Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

kesäkuu 2021

Vaaleanpunainen järvi

Laguna Rosa de Torrevieja eli toiselta nimeltään Las Salinas de Torrevieja on varmasti yksi Torreviejan suosituimmista nähtävyyksistä. Eikä ihme, sillä eihän sitä nyt joka päivä vastaan tule vaaleanpunaista järveä. Las Salinas de Torrevieja koostuu oikeastaan kahdesta suolajärvestä, joista toinen on sinivihreä ja toinen vaaleanpunainen. Tuo vaaleanpunainen väri on syntynyt vaaleanpunaisista ja pinkeistä bakteereista, levistä sekä äyriäisistä, jotka viihtyvät nimenomaan vedessä, jossa on korkea suolapitoisuus. Ei siis ihme, että järvellä saattaa toisinaan bongata myös vaaleanpunaisia flamingoja 🙂

Laguna Rosa

Suolan tuotanto on edelleen tärkeä asia Torreviejassa ja molemmat järvet ovat tuotannossa mukana. Yllä olevassa kuvassa tarkka silmäiset voivat huomatakin taustalla nuo valkoiset suolakasat. Näitä samoja kasoja näkyy muuten myös Alicante-Torrevieja välillä 332-tien varressa. Homma toimii siten, että merivesi lasketaan aluksi La Matan järveen haihtumaan ja nostamaan samalla suolapitoisuutta. Tämän jälkeen vesi johdetaan kanavaa pitkin Torreviejan pinkille järvelle, jolloin suolakiteitä alkaa muodostua järven pohjaan. Sieltä ne sitten kerätään ja kasataan jättimäisiksi suolakasoiksi järven eteläpäähän. Näistä kasoista tuo suola päätyy mm. muualle Eurooppaan ihan teidän ruokalautasille saakka.

Molemmat järvet sijaitsevat aivan Torreviejan kaupungin tuntumassa ja niiden ympärillä kulkee erilaisia kävelyreittejä ja järvien ympäri voi halutessaan myös fillaroida. Vaikka järvestä on tullutkin turistien suosikkikohde, sinne ei ole mitään erityisiä opasteita. Itse hyppäsin ensin A-linjan bussiin, jolla pääsin keskustaan ja sieltä sitten sataman läheltä olevalta linja-autoasemalta (keskustassa on siis 2 linja-autoasemaa) hyppäsin B-linjan bussiin (Torrevieja-Torretas). Tuo B-linjan bussi menee aika läheltä järveä. Jäin pois Torreta ja Urb. El Hondon alueilla. Siitä kun kävelee kohti järveä, niin saapuu suoraan pienelle puistomaiselle alueelle. Itse järven lähialue on aidattu, mutta kulkemalla ihan sitä aidan vierustaa jonkin matkaa, sieltä löytyy parikin kohtaa mistä pääsee erilaisia kapeita polkuja pitkin aivan järven rantaan. Varoituksen sanana kuitenkin, että siellä on todella paljon hyttysiä!

Alla olevalta kartalta näkyy tuo alue, jossa jäin bussista ja tuon punaisen merkin kohdalta pääsee polkua pitkin rantaan.

Laguna Rosa

Veteen meneminen on kiellettyä suolan tuotannon takia ja luvattomasta uimisesta voi pahimmillaan saada kuulemani mukaan 6000 euron sakot. Siitä, miten paljon rantoja oikeasti valvotaan, ei ole tietoa. Useimmiten turisteja näkyy järvellä uimassa sakoista huolimatta, sillä sen ajatellaan olevan huipputerveellistä iholle. Vaikka toisaalta lämmin seisova vesi erilaisine bakteereineen ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Järvi on matala ja erittäin suolaista. Vaaleanpunainen väri myös vaihtelee sään mukaan. Aurinkoisena päivänä järvi voi näyttää huomattavasti punaisemmalta kuin pilvisenä päivänä. Myös tuotannon vaiheet saattavat vaikuttaa väriin jonkin verran.

Ihan näkemisen arvoinen paikka ja etenkin jos haluaa lähteä ulkoilemaan, niin erinomainen kohde siihen tarkoitukseen.

Päiväreissun kohteena Batería de Castillitos

Viikko sitten päätettiin yhden suomalaisen tuttava pariskunnan kanssa lähteä päiväreissulle Cartagenaan ja sen lähistöllä sijaitsevaan upeaan Batería de Castillitos nimiseen linnoitukseen. Täältä Torreviejasta sinne on noin tunnin ajomatka. Cape Tiñoson kärjessä sijaitseva Batería de Castillitos on aikoinaan puolustus tarkoituksessa rakennettu linnoitus. Tätä upeaa ja historiallista vuorilinnoitusta on oman ymmärryksen mukaan yritetty pitää hyvässä kunnossa tänäkin päivänä. Itselle tuli välillä vähän sellainen fiilis, kuin olisi tupsahtanut keskelle Disneylandia.

Bateria de Castillitos

Batería de Castillitos sopii kohteena ihan kaikenikäisille. Paikalle pääsee ainakin autolla ja loppumatkan voi taittaa joko fillarilla tai kävellen. Julkisista kulkuvälineistä en valitettavasti osaa sanoa, sillä paikka on sen verran syrjässä ja me ei ainakaan kertaakaan bussia nähty. Mikäli mielii lähteä kävelemään, niin kannattaa varustautua hyvin koska kävelyä todella riittää, niin matkalla kuin paikan päälläkin. Voisi sanoa, että kovakuntoisille tämä on oivallinen patikointikohde, mutta muuten suosittelisin melkein autolla ajamaan linnoitukseen ja kävelemään sitten paikan päällä ympäriinsä. Maasto on itse linnoituksen alueella myös aika vaihtelee.

Autolla ajaessa mukana on hyvä olla vähän kokeneempi kuski, sillä vaikka alkumatka voi tuntua helpolta, niin viimeistään siinä vaiheessa kun Bar Cantina niminen kuppila on ohitettu, tie on kaikkea muuta kuin helppo. Tämän jälkeen saa nimittäin ajella kapeaa serpentiinitietä, josta ei mutkia puutu. Ja se on todella niin kapea, ettei vastaantulijoihin halua törmätä. Mekin tietenkin lähdettiin liikkeelle Volvon maasturilla, mikä voi tuntua turvalliselta vaihtoehdolta. Mutta tuolla reissulla alkoi huomattiin, että se on aivan liian iso auto ja pienempi olisi ollut parempi. Etenkin kun vastaan tuli toinen auto. Matkalla ylös nähtiin myös paljon fillaristeja, jotka ajoivat aika reippaasti eli näitäkin kannattaa varoa. Ilmeisesti paikalliset, ketkä ovat jo tottuneet reittiin ja tietävät joka ikisen mutkan, ajelevat vähän reippaammin ja näin ensikertalaiselle se tuntui hieman hurjalta.

Ajaminen kieli keskellä suuta kuitenkin palkitaan viimeistään siinä vaiheessa kun auto saadaan parkkiin. Tuolta on nimittäin todella upeat maisemat vuoristojen välissä olevalle pienelle lahdelle sekä merelle ylipäänsä. Itse linnoitukseen on vapaa pääsy. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaikka alue on aika hyvin aidattu, niin putoamisen vaara tietyissä paikoissa on olemassa. Paikalta löytyy myös erilaisia tunneleita, joihin voi helposti eksyä.

Koska Batería de Castillitos sijaitsee korkealla vuorenharjanteella aivan niemen kärjessä, niin paikalla voi olla tuulista. Kesähelteellä se voi tuntua virkistävältä, mutta muulloin kannattaa varata jotain pitkähihaista mukaan. Paikalla ei ole kahviloita, kioskeja, vessoja tai roskiksia eli näihin kannattaa varautua. Omat juomat kannattaa vähintään ottaa mukaan mutta tämä on myös oiva piknik-paikka. Ja jos ei puskavessaan halua lähteä, niin lähin vessa löytyy tuolta Bar Cantinasta.

Linnoitus on melko laajalla alueella ja erilaisia polkuja menee vähän sinne ja tänne. Nähtävää riittää siis useammalle kerralle. Jos kuitenkin haluaa tutkia koko paikan kerralla, niin kannattaa varata kokonainen päivä aikaa.

Jostain kuulin, että täällä olisi Espanjan suurimpia tykistöjä. Kieltämättä sitä tunsi itsensä pieneksi tuollaisen rinnalla. Ei ihan jokaista paikkaa ehditty tuolla reissulla tutkia, mutta ainakin neljä tykkiä nähtiin itse. Kaksi oli vähän pienempiä kuin nämä kaksi, joista kuvat yllä.

Kaiken kaikkiaan ihan huikea retkikohde. Näkymät oli todella mahtavat, sillä oltiin todella korkealla. Oli vaan vaikea saada sitä korkeuseroa näkymään kuvissa niin hyvin. Porukkaa oli jonkin verran, mutta jokseenkin silti aika vähän. Me pidettiin myös oma piknik tuolla, minkä ansiosta jaksoi kierrellä vähän enemmän.

Mikäli Cartagenan tai sen lähellä kuten Torreviejassa/Alicantessa vierailee, niin suosittelen ehdottomasti tuolla käymään. Näkemisen arvoinen paikka.

Tervetuloa mukaan!

Pidemmän aikaa olen miettinyt jo blogin perustamista ja sellaista kirjoittelinkin satunnaisesti Maltalla asuessa. On jäänyt jopa hieman harmittamaan, etten tajunnut jatkaa kirjoittamista siinä vaiheessa kun lähdin reissaamaan Aasian puolelle, sillä sieltä olisi löytynyt paljonkin kerrottavaa. Mutta ei kai se blogin aloittaminen koskaan liian myöhäistä ole.

Tarkoituksena on kirjoittaa omista reissuista, niin tulevista kuin varmasti myös jo tehdyistä. Reissaillessa kun aina sattuu ja tapahtuu ja itsellekin todella on sattunut kaikenlaista. Tulen myös kirjoittamaan omasta arjesta ja millaista on asua ulkomailla ja mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille.

Tällä hetkellä majailen Espanjan Torreviejassa, jossa olen ollut viime lokakuusta lähtien. Teen etänä johdon assistentin töitä Maltalla sijaitsevaan yritykseen, mikä tuo mukavasti joustoa arkeen ja reissailuun. Parin viikon päästä on tarkoitus lähteä kuitenkin Maltalle moikkaamaan työkavereita ja sitä kautta sitten Suomeen. Syksyn suunnitelmat ovat vielä epävarmoja, mutta todennäköisesti palaan takaisin Espanjaan tai sitten Maltalle. Mutta se jää vielä nähtäväksi mitä syksyllä tapahtuu.

Tervetuloa seuraamaan! 🙂