Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

pohjois-karjala

Luontopolkuja Joensuun lähellä

Suurimman osan lenkkeilystä olen tehnyt ihan tuossa meidän mökkitiellä ja lähistöllä olevalla toisella hiekkatiellä. Joskus kuitenkin kaipaa vähän maiseman vaihdosta ja sellaista reittiä, jossa pääsee ihan ympäri, ettei tarvitse aina kävellä samaa tietä takaisin. Siksipä päätinkin katsoa millaisia reittejä tästä Joensuun ympäriltä löytyy. Mielellään joku kiva luontopolku.

Jo viime kesänä löysin ensimmäistä kertaa Höytiäisen Suiston lintutornin ja sen ympärillä kulkevan luontopolun. Itse reitti on noin 2,5km pitkä ja suurimman osan matkasta kuljetaan pitkospuita pitkin. Koivumetsän jälkeen pääsee ihastelemaan Pyhäselän rantaa, jonka varrelta löytyy myös 7 metriä korkea lintutorni. Vankasta tornista voi ihastella järvelle avautuvia maisemia sekä bongailla erilaisia lintuja. Ja kesäisin matkan varrella voi myös nähdä läheisen maatilan lehmiä. Itse niitä en tosin tällä kertaa onnistunut enää näkemään, sillä taisin olla liian myöhään syksystä liikkeellä.

Vaikka ei lintubongari olisikaan, niin Höytiäisen Suisto on ihan mielettömän ihanaa aluetta lähteä ihan vaan lenkkeilemään. Samalla reissulla voi myös törmätä palaseen sotahistoriaa, sillä sieltä löytyy Joensuun bunkkerimuseo sekä kivinen rivistö panssariesteenä.

Höytiäisen Suisto sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Joensuun keskustasta, Noljakan liepeillä. Lähelle luontopolkua voi tulla keskustasta bussilla (2 ja 3) tai autolla, sillä paikan päällä on myös pieni parkkialue. Noljakantien ja Nuottaniementien risteyksestä lähtien löytyy opasteet perille.

Toisena kohteena bongasin tänä syksynä Utran saaret, joka sijaitsee noin 6 kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Täällä pääsee nauttimaan koivikkoisesta luonnosta ja Pielisjoen maisemista. Itse Utransaareen pääsee muutaman pienemmän saaren kautta siltoja pitkin. Saari on noin kilometrin mittainen ja sisältää useita polkuja sekä kolme avoimessa käytössä olevaa nuotiopaikkaa.

Utran saaret sijaitsee Joensuun Rantakylässä. Tieltä 6 pääsee paikan päällä helposti kun seuraa Rantakylän tienviittoja ja sen jälkeen Utran opasteita. Alueella on pieni parkkipaikka, johon voi auton jättää.

Kolmantena ja varmasti myöskin tunnetuimpana on Kolin kansallispuisto. Ei nyt ihan se kovin lähellä sijaitseva paikka, mutta ainakin autolla suhteellisen helposti saavutettavissa Joensuusta. Noin 63 kilometrin päässä sijaitseva Koli onkin oiva kohde päiväretkelle. Tarjolla on 80 kilometriä erilaisia polkuja. Kaikki polut on suunniteltu niin, että voit valita ne sen mukaan paljonko aikaa haluat käyttää ja kuinka helpon tai vaikean reitin haluat kulkea. Eli kaikille löytyy varmasti se mieleinen reitti.

Me jätimme auton parkkiin tällä kertaa Ylä-Kolin puolelle, lähelle Ukko-Kolia. Sieltä pääsi näppärästi hissillä ylös, josta löytyi Kolin Luontokeskus ja Koli Shop Retkitupa -myymälä.

Kannattaa pitää mielessä, että kalliot saattavat olla liukkaita eikä erillisiä katselutasanteita tai kaiteita ole. Polkuja kulkiessa on myös hyvä katsoa mihin astuu, sillä osalla reiteistä on paljon puun juuria tai muita esteitä.

Maisemat Kolilta ovat kyllä todella hulppeat Pielisen yli. Erilaisia kalliotasanteita löytyy useita, joista pääsee ihailemaan järvimaisemia. Suomen luonto on kyllä ihan mahtava!

Jatkettiin vielä ajelua ympäriinsä Kolin alueella ja käväistään kahvilla Kolin Satamaravintolassa. Oikein mukava paikka järven rannalla. Löytyi ihan kahvipullasta vähän tuhdimpaan lounaaseen saakka vaihtoehtoja.

Jo viime kesänä mietin, että vaikka täällä meidänkin mökillä on tullut ihan pienestä saakka vietettyä aikaa joka kesä, niin kummasti löytyy sellaisia paikkoja missä en ole aiemmin käynyt. Ja siis jostain syystä en ollut edes Kolilla käynyt aikaisemmin. Kaverin kanssa kerran pyörähdettiin siinä parkkipaikalla mutta sateisen sään vuoksi ei lähdetty sen pidemmälle kävelemään.

Jos joku tietää myös muita luontopolkuja tai vastaavia Joensuun lähistöllä, niin saa heittää vinkkejä.

Kuulumisia Suomesta

No niin, tässäpä sitten vierähti muutama kuukausi taukoa blogista. Samalla maisematkin ovat vaihtuneet Espanjan auringosta hieman toisenlaisiin tunnelmiin. Kesäkuussa Espanjasta lähdön jälkeen vietin pari viikkoa Maltalla, josta tulin Suomeen heinäkuun alussa. Oli mukava käydä tuolla pienellä saarella 1,5 vuoden jälkeen uudestaan. Nyt on Suomessa jo ruskan aikaa ilmassa selkeästi ja syksy todella saapunut. Tällä hetkellä majailen meidän mökillä Pohjois-Karjalan Liperissä. Parin viikon päästä olisi suuntana Länsi-Uusimaa. Siellä riittääkin sitten hommaa vielä ennen kuin lokakuun loppupuolella koittaa lähtö Suomesta takaisin auringon lämpöön. Lopullinen kohde olisi Malta, jossa tosiaan aikaisemmin jo asunut pari vuotta. On hyvin mahdollista, että Maltalle mennään pienen mutkan kautta. Mielessä käynyt mm. Kreikka ja Teneriffa, mutta saa nyt nähdä mikä se lopullinen suunnitelma on ja toki tähän vaikuttaa myös nuo koronaan liittyvät rajoitukset.

Meidän mökki tosiaan sijaitsee Liperissä, kaukana kaupungin hälinästä. Toisinaan voisi kai sanoa keskellä ei mitään tai aivan metsän ympäröimänä tai täällä landella. Metsää ja peltoa tässä ympärillä ainakin nimittäin riittää. Toisaalta en kai koskaan ole ollut kovin innostunut kaupungin hälinästä ja siksi Lohjan tapainen pienempi kaupunki on ollutkin oiva asuinpaikka. Siitä huolimatta mökille on aina ollut mukava mennä rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ja jos mielii lähteä kaupungille, niin Joensuun keskusta on vain 30 km:n päässä.

Lenkkeilymaisemat ovat aika mukavat ja uteliaita silmäparejakin saattaa silloin tällöin tien vierestä löytyä. Toisinaan samaa tietä pitkin kävely tuntuu turhauttavalta, jolloin tulee otettua auto alle ja suunnattua jonnekin toiselle reitille.

Ja kieltämättä ne syksyiset kylmät illat ei tunnu kovin epämukavilta, kun voi nauttia takan lämmöstä sisällä. Ja joskus siihen sopii oikein kivasti lasillinen viiniä kaveriksi 🙂

Syksyn ensimmäiset fiilikset tuli siinä vaiheessa, kun näki pihlajanmarjojen ilmestyvän lehtien joukkoon. Tänä vuonna näyttäisi tosi moni pihlaja ainakin tässä meidän mökin ympäristössä olevan täynnä marjoja. Ihan selkeästi myös puun lehdet alkavat nyt vaihtamaan väriä ihan reippaasti.

Aikaisemmin olen eniten nauttinut aina Suomen kesästä. Tai no nautin toki vieläkin. Mutta kun on neljä vuotta oleskellut suurimman osan ajasta ulkomailla, alkaa yllättäen arvostaa meidän neljää vuodenaikaa enemmän. En nyt silti voi sanoa, että kaipaisin talvea mitenkään erityisesti. Toisaalta näin entisenä auton omistajana talvesta muistoina taitaa olla enimmäkseen niitä hetkiä, kun auto pitää kaivaa lumen ja jään alta melkein joka päivä tai ajaa aivan järkyttävässä tuiskussa ja loskassa. Eikä ne syksyn sateet ja kurakelitkään kovin mieleisiä ole olleet. Mutta toki jokaisessa vuodenajassa on jotain hyvää ja kaunistakin. Esimerkkinä vaikkapa juuri syksy. Toki se ruska on viehättänyt aikaisemminkin, mutta jollain tavalla siitä nauttii nyt ihan eri tavalla.

Tähän tosin voi vaikuttaa se, että harvemmin olen meidän mökillä enää tähän aikaan vuodesta ollut. Kaupungissa se ruska on toisenlaista. Viime syksynä ihastuin ruskaan ihan täysillä ja osittain juuri siksi halusin viettää aikaa mökillä vähän pidempään kuin olin alunperin suunnitellut. Pelkästään jo pihapiirissä huomaa kuinka puiden lehdet alkavat vaihtamaan väriä. Etenkin meidän mökin edessä oleva iso vaahtera on nyt todella kaunis ja muuttuu entistä kauniimmaksi koko ajan. Ihanaa on myös katsella järvelle, kun sitä reunustavat puut alkaa näyttäytyä eri väreissä tai, kun sopivalla säällä järven päälle on kerääntynyt usvaa. Se luo täällä mökillä oleskeluun ihan omanlaisensa tunnelman 🙂

Kuulumisia lisää Suomesta tulen varmaan tässä päivittelemään myöhemminkin. Samalla voisin jakaa myös kokemuksia Valenciasta, jossa vierailin kesäkuussa, sekä vähän tunnelmia Maltalta ja sinne paluusta. Jospa saisi tämän blogin taas heräämään kunnolla henkiin 🙂