Kun hissikortin voimassaoloaika päättyi, oli aika keksiä muuta puuhaa. Veri veti kuitenkin edelleen vuorille, niimpä saatiinkin loistava idea vuokrata pyörät!
Bad Gasteinissa on useampi pyörävuokraamo, sillä etenkin maastopyöräily on suosittua tässä vuoristokylässä. Monet pyöräilijät ottavat suunnaksi hissikohteet tai MTB-reitit. Reilusta 2000 metristä saakin jo aika hyvät vauhdit alamäkeen. Toki pyöräilemään voi lähteä muuallekin kuin vuorille, esimerkiksi kylien välille. Reittejä löytyy moneen lähtöön.
Vuokrasimme pyörät Bad Gasteinin keskustasta, juna-aseman vierestä. The Bike tarjoaa vuokralle eri vaihtoehtoja, löytyy sähköpyörää, maastopyörää, maantiepyörää, läskipyörää… Joka lauantai-iltapäivä liikkeessä pääsee muuten testaamaan pyöriä ilmaiseksi, joten kannattaa poiketa! Mies innostui kovasti sähkömaastopyörästä, eikä pieni sähköavustus vuorenrinnettä ylös painaessa itsestäkään tuntunut hullummalta ajatukselta.
Sääennusteet lupasivat iltapäivälle rankkaa sadetta, joten tuumailimme puoli päivää riittävän, eli klo 9-13. Itseasiassa henkilökunta piti ruokataukoa klo 13, joten sovimme palautuksen klo 14. Saatiin ekstratunti, loistavaa! Pyöriä voi siis vuokrata puolesta päivästä useampaan päivään, tutustu hinnastoon täältä. Meidän pyörät kypärineen kustansivat yhteensä 44€.
Ystävällinen henkilökunta sääti fillarit kuntoon ja opasti sähköavusteiden käytössä. Helppo homma. Jos olisimme huomanneet, olisimme voineet kysäistä parhaimmista MTB-reiteistä asiantuntijalta, mutta emme sitä siinä tohkeissamme edes tajunneet. Lähdettin suoraan painamaan läheisimmälle vuorenrinteelle, josta alkoi MTB-reitti.
Alkuun koitettiin polkea ilman sähköä, sitähän olisi säästeltävä ylösnousuun. Mutta pakko sitä oli kuitenkin mielenkiinnosta kokeilla jo alkumatkasta. Pysähdyin maantiellä pieneen ylämäkeen, ”turbo”-asetuksella pyörä singahti ensimmäisellä polkaisulla vauhdikkaasti eteenpäin. Tuntui melko huvittavalta polkea ylämäkeen lähes 30 km/h, aivan kuin myötätuuleen polkemista…
Näytöltä pystyy säätämään sähköavusteen voimakkuutta sekä seuraamaan akun varausta, matkaa, nopeutta ja aikaa.
Olimme aiemmin lähialueella kävellessä bonganneet tämän MTB-reitin, jota päätimme lähteä tutkailemaan. Reitti alkoi yläkylästä, kääntyen oikealle hieman ennen vesiputousta. Hiekkatie mutkitteli vuorenrinnettä ylös muutaman kilometrin verran, mutta päättyi kuitenkin yllättäen vuorenrinteen puoleenväliin, jossa oli portit. Ylämäkeen runnominen tuntui kyllä jaloissa, sillä koitin käyttää sähköavustusta säästellen. Akusta olikin reitin lopussa jäljellä enää 3/5.
Pyöräilemämme MTB-reitti alkaa sillalta, ennen vesiputousta
Sitten alkoikin se hauskin osuus, alamäkipyöräily. Toinen vauhtihirmu suhahti jo pitkälle alas ennen kuin itse ehdin edes satulaan hypätä. Siellä se puolessa välissä odotteli kun minä rystyset valkoisina käsijarrun rutistamisesta saavuin paikalle…
Puolivälistä käännyimme uudelle reitille, joka johti Böcksteinerin kautta Sportgasteiniin. Bad Gasteinista Sportgasteiniin on matkaa n. 10 km. Tämä oli aivan loistava reitti. Metsäpolkuja, pieniä maantieosuuksia, upeaa luontoa… Etenkin Sportgasteinin lähellä on upeita vuoria, vesiputouksia ja kuohuavia jokia.
Saavuimme Hohe Tauernin kansallispuiston infopisteelle. Edessä avautui todella upea vuoristonäkymä lumihuippuisine vuorineen. Akkuvarausta jäljellä 2/5. Päätimme polkaista lähemmäs kansallispuiston vuoristoreittejä, joilla näkyi olevan muutama muukin patikoija ja pyöräilijä liikkeellä.
Pysähdyimme kuvailemaan pyöriä ja maisemia. Suunnittelimme takaisin paluuta eri reittiä pitkin. Aikaa oli jäljellä enää puolitoista tuntia. Olisihan näillä ajellut pidempäänkin… Nappasin pyörän aikeissani hypätä sen selkään, mutta huomasinkin pienen yllätyksen takarenkaassa. Kumi oli tyhjä.
Matka katkesi meikäläisen osalta lyhyeen. Siinä vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme ratkaisuun, jossa minä jäin pyörän kanssa odottamaan bussia ja mies lähti alkuperäisen suunnitelman mukaan polkemaan kohti Bad Gasteinia. Odottelin bussia puolisen tuntia, ja pääsin 3,50 eurolla pyörän kanssa takaisin omalle kylälle. Siellä mies jo odotteli vastassa, ja lähdimme palauttamaan pyöriä bussipysäkin vastapäätä olevaan vuokraamoon.
Vaikka oma pyöräretkeni päättyi vähän kehnosti, ehdimme ajelemaan aamupäivän aikana ihan kivasti. Toisaalta sähköavustuksetkaan eivät olisi riittäneet kovin pitkäksi aikaa, sillä miehen pyörästä loppui akku aivan viimeisellä kilometrillä. Toki akun kestävyys riippuu paljolti sen käytöstä. Bad Gasteinin keskustasta tosin löytyy s-pyörien latauspiste.
Tämä oli molemmille ensikosketus sekä sähkö- että maastopyöräilyyn. Kivisiä ja kuoppaisia polkuja oli ihan erilaista polkea, kun pyörästä löytyi kunnolla joustoa. Sähköavusteilla sai melkoiset vauhdit tasaisella ja kevennystä jyrkässäkin ylämäessä. Suomen tasaisille maanteille ei sellaista välttämättä tulisi hankittua, mutta vuoristoreiteillä sähköavusteet palvelivat erittäin hyvin. Ohitimme silti melkoisia rautareisiä, jotka painelivat ihan luomuna ylös mäkiä.
Vaelluspäivien lomassa kannattaa ehdottomasti viettää edes yksi päivä pyörän selässä – aivan missä kohteessa tahansa. Näin ympäristöstä näkee paljon isomman lohkareen kuin kävellen liikkuen. Pyöräillessä on myös vapaus liikkua omien aikataulujen sekä reittien mukaan ja maisemiakin ehtii ihailemaan paremmin kuin auton ikkunasta.
