Deep thoughts at the beach – Palma

Naapuriperheen äiti kysy mua tänään rannalle mukaan, sillä se tietää kuinka paljon mä rakastan auringonlaskuja. Ei ollu mitään syytä olla menemättä ja vaaleanpunainen taivas ei muuten pettänyt taaskaan. Noista kahdesta ekasta auringonlasku-kuvasta voi huomata, miten lentokoneet nousee ilmaan ja lähtee maailmalle. Musta on aina kiva miettiä, et mihinköhän ne on menossa :’)

Oon jääny miettimään mun host-äidin sanoja, jotka se sano mulle pari päivää sitten. ”Sä tunnet kaikki asiat aina niin vahvasti.” Onks se sit hyvä vai huono juttu, niin sen saa jokainen ite päättää. Tiiän kyllä että se on totta, mutta semmonen mä oon. Varsinkin viimeaikoina oon tuntenu kaiken vielä vahvemmin, kun täällä ei oo ketään, joka vois vaikuttaa mun mielipiteisiin tai ajatuksiin mitään kohtaan.

Avaan täällä jokainen ilta ikkunan ja katon taivaalla loistavia tähtiä. Kun makaan mun sängyssä, nään Otavan ja se tuo mulle ihanan turvallisen olon. Missäpäin maailmaa ikinä oonkaan, niin etin sen taivaalta. Se muistuttaa mua rakkaista ihmisistä ja tärkeestä perheestä maapallon toisella puolen. Kaikkihan me ollaan loppupeleissä saman taivaan alla♥

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply saara perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 17:40

    Vau mitä kuvia<3 Ja mä oon kyllä ihan samailanen tuossa, ett' tuntee kaikki asiat tosivahvasti, ja musta se ei oo yhtään huonojutut! Ja oi miten ihana kun tähdet näkyy siellä kesälläkin, ihana tuo ajatus että otava tuo turvallsien tunteen!<3

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 15:53

      Kiitos paljon Saara<3 Jo, mä pidän sitä kans enemmän vahvuutena! Ja etuna, jota kaikki ei saa kokee :] Se on kyllä ihanaa, rakastan tähtiä♥

  • Reply Erika sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 03:05

    Ihania ajatuksia :’) Ja noille kuville voi sanoa vaan vau <3

    Mun mielestä kaiken tunteminen vahvasti on loppujen lopuksi vaan rikkaus. Joskus en pitänyt siitä piirteestä itsessäni, että herkistyn niin helposti ilosta ja surusta, oon niin superempaattinen, stressaan niin paljon, aistin niin usein muiden tunteita eri tilanteissa jne, mutta näin vanhemmiten oon alkanut oikeastaan arvostamaan sitä. Okei stressistä riittäis kymmenesosakin mitä mulla aina on kaikesta turhastakin, mutta noin muuten 😀 Jotenkin tuntuu, että elämästä saa ehkä enemmän irti kyseisen piirteen kautta tjsp. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrät mitä meinaan 🙂

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 15:52

      Voi kiitos Erika, ihana sinä<3
      Mä oon kyllä samaa mieltä, et kaiken tän tunteminen on vaan rikkaus! :') Jotenkin tuntuisko se enää miltään, jos ei tuntiskaan tälläin kaikkea 😀 Stressin toki vois jättää pelistä pois, samaa mieltä 😉 Tiiän mitä tarkotat!♥

  • Reply Anna | Muuttolintu.com sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 09:25

    Ihania rantatunnelmia <3 Auringonlaskut on parhaita, niitä pitäisi oikeasti raahata itsensä katsomaan paljon useammin <3

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 15:51

      Voi kiitos paljon Anna :’) Ne on oikeesti niin elämänsuola! Todellakin pitäs mennä kattomaan useemmin <3

    Leave a Reply