Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Thaimaa

Khao Lak – hivenen nukkavieru

Suuntana oli seuraavaksi suunnitelman mukaisesti Khao Lak, jonne oli matkaa taksilla sellainen vajaa kaksi tuntia.

Kuski oli asiallinen, mutta minkä ihmeen takia Thaimaassa pitää ajaa tuli persiin alla? Minne kaikilla on niin kiire että kaistoista viis ja miksi tuolla on edes nopeusrajoituksia jos niitä ei kukaan noudata? Oltaisiin kuulemma voitu pysähtyä ottamaan kuvia matkalla jos haluaisin. Mutta eihän siinä vauhdissa ehtinyt kuin vilaukselta näkemään ehkä sopivan kohteen, kun se jo vilahtikin näkyvistä 😀 Loppumatkasta saatiin vielä reipas vesikuuro siivittämään matkaa.

Perille päästiin sentään yhtenä kappaleena. Khao Lakissa oli menossa monen kilometrin tietyömaa, joten valtatien varrella sijaitseva Sangsawan Palace ei jotenkin siinä julkisivunsa puolesta vakuuttanut.

Sisäänkirjautumisessa ei kauaa mennyt ja sitten mua jo vietiin kohti bungalowia. Ohitettiin allasalue, jatkettiin pientä päällystettyä polkua ohi toisen altaan. Mun mökki oli resortin reunalla, melko lähellä tietä. Kasvillisuus kuitenkin hukutti kivasti ääniä.

Tsekkasin sääennusteen, eli tiirailin lähinnä taivaalle. Meren suunnalla näytti ihan hyvältä, vuorien päällä jokunen tumma pilvi. Otin riskin ja lähdin rannalle, joka sijaitsi noin kolmen kilsan päässä. Ekassa risteyksessä pysähdyin vielä tarkistamaan karttaa ja eikö siihen jo ensimmäinen neuvoja kurvannut paikalle. Saksalainen mies hämmästeli mun reippautta kävelyyn, ranta kun oli niin kaukana!

Pääsinkin kilometrin, kunnes taivas heitti vettä niskaan. Seisoin autokatoksessa ihan pokkana parikymmentä minuuttia ja jatkoin pienessä tihkussa tallustamista ja pääsin 20 metrin päähän rannasta. Sitten menikin ukkosmyrskyssä toista tuntia, tällä kertaa seisoin automaatin katoksessa. Kun salamat alkoivat lyödä liian lähelle, pelastauduin viereisen hotellin aulaan.

Ei siis Khuk Khak Beachia tälle reissulle sen kummemmin, illalla naapuriraflassa kala-ateria. Maistui mudalle, mutta chiliä oli riittävästi kadottamaan tuon tunkkaisen maun 😀

Toisena päivänä hain lounasta tien toiselta puolelta. Siellä näytti olevan kunnon markkina-alue, joka nyt kumisi tyhjyyttään. Lounaan jälkeen hetki altaalla lojumista ja uintia ja hetki viilennystä sisätilassa. Hyvissä ajoin ennen auringonlaskua otin suunnaksi Tsunami Memorial Parkin, jonne oli parisen kilsan taaperrus. Alueella oli useita koiria ja ne tuntuivat odottelevan turisteja saapuvaksi alueelle. Muutama hiippaili mun perässä pitäen kuitenkin hyvän välimatkan.

Rannalla oli auringonlaskun aikaan hiljaista, taivaanranta värjäytyi upeaksi. Ihan mieletöntä! Hivenen surulliseksi tulin rantakadulla kävellessä, sillä puodit olivat sen näköisiä, että luukut lyötiin kiinni keväällä 20 ja sen jälkeen paikat ovat olleet oman onnensa nojassa. Nyt jokunen yrittäjä oli saapunut jo remontoimaan tilojaan, katukivetyksiä jynssättiin puhtaiksi. Olisin mielelläni mennyt sokeroitavaksi, mutta eivät huolineet mun liian lyhyitä säärikarvoja 😀

Iltapalaa nappasin mukaan marketista, joka oli matkan varrella ja vaelsin pimeydessä tien laitaa takaisin mökkiini kuuntelemaan sirkkojen siritystä.

Kolmannen päivän vietin rannalla. Nautiskelin ensin kävelystä toiseen päähän ja palasin täsmälleen samaan spottiin jossa ihastelin edellisenä iltana auringonlaskua. Aallot olivat lempeitä, mutta juuri sopivan huvipuistomaisia 😀 Sellaisia, joissa lilluttelu tuo hymyn kasvoille ja ottaa sopivasti vatsasta. Ja vesi oli naurettavan lämmintä, ei sitä edes käsitä!

Yritin varmistella hotellille palatessani bussia, mutta lupasivat selvittää aikataulua. Tai siihen käsitykseen jäin. Toki olin itsekin tutkinut jo nettiä ahkerasti, mutta olin hieman skeptinen helposta siirtymästä tai oikeaan bussiin pääsemisestä. Mulle kerrottiin myöhemmin illalla, että kahdeksalta aamulla voisin olla lähtövalmis, joten pakkasin kamat kasaan illalla, hain evästä seuraavaa päivää varten kaupasta ja nappasin illallisen mukaan kadulta.

Ja kun ihmiselle on luotu intuitio, niin siihen kannattaa luottaa. Lisää seuraavassa postauksessa tästä juonenkäänteestä!

Patong – pikaisesti

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, kentältä hotelliin suoriuduin supernopeasti! Ekana hotellina toimi Sunset Beach Resort, joka sijaitsee rantaa pitkin kulkevan tien varrella, lyhyen kävelymatkan päässä Patong Beachiltä ja food market rakentuu aivan hotellin eteen iltaisin.

Hotelliin saavuttuani paperit siis tsekattiin taas, kerrottiin että testitulos tullee 6-8 tunnin sisällä; sen saavuttua olisin vapaa liikkumaan. Mulle näytettiin huone ja sitten ohjelmassa oli odottelua ilmalämpöpumpulla varustetussa huoneessa. Ehdin katsomaan mainojen liihottelua parvekkeelta, vähän sarjaa ja ottamaan päikkärit. Herättyäni testitulos oli tullut sähköpostiin ja ehdin ihastelemaan ensimmäistä auringonlaskua rannalle juuri sopivasti! Vinkkinä kuitenkin, kannattaa varata vähän jotakin iisiä evästä mukaan. Mulla oli pari Suomesta tuotua hedelmäsmoothiepussia, jotka pelitti tässä kohtaa ihan mainiosti. Monesti huoneissa on vesipullot odottamassa, joten janoon ei kuole.

Reippaasti sukelsin myös syvään päähän ja nappasin mukaani hotellille kadulta muutaman vartaan ja pussillisen hedelmiä. Untakaan ei ekana iltana tarvinnut kauaa odotella, vaikka hetken ihastelinkin mustalle taivaalle piirtynyttä ukkoskuuroa. Salamat löivät tiuhaan, mutta jyrähdyksiä tuli harvakseltaan.

Toisena päivänä vaelsin pienessä tihkusateessa Patongin kujia ja rantaa pitkin, nauttien hedelmäshakesta. Olen maailman huonoin syömään aamupalaa, eikä tilanne reissussa ainakaan helpota 😀 Nuo shaket pelastivat monta hetkeä, voisin lähes elää pelkästään tuoreista hedelmistä tehdyillä smoothieilla.

Rannalla oli kovin hiljaista ja vaikea uskoa, että se on joskus ääriään myöden täynnä. Toki kelikin vaikutti, joten otin uusinnan auringonlaskun aikaan. Silloin aasialaisia olikin jo huomattavasti enemmän, länsimaalaiset turistit selkeä vähemmistö. Istuin rantahietikolla ja ihastelin pienen pieniä rapuja, jotka vilistivät rantaviivalla kiireisinä.

Illalliseksi nautin lähiravintolassa Pad Thaita merenelävillä höystettynä ja ihmettelin kadun vilinää aaltojen lyödessä rantaan. Kylmä olut kyytipoikana oli ihanan viileää!

Kolmannen reissupäivän aamupäivä meni altaalla lojuessa, siellä taisi olla kaksi muuta ihmistä mun lisäkseni… Allasalue oli kuitenkin ihan riittävän tilava muutamalle kymmenelle, joten aivan hyvä!

Olin aamulla tilannut respan kautta taksin seuraavaan etappiin, joka olisi Khao Lak. Matka sinne alkoi puolen päivän aikaan, joten palataan tuohon kohteeseen seuraavassa osiossa.

Millainen fiilis ekoista päivistä sitten jäi? Loman alkuun ihan ok paikka viettää just ne pari päivää. Mutta sellaista wau -elämystä en kyllä saanut, sen saadakseni olisi varmaankin pitänyt hypätä taksiin ja siirtyä kohti perinteisempiä turistikohteita tuolla alueella. Mutta just tuossa kohtaa sellainen ei kiinnostellut, joten ihan lepäämisen ja chillailun kannalta otollinen paikka. Käveltyä tuli ihan kiitettävästi ja alkuun toki lämpötila iski todellakin vasten kasvoja. Ja siihen päälle vielä vesisateen tuoma kosteus, huhhuh! Phuket on niin iso alue, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Mäkin laskin sen varaan että ehdin loppureissusta vielä katsomaan parit Phuketin kohteet läpi ja ihastumaan pieniin poukamiin. Niinpä niin, aika näyttää kuinka siinä sitten kävi!

Voi, mikä loma!

Nyt ymmärrän miksi niin moni on menettänyt sydämensä Thaimaalle! Kuukausi hujahti nopeasti ja reppu on täynnä ihania muistoja. Olisin viihtynyt pidempäänkin, nyt lähinnä harmittaa etten lähtenyt jo paria viikkoa aikaisemmin.

Thaimaa ilmoitti juuri tänään taas kiristävänsä maahan saapumista, Suomeen saapuessa tästä päivästä eteenpäin vaaditaan myös negatiivinen koronatesti lähtömaasta 48 tunnin sisällä ennen lähtöä. Siinä mielessä matkan ajoitus siis oli nappiin, paikan päällä alkoi jo olla toiveikkuutta arkeen palaamisesta.

Henkilökohtaisesti en enää jaksa yllättyä ja hämmästellä jatkuvasti muuttuvista käytännöistä täällä ja muualla. Tätä elämää ollaan eletty kohta kaksi vuotta ja kaikki me ollaan aivan kypsiä. Tilanne on kuitenkin maailmanlaajuinen ja kaikkien pyrkimys lienee päästä eroon tästä vitsauksesta.

Mutta palataanpas lomafiiliksiin! Mitä kuukaudesta jäi mieleen? Ainakin se, että onneksi en hakannut suunnitelmia kiveen ja menin fiiliksen mukaan.

  • sadekausi jatkui normaalia pidempään, kaiketi tavallista runsaammilla sateilla
  • rannoilla vaeltelua tuli harrastettua kilometreittäin, onneksi otin lomaa myös askelmittarista 😀
  • katuruoka oli yleensä parempaa kuin ravintoloiden vastaavat
  • turkoosi meri, en käsitä!
  • ystävälliset ihmiset

Ajattelin kirjoittaa jokaisesta kohteesta oman postauksen, miltäs kuulostaisi? Kuusi tai seitsemän postausta kertyisi tuolla tavalla 🙂

 

Hello Thaimaa!

Lähteminen Helsinki-Vantaalta oli sujuvaa. Tsekkasin automatkalla itseni ja rinkan kentällä. Koska poikkeusaika, niin ei sitä niin vaan menty droppailemaan  kassia itsenäisesti, vaan kiltisti jonon kautta papereita näyttämään.

Kentällä oli ihmisiä, mutta lähtöportille taivaltaessa väkimäärä pieneni. Silti kone oli täynnä! Mulle oli lentoyhtiön puolesta varattu isompi jalkatilallinen paikka keskirivistä, se vähän ahdisti nukkumisen kannalta. Mutta niin se uni jossakin kohtaa Venäjän päällä oli saavuttanut mut jollain tasolla, sillä muutaman havahduksen jälkeen heräsin aamiaistarjottimen tullessa naaman eteen 😄 Molemmat ruoat olivat maistuvia ja tunti myöhässä viivästyneestä lähdöstä johtuen laskeuduimme. Lähtiessä oli siis pitänyt poistaa matkatavaroita ruumasta kun matka-asiakirjoissa oli puutteita. Tarkkana siis pitää olla tällä hetkellä!

Phuketin päässä homma etenkin rivakasti; lämpö mitattiin etälaitteella ohikulkijoista, matkustajat ohjattiin tuoleille kaivamaan asiakirjat esille. Sitten siirryttiin papereiden kanssa jonoon, tiskille näyttämään paasi, Thailand Pass ja majoitusvaraus, siitä jatkettiin näyttämään sormenjäljet ja lopuksi noutamaan laukut. Ennen ulos siirtymistä kaivettiin maksetusta koronatestistä kuitti, näytettiin taas papereita, käteen ojennettiin molemmat testit omissa pusseissaan ja siitä näytteenottopisteelle, jossa molemmat sieraimet saivat osansa.

Matka jatkui kyytiportille, jossa avustajat bongasivat oikean kyydin ja sitten vaan autoon ja matka kohti hotellia alkoi. Tähän mennessä aikaa oli kulunut lasketumisesta about tunti ja kolme varttia! Respassa katsottiin taas papereita ja annettiin ohjeeksi odottaa testitulosten omassa huoneessa sen 6-8 tuntia. Ei mennyt kun viisi ja just ehdin rantaan ihastelemaan laskevaa aurinkoa ja nappasin tien varren kojuista iltapalan mukaan hotellille.

Kaiken kaikkiaan matka sujui siis hienosti, vaatii ehkä matkustajalta oikeaa suhtautumista. Yksi nuori turisti vetosi jopa maapallon pelastamiseen kun hänellä ei ollut lähtömaan koronatestitulosta paperilla ja just heti ei saanut yhdistettyä langattomaan. Maassa maan tavalla ja niinn vaan hänkin sai kentällä tulosten todistuksesta. Eli tulosta seuraavat:

  • Thailand pass (QR-koodi)
  • hotellin varausvahvistus
  • kotimaassa otetusta testistä tulos (tän sai tarvittaessa myös Phuketin kentällä tulostettua)
  • Thaimaassa otettavasta testistä kuitti

Koronapassi on kanssa hyvä olla varuiksi, mutta sitä ei kyllä kukaan maahan saapuessa enää katsonut, se on syötetty jo aikaisemminkin Thailand Passin yhteydessä ☺️

Finnairilta tuli hyvät ohjeet ennen lentoa, viestissä annettiin ohjeeksi myös hankkia jotain evästä ja juomaa testituloksen odottelua varten.

Nyt on aika nauttia lämmöstä ja rennosta elämästä seuraava kuukausi!