteltuja: siellä oli eläimille tarkoitettuja talleja, ruokakomeroita, kappeleita ja suuria saleja. Nämä paikat majoittivat jopa 20 000 ihmistä.

Alue oli myös täynnä nerokkaita yksityiskohtia: muun muassa myllynkiviä käytettiin sinetöimään tunnelin sisääntuloaukot lähestyvän uhan varalta. Ulkopuolelle oli rakennettu myös pitkät ilmastointiputket, jotka kuljettivat savun kilometrien päähän kaupungista, jotta niiden todellinen sijainti ei paljastuisi. Nämä pienet keksinnöt tekivät asumisesta turvallista, ja ihmiset pystyivät asumaan paikoillaan jopa vuoden kerrallaan.

Istanbulissa on oma maanalainen maailmansa, joka on tutustumisen arvoinen. Keisari Justinianuksen rakennuttama rönsyilevä maanalainen Yerebatan Sarayı -verkosto Sultanahmetin kaupunginosassa tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden tutustua muinaiseen kuninkaalliseen varastoon.

Tuhannesta ja yhdestä pylväästä koostuva Binbirdirek on mieleenpainuva paikka, jossa järjestetään näyttelyjä, gaaloja ja häitä. Myös Yedikulen ja Anemasin vankityrmät ovat kiinnostavia. Niissä matkailija pääsee kurkistamaan paitsi vankien, myös useiden tiukkaan paikkaan päätyneiden sulttaanien viimeiseen kotiin.

12. On täysin hyväksyttyä kuokkia tuntemattoman häissä

Rumpuja paukuttavan ja morsianta kantavan juhlajoukon näkeminen lasketaan Turkissa oikeastaan jo hääkutsuksi. Tuntemattomien ei toki toivota ilmestyvän ravintoloiden tai hotellien hääillalliselle, mutta maalaishäissä on sitä mukavampaa, mitä enemmän vieraita juhlaan osallistuu.

Muovituolit suuressa ympyrässä tyhjällä tontilla, pienet pussit pähkinöitä ja keksejä sekä tusinoittain ihmisiä tanssimassa halay-tanssia pitkässä jonossa ovat varma merkki siitä, ettei kukaan ole tarkistamassa kutsuja ovella. Turkkilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja pitävät hyvänä asiana, jos utelias ulkomaalainen liittyy mukaan juhlaan.

13. Kahvikuppi symboloi 40-vuotista ystävyyttä

Turkkilaisen sanonnan mukaan kupillinen turkkilaista kahvia sisältää 40-vuotisen muiston, mikä tarkoittaa juojan olevan velassa kahvin tarjoajalle tämän ystävällisestä eleestä. Perinteinen turkkilainen kahvikulttuuri koostuu hitaasta siemailusta ja yhdessäolosta, ja jaettu kokemus sitoo ihmiset pitkäaikaisiksi ystäviksi.

Vanhat perheyritykset, kuten Kurukahveci Mehmet Efendi sekä Fazıl Bey’s, ovat tuoneet ihmisiä yhteen kahvehaneissa ja olohuoneissa jo ottomaanien ajoista lähtien. Osmanlı, perinteistä kahvia tuoreempi tulokas kahvimaailmassa, tuo perinteistä kahvilakulttuuria uudelleen tutuksi nuorelle sukupolvelle tarjoamalla turkkilaista kahvia trendikkäässä kahvilamiljöössä.

Kahvilla on merkityksellinen rooli perheiden yhdistämisessä kihlajaisrituaalien kautta. Kun potentiaalisen kosijan perhe tulee kysymään tyttären kättä, valmistelee morsianehdokas turkkilaista kahvia osana tutustumisprosessia. Ellei vaahtoa ole tarpeeksi, saattaa potentiaalinen anoppi epäröidä, kun taas ripaus suolaa nuoren miehen kupissa on hienovarainen vinkki siitä, että hänen tulisi etsiä vaimoa muualta.

Kaakkois-Turkilla on oma erityisen kitkerä juomansa mırra, jonka sanotaan olevan kuumaa kuin helvetti, yhtä tummaa kuin itse piru, yhtä puhdasta kuin enkelit ja yhtä makeaa kuin rakkaus. Historiassa tällä juomalla on ollut myös symbolinen merkitys: jos mırraa juova henkilö asetti kupin pöydälle juotuaan sen tyhjäksi, oli hän valmis joko menemään naimisiin tarjoilijan kanssa tai maksamaan hänen häänsä. Matkailijan on siis syytä pitää mırra-kuppi käsissä, ellei ole rikas tai etsimässä puolisoa. Tosin ripaus suolaa saattaisi ehkä päästää kiipelistä.

Teksti: Turkin matkailutoimisto
Kuvat: Turkin matkailutoimisto, Istockphoto

ILMOITUS