Viimeisen neljän vuoden aikana olen matkustanut ja nähnyt eri maita enemmän kuin aiemmin elämäni aikana yhteensä. Nykyään tuntuu, että heti lomien alkaessa tai muuten elämäntilanteen salliessa, on mielessä vain uusi matka. Matkakassankin kartoitus tuntuu olevan koko ajan päällä… Heti yhdeltä matkalta palattua, alkaa jo kova pohdinta, minne seuraavaksi…
Miksi sinne matkalle nyt sitten on pakko päästä koko ajan?
Useinhan matkalle lähdetään rentoutumaan. Totta kai se onkin yksi erittäin tärkeä syy. Itse en osaisi rentoutua ja ”nollata” pelkästään kotona olemalla. Matkalla on tarkoitus antaa lepoa sekä mielelle että keholle – arjen kiireet ja stressi jäävät, otetaan aikaa itselle ja läheisille, eletään hetkessä ja nautitaan… Vaikka lomalla otetaan iisisti, en haluaisi lähteä joka vuosi rantalomalle löhöämään – matkustaminen antaa myös paljon enemmän.
Vaikka jotkut paikat kolahtavat enemmän kuin toiset, ja takaisin haluaisi palata heti seuraavana vuonna, tahtoisin aina valita uuden kohteen. En ole vielä nähnyt tästä maapallosta paljoakaan, mutta kaikki ne eri paikat, joihin olen matkannut, ovat olleet ainutlaatuisia ja erilaisia. Kun saapuu uuteen maahan, uuteen kulttuuriin ja on avoin kaikelle uudelle, aistii ympäröiviä asioita mieleensä ja muistoihinsa. Harvoin ostan itselleni matkamuistoesineitä, muistot ovat kuvina verkkokalvolla, ääninä, hajuina, makuina ja tunteina mielessä – sekä tietysti räpsimyksinä kamerassa.
Materialismionnellisuus kestää hetken. Toki matkustusonnellisuuskin kestää hetken. Mutta ne kokemukset mitä matkustaessa saa, rakentavat ihmistä. Kun poistuu mukavuusalueeltaan eikä tee asioita tutulla rutiinilla, voi avata silmänsä uusille mahdollisuuksille. Kun oikeasti lähtee seikkailulle uuteen kulttuuriin, voi oppia paljon. Jokin yllättävä asia saattaa kolahtaa tosi kovaa… Matkustelu on mitä parhain keino pönkittää itseluottamustaan, varsinkin jos joutuu pärjäämään omillaan. Ruokatilauksen tekeminen ilman yhteistä kieltä, reitin selvittäminen, sekä kaikki yllättävät haasteet kasvattavat. Pidemmällä matkalla oppii myös uusia asioita itsestään sekä kehittämään itseään – on oltava joustava, kärsivällinen, rohkea, avarakatseinen…. Toisaalta jos matkustaa esim. hyvän ystävän tai puolison kanssa, oppii toisesta paljon matkan aikana – niin hyvässä kuin pahassa 🙂
Onnistuneen matkan lähtökohtana on kuitenkin se, että tekee matkastaan omanlaisensa. Se tapahtuu valitsemalla sopivan kohteen, sopivat aktiviteetit, sopivan seuran ja sopivan budjetin. Joskus kuitenkin kannattaa kokeilla mukavuusalueeltaan poikkeamista. Jos on ollut koko elämänsä rantalomaihminen, voi löytää jotain suurta lähtemällä vaihteeksi vaellusretkelle. Päinvastoin, jos on aina suunnannut reppu selässä luonnon keskelle, voi olla avartavaa piipahtaa kaupunkilomalla…
Vastaukset otsikolle ”miksi matkustan?” ovat ehkäpä hieman kliseisiä, mutta kaikki pitävät kuitenkin paikkansa. Ja siinä syy, miksi ylimääräiset killingit menevät tällä hetkellä suurimmaksi osaksi matkapossuun. Sitten kun rupeaa kyllästyttämään, keksitään jotain muuta! Mutta vielä on niin paljon näkemättä ja kokematta… Kroatiaa ja alppeja odotellessa!
Matkailu avartaa! 😉
2 comments
Ihana postaus! Todellakin materialismionnellisuus kestää vain hetken, matkamuistot lämmittävät vuosienkin jälkeen, ikään kuin kuin kulkevat mukana elämän eri käänteissä, vaikkei niitä koko ajan aktiivisesti muisteliskaan… 🙂
Kiitos kommentista! Hyvin sanottu, matkustaminen tuo sellaista ”henkistä rikkautta”, minkä ainakin itse koen arvokkaammaksi kuin materian hamstraamisen 🙂