Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

koli

Itä-Suomessa mökillä

Kesälomalla tuli vietettyä viikko meidän perheen mökillä. Mukaan lähti kaveri ja ihan kiva niin, sillä matka lännestä itään on pitkä!

Mökki sijaitsee kansallismaiseman ääressä, keskellä Suomen tunnetuinta maisemaa. Ei siis huono sijainti ollenkaan. Tuollakin suunnalla on valtavasti nähtävää ja koettavaa, mutta ajomatkaa on toki kaikkiin suuntiin.

Mökille ajellessamme päätettiin kieppaista Valamon Luostarilla, sillä päätieltä poiketen matka ei tuollaisella reissulla pitene oikeastaan yhtään. Molemmille reissu luostarin tontille oli ensimmäinen ja päivä oli viime kesäiseen tapaan melkoisen lämmin. Kuusikuja viilensi mukavasti ja rauhallisella tahdilla tutustuimme pihapiiriin ja muutamaan rakennukseen. Ja niitä kukkapenkkejä tuli ihasteltua, oi että kuinka kauniita!

Kaunis paikka, ihanan rauhallista! Joskus voisi hyvin pysähtyä pidemmäksikin aikaan tuonne, mutta mökki kutsui.

Mökillä päivät meni ihan vain oleskellen, tietysti ne helteet loppuivat kuin seinään. Meillä on kuitenkin terassista lasitettu huoneen verran tilaa, joten ei hyttysiä, ei kalseutta. Yksi kunnon ukkoskuuro saatiin ihailtavaksi viikolla, muuten vältyttiin suurimmilta sateilta.

Ehdittiin me käydä muutamat lähikohteetkin viikon aikana:

Kolvananuuro, Kontiolahti / Eno

Huh, mieletön mesta! Luontopolku oli kyllä reittikuvauksen mukaisesti vaativa, mutta kun aikaa varaa riittävästi, niin pienillä tauoilla homman hoitaa kotiin. Reitti kulkee pitkälti rotkon pohjalla, on siellä myös kosteaa. Kesän lämmön kun yhdistää tuohon, niin hyttyskomppaniat odottavat viattomia kulkijoita…

Reitillä on metsää, pirunpeltoa, kiipeämistä, alasmenoa ja taas kiipeämistä. Ihan heikolla kunnolla en suosittele, askeleet pitää olla hallinnassa. Mutta jos vertailen tätä ja Korouomaa, niin tämä veti pidemmän korren. Molemmissa puolensa, mutta joku tässä paikassa oli inan verran maagisempaa.

Repouuro, Koli

Kolilta löytyy maisemien lisäksi myös runsaasti ihmeteltävää. Me käytiin toki syömässä satamassa, ihailemassa maisemia Kolin huipulta ja sitten mullekin keksittiin aivan uusi elämys! Maan alta, sillä perinteisten nähtävyyksien lisäksi alueella on muutakin ihmeteltävää.

Maisematien eli Museotien varren kätköissä on Suomen pisin luola. Tien toisella puolella sijaitsee Pirunkirkko, joka on monelle Kolin kävijälle tuttu nähtävyys ja siellä pääsee helposti testaamaan miltä voisi tuntua luikerrella pikkaisen pidemmät pätkät luolissa.

Repouurolle meille lähti mukaan opas ja en kyllä lähtisi edes yrittämään hommaa ilman. Kypärä, otsalamppu, polvisuojat ja hanskat olivat ihan must tuolla kallionkoloissa pujotellessa.

Muutamassa kohdassa vähän ahdisti. Ajatus kiinni jäämisestä tai putoamisesta oli läsnä pariin kertaan,  mutta eihän sellaista nyt ihan heti tapahdu. Omalta kropalta olisin toivonut vähän notkeutta, mutta ilman sellaistakin pärjäsi.

Ihan tosi hieno kokemus, lisää tästä mahdollisuudesta kannattaa kysyä Kolin matkailuneuvonnasta!

Kesäravit, Lieksa

Kun hevostytöt lomailee, niin reissusta ei välttämättä selviä ilman kaviokkaita. Olin jo ennakkoon katsonut että paikallisella radalla juostaan kilpaa ja suunnattiin luolien jälkeen Lieksan raviradalle, jossa oli porukkaa ihan mielettömästi!

Katsottiin muutama lähtö, syötiin ja siinäpä se. Ei mitenkään ihmeellistä, mutta suosittelen kaikille raveja, varsinkin kesäradoilla!

Ruunaa, Lieksa

Jos mulla on kavereita mukana mökillä, on melkein väistämöntä päätyä Ruunaalle ja koskenlaskuun. Se on vaan niin siistiä! Yleensä oon keikkunut kumiveneen kyydissä, tällä kertaa päädyttiin puuveneeseen. Kyyti oli rauhallista, mutta noh. Kyllähän mä kaipasin vähän vauhdikkaampaa menoa. Toki järviä ylittäessä oli mahdollista kuulla oppaan selostuksia historiasta, nauttia auringosta ja kauniista suomalaisesta maisemasta.

Ruunaa on noin muutenkin aika mieletön paikka, kannattaa piipahtaa!

Paluumatka kotiin onkin jo toisen postauksen aihe, kotimatkaan käytettiin kaksi päivää ja aika monta nähtävyyttä käytiin rastittamassa listalta!