Kiitos Aoga Fiamalamalama

Nyt se on ohi. Ja olen hieman surullinen.

Perjantaina alkoi työpaikallani Fiamalamalaman kehitysvammaisten koulussa kuuden viikon lomat, eli päättyi vuoden 2018 lukuvuosi. Ja samalla loppui minunkin työni siellä. Lukuvuoden lopetukseen oli hyvä päättää, sillä pääsin seuraamaan vocational day:ta sekä prize giving day:ta, jotka olivat viimeisen viikon kaksi ns. juhlapäivää, jolloin myös oppilaiden perheenjäseniä tuli paikalle seuraamaan esityksiä sekä palkintojen jakoa.

Ainoa ryhmäkuva, joka oli tarkka, oli sellainen, jossa yksi oppilas lähti seikkailemaan ja peitti minut kuvasta. : D Noh, tällä mennään.

Olo on jotenkin tosi tyhjä. Aivoni tuntuu ajattelevan, että tämän työn päättyessä päättyy Samoa-aikani, ja lähden kohta kotiin. Ja tämän vuoksi myös koti on pyörinyt enemmän mielessä. On vähän alakuloinen mieli ja tuntuu omituiselta, että en näe oppilaita hyvin todennäköisesti enää koskaan. Aloitan huomenna työt Goshen Trustissa, joka on mielenterveysyksikkö, ja tällä hetkellä kiinnostus kyseistä työtä kohtaan meinaa olla melko vähäinen. Olisin halunnut vain jatkaa koulussani koko harjoitteluaikani. Mutta jospa tämä mieliala tästä kohoaa, kun pääsee uuteen työhön kiinni ja onkin kiva nähdä muutakin sosiaalityön osa-aluetta täällä ollessani.

Ryhmä 1. Nuorimmat.

Ryhmä 2. Tähtäys kohdallaan.

3. Ryhmästä jäi kuva saamatta, kun piti lähteä valmistautumaan paikoilleen esityksiä varten ja sen jälkeen ei tullut enää sopivaa hetkeä kuvanotolle.

Senior class

Jossain vaiheessa teen isomman postauksen, missä paneudun tarkemmin näihin viikkoihin, mitä koulussa ehdin viettää. Nyt halusin vain kiittää.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply