Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kaakkois-Lappi

Vaikka reissukuume kasvaa tunti tunnilta, niin taidan fiilistellä vielä hetken tämän vuoden reissuja kotimaassa.

Oon aina tykännyt Suomesta. Vaihtoehtoja on loputtomasti ja vaikka välillä sitä hakkaa päätään seinään välimatkojen vuoksi, kannattaa usein nähdä se pieni vaiva!

Tämän vuoden Suomi-reissut aloitin Kemijärven Suomutunturilta helmikuussa. Nappasin kaverin koiran toisen kaverin mökille, jonne puksuttelin junalla näppärästi. En tiedä mitään niin helppoa kuin yöjuna etelästä pohjoiseen! Ja koska olen sitä tyyppiä, joka pystyy nukkumaan missä vain kulkuvälineessä, niin en herää edes pysähdyksiin ennen aamua.

Aamupäivällä saavuttiin Rovaniemelle ja autovaunun saapumista ehdin hyvin heittämään pienen kävelylenkin aseman laitamilla. Seuraava stoppi oli Napapiirin retkeilyalue, jossa käppäiltiin tunnin verran ihmetellen aivan hiljaista luontoa. Auringonnousu väritti sopivasti aamutaivasta autolle palatessa.

Kemijärveltä nappasin kaupasta ennakkotilauksenruokaostoksista ja jatkoin matkaa mökille.

Suomutunturi on ehkä yksi söpöimmistä laskettelukeskuksista Suomessa, sillä siellä ei tosiaan ole mitään ylimääräistä! Rinteitä laskijoille muutama, hiihtelijöille latuja kohtuullisesti. Ympäristöstä löytyykin sitten tunnin ajomatkan päästä lukematon määrä kohteita, joissa poikkesin viikon aikana.

Salla 6.2.21
Salla sijaitsee lähellä Venäjän rajaa. Ajoin ensimmäisen talvikävelyreitin parkkikselle, josta pääsi kipuamaan kohti Pohjoista Sallatunturia (479). Reitti oli kivassa kunnossa, huipulle menevistä portaista ei tosin ollut muuta tietoa kuin kaide.

Huipulla tunnetusti tuulee ja niin teki. Kuin ihmeen kaupalla sain houkuteltua matkakamun tornin suojaan tauolle. Alasmeno tornista hirvitti jo taukoa pidellessä, mutta seniori-ikäinen koiruus on viisas! Itsellä oli nastat vedettynä kenkien päälle, joten pito oli vakaa ja sain koiran hienosti alas.

Piipahdin vielä Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseossa, jossa museo-opas antoi kattavan selostuksen aiheesta.

Tunturin huipulle ja takaisin kuljettu matka oli hivenen alle 4 km.

Myllykoski, Kuusamo 7.2.21
Kuusamoon suuntasin reippaasti seuraavana päivänä ja kohteena talvinen Myllykoski. Populaa riitti poluilla ja paikoittain oli taas superliukasta, eli ilman nastoja ei oikein mitään asiaa korkeuseroja viliseville talvipoluille. Taas sai päivän helposti kulumaan kun rauhaksiin nautti eväitä kallion päällä ja ihmetteli auringonsäteiden leikkiä pakkaslumella. Pieni Karhunkierros olisi varmasti kiva käydä patikoimassa ja samoin Pähkänäkallion maisemat ovat vielä listalla.

Matkaa kertyi nelisen kilometriä.

Korouoma, Posio 8.2.21
Pakkanen kiristyi, mutta se ei ole ennenkään minua hidastanut! Koronjään päivreitti on 5 kilometrin mittainen lenkki, jonka pystyi vetäisemään hyvillä talvikengillä ilman nastoja tuossa kohtaa talvea.

Korouoma itsessään on kaunis ja valtava kanjoni. Jäiset seinämät aurinkoisessa säässä olivat ihan kauniit, mutta olisin kaivannut vielä enemmän wow-efektiä. Ehkä ajankohta oli liian aikainen, sillä aurinko ei ollut todellakaan ehtinyt vielä sulattelemaan päällikerroksia. Itselle tulikin fiilis, että haluaisin piipahtaa paikalla juuri kesän kynnyksellä, ennen itikoiden syntymistä. Siinä kohtaa kun luonto puhkeaisi kukkaan, ei haittaisi kumisaappailla lompsotella menämään.

Tällä reissulla olisin voinut piipahtaa vielä Riisitunturilla, mutta Googlen navikointitaidot olivat Posion erämaassa olemattomat 😀

Kävelyä tuli noin 5 kilometriä.

Riisitunturi, Posio 10.2.21

Oikeastaan ihan kiva etten ehtinyt saman päivän aikana molempia kohteita, sillä Riisillä sain käytettyä aikaa aamupäivästä aina auringonlaskuun ja sitten jäi vielä sopivasti aikaa piipahtaa Pentikillä.

Mutta siis Riisitunturi! Wau, ooh ja häkellys! Lappi on täynnä kauniita maisemia, mutta jotenkin tämä iski syvälle! Sää oli täydellinen, aurinkoinen. Ei ollut liian kylmä, vaan ajoittain aurinko ujosti lämmitti naamaa. Taapersin koiran kanssa Riisin Rääpäsyn ja palasin vielä kohti huippua ihailemaan laskevan auringon värileikkiä. Huipulta ei maisemat aivan näkyneet, sillä pakkassumu peitti maisemaa, mutta tunturin puolestavälistä näkymä oli vielä antoisa. Ja lumikenkiä ei tuolla tarvinnut, polut olivat sen verran hyvin tamppaantuneet. Vaikka ihmisiä oli paljon, niin silti sain aika rauhassa yksin kävellä.

Kuljettu matka oli kellossa 7 kilometriä.

Hossa, Suomussalmi

Tämän reissun virhe! Kotimatka kun alkoi, päätin ajaa Hossaan, koska kyllähän reissuun nyt yksi kansallispuisto vielä mahtuu!

Mahtuihan se, mutta pikaisesti ja lyhyesti kokeiltuna. Navikointi  hukassa Julma-Ölkyn osalta. Kaikkien karttojen mukaan sinne olisi pitänyt päästä talvellakin suhteellisen helposti, mutta jäi kokematta. Retkeilykeskuksen löysin ja pikapiipahdus polulla sai verenpaineet nousemaan. Lumikengillä olisi onnistunut, mutta ilman ei. Ja niin jatkoin matkaa kohti Iisalmea ja hotellia.

Väisälänmäki, Lapinlahti

Kansallismaisemien kerääjänä oli matkalla sopivasti yksi. Ja taas pääsi se oooh, wooow, mitääh! Ihan rauhaksiin keskenämme saimme taivaltaa kohti näköalatornia. Aurinko tanssitti timanttihiutaleita kirpeässä pakkassäässä ja mä huokailin ihastuksesta. Koirakin nautti kun sain kirmata polulla ees taas laukaten rankan hotellireissun päätteeksi.

Matkalla pysähdyin vielä Kuopiossa Puijolla. Väkeä riitti, mutta saatiin vajaan tunnin lenkki heitettyä mäkisessä maastossa. Tuolta mieleen jäi kohtaaminen vanhan papan kanssa. Saatiin hyvä tovi keskustelua aikaiseksi Lapista ja hiihtämisestä.

Mikä Suomen kohteista vetää sua puoleensa? Vai onko talvi totaalisen kamala?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 6 marraskuun, 2021 at 01:05

    Aiemmin talvi ehkä on ollut vähän kauhistus, mutta oikealla pukeutumisella pääsee pitkälle. Viime talvena nämä säväyttivät erityisesti:
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/riisitunturin-kansallispuisto-suomen-kauneimmat-tykkylumimaisemat/
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/pieni-karhunkierros-talvella/
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/iso-syote-talvella/
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/kolin-kansallispuisto-talvella-suomen-etelaisin-tykkylumi/

    Eli paljon samoilla paikoilla liikuttiin! 🙂 Sallassa oltiin syksyllä, silloin se jäi vähän pettymyksen puolelle. Monessa muussa paikassa ruska on vielä kauniimpi. Siellä olisi kuitenkin mukavaa käydä myös talvella.

    • Reply erjasson tiistai, 9 marraskuun, 2021 at 11:35

      Oi mitä postauksia ja miten kauniita kuvia!
      Äkkiä sitä unohtaa näköjään kuinka paljon lunta todellisuudessa viime talvena oli 😀
      Salla oli talvella ihan kaunis ja rauhallinen, mutta ehkä ei niin postikortti kuin olisi voinut olettaa. Mulla jäi vielä yksi kansallismaisemakohde sieltä bongaamatta, joten uudestaan on mentävä joskus!

    Leave a Reply