Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kotimaan matkat

Itä-Suomessa mökillä

Kesälomalla tuli vietettyä viikko meidän perheen mökillä. Mukaan lähti kaveri ja ihan kiva niin, sillä matka lännestä itään on pitkä!

Mökki sijaitsee kansallismaiseman ääressä, keskellä Suomen tunnetuinta maisemaa. Ei siis huono sijainti ollenkaan. Tuollakin suunnalla on valtavasti nähtävää ja koettavaa, mutta ajomatkaa on toki kaikkiin suuntiin.

Mökille ajellessamme päätettiin kieppaista Valamon Luostarilla, sillä päätieltä poiketen matka ei tuollaisella reissulla pitene oikeastaan yhtään. Molemmille reissu luostarin tontille oli ensimmäinen ja päivä oli viime kesäiseen tapaan melkoisen lämmin. Kuusikuja viilensi mukavasti ja rauhallisella tahdilla tutustuimme pihapiiriin ja muutamaan rakennukseen. Ja niitä kukkapenkkejä tuli ihasteltua, oi että kuinka kauniita!

Kaunis paikka, ihanan rauhallista! Joskus voisi hyvin pysähtyä pidemmäksikin aikaan tuonne, mutta mökki kutsui.

Mökillä päivät meni ihan vain oleskellen, tietysti ne helteet loppuivat kuin seinään. Meillä on kuitenkin terassista lasitettu huoneen verran tilaa, joten ei hyttysiä, ei kalseutta. Yksi kunnon ukkoskuuro saatiin ihailtavaksi viikolla, muuten vältyttiin suurimmilta sateilta.

Ehdittiin me käydä muutamat lähikohteetkin viikon aikana:

Kolvananuuro, Kontiolahti / Eno

Huh, mieletön mesta! Luontopolku oli kyllä reittikuvauksen mukaisesti vaativa, mutta kun aikaa varaa riittävästi, niin pienillä tauoilla homman hoitaa kotiin. Reitti kulkee pitkälti rotkon pohjalla, on siellä myös kosteaa. Kesän lämmön kun yhdistää tuohon, niin hyttyskomppaniat odottavat viattomia kulkijoita…

Reitillä on metsää, pirunpeltoa, kiipeämistä, alasmenoa ja taas kiipeämistä. Ihan heikolla kunnolla en suosittele, askeleet pitää olla hallinnassa. Mutta jos vertailen tätä ja Korouomaa, niin tämä veti pidemmän korren. Molemmissa puolensa, mutta joku tässä paikassa oli inan verran maagisempaa.

Repouuro, Koli

Kolilta löytyy maisemien lisäksi myös runsaasti ihmeteltävää. Me käytiin toki syömässä satamassa, ihailemassa maisemia Kolin huipulta ja sitten mullekin keksittiin aivan uusi elämys! Maan alta, sillä perinteisten nähtävyyksien lisäksi alueella on muutakin ihmeteltävää.

Maisematien eli Museotien varren kätköissä on Suomen pisin luola. Tien toisella puolella sijaitsee Pirunkirkko, joka on monelle Kolin kävijälle tuttu nähtävyys ja siellä pääsee helposti testaamaan miltä voisi tuntua luikerrella pikkaisen pidemmät pätkät luolissa.

Repouurolle meille lähti mukaan opas ja en kyllä lähtisi edes yrittämään hommaa ilman. Kypärä, otsalamppu, polvisuojat ja hanskat olivat ihan must tuolla kallionkoloissa pujotellessa.

Muutamassa kohdassa vähän ahdisti. Ajatus kiinni jäämisestä tai putoamisesta oli läsnä pariin kertaan,  mutta eihän sellaista nyt ihan heti tapahdu. Omalta kropalta olisin toivonut vähän notkeutta, mutta ilman sellaistakin pärjäsi.

Ihan tosi hieno kokemus, lisää tästä mahdollisuudesta kannattaa kysyä Kolin matkailuneuvonnasta!

Kesäravit, Lieksa

Kun hevostytöt lomailee, niin reissusta ei välttämättä selviä ilman kaviokkaita. Olin jo ennakkoon katsonut että paikallisella radalla juostaan kilpaa ja suunnattiin luolien jälkeen Lieksan raviradalle, jossa oli porukkaa ihan mielettömästi!

Katsottiin muutama lähtö, syötiin ja siinäpä se. Ei mitenkään ihmeellistä, mutta suosittelen kaikille raveja, varsinkin kesäradoilla!

Ruunaa, Lieksa

Jos mulla on kavereita mukana mökillä, on melkein väistämöntä päätyä Ruunaalle ja koskenlaskuun. Se on vaan niin siistiä! Yleensä oon keikkunut kumiveneen kyydissä, tällä kertaa päädyttiin puuveneeseen. Kyyti oli rauhallista, mutta noh. Kyllähän mä kaipasin vähän vauhdikkaampaa menoa. Toki järviä ylittäessä oli mahdollista kuulla oppaan selostuksia historiasta, nauttia auringosta ja kauniista suomalaisesta maisemasta.

Ruunaa on noin muutenkin aika mieletön paikka, kannattaa piipahtaa!

Paluumatka kotiin onkin jo toisen postauksen aihe, kotimatkaan käytettiin kaksi päivää ja aika monta nähtävyyttä käytiin rastittamassa listalta!

Kaakkois-Lappi

Vaikka reissukuume kasvaa tunti tunnilta, niin taidan fiilistellä vielä hetken tämän vuoden reissuja kotimaassa.

Oon aina tykännyt Suomesta. Vaihtoehtoja on loputtomasti ja vaikka välillä sitä hakkaa päätään seinään välimatkojen vuoksi, kannattaa usein nähdä se pieni vaiva!

Tämän vuoden Suomi-reissut aloitin Kemijärven Suomutunturilta helmikuussa. Nappasin kaverin koiran toisen kaverin mökille, jonne puksuttelin junalla näppärästi. En tiedä mitään niin helppoa kuin yöjuna etelästä pohjoiseen! Ja koska olen sitä tyyppiä, joka pystyy nukkumaan missä vain kulkuvälineessä, niin en herää edes pysähdyksiin ennen aamua.

Aamupäivällä saavuttiin Rovaniemelle ja autovaunun saapumista ehdin hyvin heittämään pienen kävelylenkin aseman laitamilla. Seuraava stoppi oli Napapiirin retkeilyalue, jossa käppäiltiin tunnin verran ihmetellen aivan hiljaista luontoa. Auringonnousu väritti sopivasti aamutaivasta autolle palatessa.

Kemijärveltä nappasin kaupasta ennakkotilauksenruokaostoksista ja jatkoin matkaa mökille.

Suomutunturi on ehkä yksi söpöimmistä laskettelukeskuksista Suomessa, sillä siellä ei tosiaan ole mitään ylimääräistä! Rinteitä laskijoille muutama, hiihtelijöille latuja kohtuullisesti. Ympäristöstä löytyykin sitten tunnin ajomatkan päästä lukematon määrä kohteita, joissa poikkesin viikon aikana.

Salla 6.2.21
Salla sijaitsee lähellä Venäjän rajaa. Ajoin ensimmäisen talvikävelyreitin parkkikselle, josta pääsi kipuamaan kohti Pohjoista Sallatunturia (479). Reitti oli kivassa kunnossa, huipulle menevistä portaista ei tosin ollut muuta tietoa kuin kaide.

Huipulla tunnetusti tuulee ja niin teki. Kuin ihmeen kaupalla sain houkuteltua matkakamun tornin suojaan tauolle. Alasmeno tornista hirvitti jo taukoa pidellessä, mutta seniori-ikäinen koiruus on viisas! Itsellä oli nastat vedettynä kenkien päälle, joten pito oli vakaa ja sain koiran hienosti alas.

Piipahdin vielä Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseossa, jossa museo-opas antoi kattavan selostuksen aiheesta.

Tunturin huipulle ja takaisin kuljettu matka oli hivenen alle 4 km.

Myllykoski, Kuusamo 7.2.21
Kuusamoon suuntasin reippaasti seuraavana päivänä ja kohteena talvinen Myllykoski. Populaa riitti poluilla ja paikoittain oli taas superliukasta, eli ilman nastoja ei oikein mitään asiaa korkeuseroja viliseville talvipoluille. Taas sai päivän helposti kulumaan kun rauhaksiin nautti eväitä kallion päällä ja ihmetteli auringonsäteiden leikkiä pakkaslumella. Pieni Karhunkierros olisi varmasti kiva käydä patikoimassa ja samoin Pähkänäkallion maisemat ovat vielä listalla.

Matkaa kertyi nelisen kilometriä.

Korouoma, Posio 8.2.21
Pakkanen kiristyi, mutta se ei ole ennenkään minua hidastanut! Koronjään päivreitti on 5 kilometrin mittainen lenkki, jonka pystyi vetäisemään hyvillä talvikengillä ilman nastoja tuossa kohtaa talvea.

Korouoma itsessään on kaunis ja valtava kanjoni. Jäiset seinämät aurinkoisessa säässä olivat ihan kauniit, mutta olisin kaivannut vielä enemmän wow-efektiä. Ehkä ajankohta oli liian aikainen, sillä aurinko ei ollut todellakaan ehtinyt vielä sulattelemaan päällikerroksia. Itselle tulikin fiilis, että haluaisin piipahtaa paikalla juuri kesän kynnyksellä, ennen itikoiden syntymistä. Siinä kohtaa kun luonto puhkeaisi kukkaan, ei haittaisi kumisaappailla lompsotella menämään.

Tällä reissulla olisin voinut piipahtaa vielä Riisitunturilla, mutta Googlen navikointitaidot olivat Posion erämaassa olemattomat 😀

Kävelyä tuli noin 5 kilometriä.

Riisitunturi, Posio 10.2.21

Oikeastaan ihan kiva etten ehtinyt saman päivän aikana molempia kohteita, sillä Riisillä sain käytettyä aikaa aamupäivästä aina auringonlaskuun ja sitten jäi vielä sopivasti aikaa piipahtaa Pentikillä.

Mutta siis Riisitunturi! Wau, ooh ja häkellys! Lappi on täynnä kauniita maisemia, mutta jotenkin tämä iski syvälle! Sää oli täydellinen, aurinkoinen. Ei ollut liian kylmä, vaan ajoittain aurinko ujosti lämmitti naamaa. Taapersin koiran kanssa Riisin Rääpäsyn ja palasin vielä kohti huippua ihailemaan laskevan auringon värileikkiä. Huipulta ei maisemat aivan näkyneet, sillä pakkassumu peitti maisemaa, mutta tunturin puolestavälistä näkymä oli vielä antoisa. Ja lumikenkiä ei tuolla tarvinnut, polut olivat sen verran hyvin tamppaantuneet. Vaikka ihmisiä oli paljon, niin silti sain aika rauhassa yksin kävellä.

Kuljettu matka oli kellossa 7 kilometriä.

Hossa, Suomussalmi

Tämän reissun virhe! Kotimatka kun alkoi, päätin ajaa Hossaan, koska kyllähän reissuun nyt yksi kansallispuisto vielä mahtuu!

Mahtuihan se, mutta pikaisesti ja lyhyesti kokeiltuna. Navikointi  hukassa Julma-Ölkyn osalta. Kaikkien karttojen mukaan sinne olisi pitänyt päästä talvellakin suhteellisen helposti, mutta jäi kokematta. Retkeilykeskuksen löysin ja pikapiipahdus polulla sai verenpaineet nousemaan. Lumikengillä olisi onnistunut, mutta ilman ei. Ja niin jatkoin matkaa kohti Iisalmea ja hotellia.

Väisälänmäki, Lapinlahti

Kansallismaisemien kerääjänä oli matkalla sopivasti yksi. Ja taas pääsi se oooh, wooow, mitääh! Ihan rauhaksiin keskenämme saimme taivaltaa kohti näköalatornia. Aurinko tanssitti timanttihiutaleita kirpeässä pakkassäässä ja mä huokailin ihastuksesta. Koirakin nautti kun sain kirmata polulla ees taas laukaten rankan hotellireissun päätteeksi.

Matkalla pysähdyin vielä Kuopiossa Puijolla. Väkeä riitti, mutta saatiin vajaan tunnin lenkki heitettyä mäkisessä maastossa. Tuolta mieleen jäi kohtaaminen vanhan papan kanssa. Saatiin hyvä tovi keskustelua aikaiseksi Lapista ja hiihtämisestä.

Mikä Suomen kohteista vetää sua puoleensa? Vai onko talvi totaalisen kamala?