Esikuva, idoli, suosikkipelaaja, mitä näitä nyt on. Kuinka sellainen syntyy? Kerron nyt yhden tarinan erään esikuvan, suosikkipelaajan muotoutumisesta. Ei ehkä se perinteisin, mutta omanlaisensa, kuten meistä jokainen.
Elettiin syksyä 2017, ensimmäistä kausikorttikautta. Vierasjoukkueena oli JYP, jonka vaihtoaition takana istuimme jo silloin. Pojalla oli tapana ottaa läpyt ennen pelin alkua ja sain aina tiedotuksen, ketä oli jättänyt antamatta läpyn. Tällä kertaa sainkin kuulla, kuinka 88 oli napannut kädestä ja sanonut ”moi”. Aika pieni juttu yksittäiselle pelaajalle, mutta jumalattoman suuri asia tuolle pienelle miehelle. Tuli kevät ja JYP saapui uudelleen vierailulle ja 88a odotettiin taas tulevan kentälle. Tuolloin ei vielä pelilliset taidot merkinneet mitään, mutta nuo läpyt, pienet huomionosoitukset, tuolle pienelle katsojalle oli sitäkin tärkeämmät. Niiden voimalla jaksettiin taas seuraavaan päivään, ehkä seuraavaan viikkoon. Niistä sai kuulla mummi ja ukki, päiväkodin henkilökunta, sukulaiset, ihan kaikki aikuiset.
Kausia kului, eikä mitään muuta vierasjoulkuetta odotettu yhtä hartaasti kuin JYPiä pelaamaan. Aina vaan odoteltiin JYPin 88a, jotta saa moikan ja läpyn. Kukaan toinen ei tehnyt vaikutusta pieneen mieheen, ei vaikka KukkoLasse mailankin antåoi, ei tämäkään riittänyt. Pikku hiljaa kiekkopeleistä alettiin ymmärtämään enemmän ja kun 88lla peli kulki, oli ilo ylimmillään. Tuuletettiin ja riemuittiin, kun tuli tehoja.
Alkoi koulu ja siellä oli luvassa luistelua, eskarissa sen onnistui vielä jotenkin välttää. Istuttiin eteisen lattialla ja haluttiin samanlainen kypärä kuin 88lla, että voi edes kokeilla luistelua. Sellainen onneksi löytyi. Luistelu oli aivan kamalaa ja luistimet puristi jalkoja ja kypärä päätä, se samanlainen musta kypärä kuin 88lla, kiitos aistisäätelypulmien. Oltiin koitettu kaikenmaailman lahjonnat ja kiristykset, mutta ei. Luistelu on kamalaa. Äitinä rohkaisin mieleni ja lähetin viestin instagramissa, josko saatais vähän taustatukea Jyväskylästä. Ja sieltähän tuli videon muodossa pienet tsempit ja kannustukset, niinpä rohkaistuttiin menemään jäälle liikuntatunnilla, seisomaan toki alkuun. Myöhemmillä kerroilla vähän tuen kanssa liikuttiin.
Kesällä 2021 meinasi tulla itku, kun Instassa jaettiin video, jossa kirjoitetaan sopimus alle. 88 taidot oli merkattu myös KHLssä ja Severstal kutsui. Odotimme koko kesän, että pääsemme katsomaan KHL-ottelua Helsinkiin ja se olikin hieno juttu. Tilastot tarkistettiin aina aamuisin, josko olisi tullut pisteitä tai muita tilastomerkintöjä. Maaleja katsottiin, mistä ne milloin löytyikin, sillä venäjän kieli ei oikein suju meillä.
Kotikaupungissamme perustettiin syksyllä 2021 erityisten oma lätkäjoukkue, johon piti mukaan päästä vaikkei pystyssä meinattu vielä pysyäkään. Oma pelisilmä alkoi kehittymään ja taktiikkapalavereja pidettiin kiivaasti ja kerrattiin edellisen päivän kikat ja maalit. Piti valita pelinumero, se olikin hankalampi homma, sillä kotikaupungin ylpeydessä, mustavalkoisissa, ei ketään pelaa numerolla 88, mutta suosikkipelaaja pelaa JYPissä sillä numerolla. Pohdittiin ja pähkäiltiin, mutta uskallettiin olla rohkeasti oma itsensä ja pelinumeroksi valikoitui 88, oman esikuvan mukaan.
Keväällä 2022 oli taas juhlan aika, sillä 88 olisi takaisin Jyväskylässä. Näkisimme vaikka joka ilta pelit telkkarista, meidän aikatauluun sopivasti. Syksy saapui ja kausi alkoi. 88 valittiin joukkueen kapteeniksi, miten suuri asia tämä oli myös tuolle pienelle miehelle, kun esikuva pääsi kapteeniksi. Samalla todettiin, että ”minä en ehkä ole hyvä kapteeni, sillä hermostun liikaa”. Yksi pieni oppimisen aihe lisää, johon mallia on näyttänyt esikuva omalla rauhallisella olemuksellaan.
Syksyn kohokohta oli kuntoutuksesta kotimatkalla pysähtyminen Jyväskylään ja siellä esikuvan pelin katsominen. 88 oli kai saanut jostakin vinkkiä, että kiekot ovat meidän mieleen ja niitä on kerätty matkan varrelta mukaan, niinpä hän lähetti alkulämmittelykiekon huoltajan mukana meille, oli siinä hämmästelemistä. Ja kävi moikkaamassa pleksin takana. Pieni ele, mutta taas niin suuri. Tämän Jyväskylän vierailun jälkeen olemme tehneet pieniä retkiä lähipaikkakunnille katsomaan Liiga-kiekkoa. Kun kysyn mitä peliä mennään katsomaan, niin koskaan se ei ole oma joukkue vaan aina valitaan vierasjoukkueeksi JYP. Mietin usein miksi, kunnes ymmärsin: niissä peleissä aina joku moikkaa hymyssä suin, 88 ja huoltaja, kuin parempaakin tuttua. Kiitos teille upeat esikuvat ja suunnan näyttäjät.
Tietyt jyväskyläläismaalit katsotaan tarkkaan useampana uusintana ja tuuletuksia vielä tarkemmin. Ja kaikkia niitä pieniä kikkoja ja jujuja, mitä Liiga-kaukaloissa tapahtuu. Yksi opittu tuuletus on maalin jälkeen kuunnella, kuinka fanit hurraa ja viedä kädet korville ja nostaa toista jalkaa varovasti kukkoliukuun. Sanonta mitä isot edellä sitä pienet perässä, niin se vaan menee, tässäkin lajissa.
Sosiaaliset suhteet ovat usein autismikirjon lapsille haasteellisia, niin myös meillä. Niitä on ollut helppo harjoitella kirjoittamalla joskus pieni viesti esikuvalleen, kuinka hän on tehnyt hienon maalin tai kannustanut kaveria tämän onnistuttua. Taas eräänä iltana katsoimme pelin ja voittomaalin iski 88, mutta esityön tuolle hienon hienolle maalille teki Jerry Turkulainen 27. Tuuletuksesta otettiin mallia ja kaapattiin kaveri maalin jälkeen kainaloon seuraavan päivän harjoituksissa, tätä ei ole ennen tapahtunut.
Pelin jälkeen yleensä ratkaisumaalin tekijä lähtee johdattamaan huudatusjoukkoja, niin 88 ei näin tehnyt, vaan houkutteli koko joukkueen mukaan yhtenä rintamana. Selityskin tälle tuli kuin tykin suusta, ”se on joukkuepelaaja!” Harjoituksissa kannustettiin kaveria ja onniteltiin myös vastustajan maalintekijää, kuten reilu joukkuepelaaja tekee. Vastustajan maalit ovat omissa harjoituksissa ollut aina hankala hyväksyä, saati onnitella maalintekijää. Noissa harjoituksissa se kaikki oli poissa ja tilalla oli tsemppaava joukkuepelaaja, koska esikuvakin niin tekee.
Vielä kerran tähän kauteen saamme kohdata livenä, lähes viimeisessä ottelussa, mutta sitä odotellessa TV-ruutu kuumaksi ja oppia ammentamaan sitä kautta.
Kiitos Robert Rooba #88 kun olet tullut meidän kiekkoarkeen mukaan, esimerkilläsi ja positiivisuudellasi. Moni pelaaja saisi ottaa oppia sinun laajasta sydämestä, johon nämä pienet (ja vähän isommatkin) fanit ja kiekkoilijanalut mahtuvat ja huomioit heidät kaikki, yksilöinä.
Esikuvat syntyvät pienistä teoista, sillä ne muistetaan vielä vuosien jälkeenkin.
No Comments