Aupairina olemisen varjopuolet

Se fiilis kun istutte illallispöydässä 1,5h, etkä kuule sinä aikana sanaakaan englantia, vaikka kaikki paikalla olevat osaa sitä puhua. Koitat saada sen jälkeen omaa tilaa itelles ja ajatuksilles ja meet huoneesees, suljet oven perässäs. 10 minuutin päästä host-äiti tulee sun huoneeseen hakeen silityslaudan (koska sitä ei vaan ilmeisesti voi säilyttää muualla, vaikka sitä käytetään päivittäin!?..) ja jättää oven auki. Sen jälkeen host-sisko hyppää sun sänkyyn ja se siitä rauhallisuudesta.

Sulle on luvattu että työpäivät loppuu neljän tienoilla, mutta kello näyttää 19.30, eikä vanhemmat oo vieläkään kotona. Oot viettäny melkein 11h 8v lapsen kanssa, jolle ei oo koskaan asetettu rajoja tai sanottu ei. Teet sen virheen että asetat ne rajat, etkä esimerkiks anna lounaaks nachoja. Siitä seuraa tunnin itkupotkuraivarit ja tavarat lentää.

Lähet pari kertaa viikossa vapaa-ajallas naapurin aupairin kanssa ulos syömään tai shoppaileen ja kun tuut kotiin, alkaa syyllistys siitä, miten tyttö haluais että leikkisit sen kanssa myös iltasin. Ymmärrän että oon osa perhettä, mutta tarviihan jokainen omaakin aikaa.

Naapurin perhe kysyy sua niiden kanssa rannalle, koska sun oma perhe ei ikinä halua tehdä mitään arki-iltaisin. Tuut kotiin vähän 22 jälkeen ja kämppä on tyhjä. Kello 23.40 ja edelleen yksin kotona. Host-äiti lukee sun whatsapp viestit ”Missä ootte?”, mutta ei vastaa niihin. Seuraavana päivänä sanotaan että kaupassa ja naapuruston kokouksessa. Kaupat sulkee 22.00 ja kokous oli ennen kaheksaa. Keittiön pöydältä löytyy paikallisen ravintolan kuitti. Miks musta tuntuu, että kaikki mun viettämä perheen ulkopuolinen hauskuus halutaan jotenkin kostaa. Ehkä jopa vähän huvittaa.

Pohdit kotiinlähtöä tai visiittiä kotona. Päätät jäädä kotiin. Eikä varmaan oo epäselvää miks?

Aupairina oleminen ei todellakaan oo pelkkää ruusuilla tanssimista. Nyt musta vihdoin tuntu, että oon valmis kirjotteleen näistä kotiinlähdön syistä ja varjopuolista, jota varmasti moni aupair kohtaa maailmalla. Nää tarinat on aika pintapuolisesti kerrottu ja paljon oli muutakin, mutta nyt oon onnellisesti kotona. En kuitenkaan kaikesta huolimatta kadu mun lähtöö Espanjaan, tai koe että se olis ollu huono kokemus. Oli myös paljon hyviä hetkiä ja niitä haluan tästä eteenpäin muistellakin. Pari kuukautta muualla teki hyvää.  Aika kultaa muistot 😉

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Tuuli maanantai, elokuu 29, 2016 at 12:55

    Eikä, kuulostaapa inhottavalta! 🙁 On kyllä epäreilua, että jos esim. työpäivien pituuksista on sovittu etukäteen, oletetaan että voi tehdä ylitöitä jatkuvasti ilman sitä omaa aikaa.. Hyvä kuitenkin että pystyit edes joskus nauttimaan olostasi sieltä, mutta mielestäni teit ihan oikein kun päätit lähteä kotiin ♥ :-*

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:36

      No sitäpä just, oli tosi nihkeetä et ainoostaan viikonloput oli sellasta ”täysin omaa aikaa” :/ Mutta joo pystyin mä todellakin<3 Ihanaa kuulla, että oot tota mieltä! :-* Se merkkaa oikeesti paljon!♥

  • Reply JenniH maanantai, elokuu 29, 2016 at 13:06

    voi muru ♥ noita varjopuolia varmasti tosiaan löytyy, kuten paljon kaikkea ihanaakin. eihän aupairina oleminen oo helppoa, mäkin oon kuullut paljon vielä pahempia kauhutarinoita! mutta onneksi oot nyt täällä ja kaikki on hyvin ♥ toivottavasti nähään pian!

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:39

      Joo, molempia löytyy, mut onneks aika tasasesti :’) Ja tä mun tarina ei kyllä varman oo mistään kauheimmasta päästä, tuntuu et noi mun mainitsemat puolet on jopa aika yleisiä 🙂 Mutta onneks kaikki on nyt tooosi hyvin ja toivottavasti nähään pian, ikävä sua!!♥

  • Reply JenniH maanantai, elokuu 29, 2016 at 13:07

    ja heii unohin sanoa!! ihan valtavan kauniita ja tunnelmallisia kuvia, vau! ♥♥♥

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:39

      Hihii, ihanaa ku nyt sanoit :-* Kiitos mussukka♥♥

  • Reply miija maanantai, elokuu 29, 2016 at 14:26

    Nää on ne asiat mistä mun mielestä nimenomaan pitäisi kirjoittaa. 🙂 Musta tuntuu, että ihmisillä on vähän liiankin ruusuinen kuva au pairin hommista.

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:40

      No oon kyllä samaa mieltä tästä sun kanssa! 🙂 Varmasti kaikilla aupaireilla on sanottavana molempia puolia!

  • Reply Tiikeri maanantai, elokuu 29, 2016 at 20:51

    Kiva kun kirjotit . 🙂 Niinkun aikaisemminkin jo kerroin itellä ihan samoja fiiliksiä Englannista. Mullakin piti olla vain alkuiltapäivään asti, mutta loppuenlopuks mun päivät alko klo 9 (ennen sitä mun piti viiä koira ulos) ja loppu klo 18-19. Multa pyyettiin, että tee lapsille dinner, mutta kun vanhemmat tuli kotiin alkoivat he kokata aina dinneriä. Ja joo lapsien kasvatus oli aika lepsua ollut.. Yms kaikkia pikkujuttuja, joita ei edes jaksa muistaa. Huh.

    Mullakin aika kullannut muistot, mutta ite kyllä en ollu niin paljoo itkeny sitten lapsuuden. Oon kyllä tyytyväinen, että lähin. Olis varmasti jäänyt jälkikäteen harmittamaan. Ja kyllä siellä kivojakin juttuja tapahtu, vaikka itse työ ja työsäännöt oli sieltä kuuluisasta.

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:42

      Kiva kun kommentoita taas uudestaan, muistan kun kerroit sopeutumisvaikeuksistasi edellisessä kommentissa 🙂 Kuulostaa kyllä melkoselle toi meininki sunkin perheessä ja just noi työajat.. Ei mitään järkee. Varmasti sullekkin oli ihan oikee päätös lähtee, vaikka kaikenkaikkiaan oli varmaan tosi kasvattava reissu 🙂

  • Reply saara maanantai, elokuu 29, 2016 at 22:42

    Ensin ihania noi kuvat!!:)) Ja tuo varmasti tosi raskas jos ei sa aollenkaan juuri sitä omaa aikaa! Se ois just aika tärkeetä että saisi ees rauhassa ite miettiä fiiliksiä! Ja onneksi sulla oli myös niitä hyviä hetkiä, mutta hyväkun kirjotit näistä, moni joka lähtee aupairiksi niin tietää myös, ettei se oo ihan täydellistä elämää, tuntuu että varsinkin nuo työ ajat on aina vaikeinta mitä oon kuullu muiltakin aupaireilta.. Mutta varmasti sait kokemuksia reissusta<3

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:43

      Kiitos Saara<3 Mä oon kans useesti kuullut, että ne ajat nimenomaan on monelle se ongelma ja oman tilan saaminen. Mutta onhan se väkisinkin vaikeeta, kun meet elään toisten perheeseen ja toiseen maahan 😀 Sain todella ihania kokemuksia<3

  • Reply Minni tiistai, elokuu 30, 2016 at 07:46

    Emilia <3 en osaa sanoo mitään muuta, kun että oot vaan edelleen niin rohkea. Varmasti vapauttaa kirjoittaa näitä juttuja, vaikka ne ei helppoja ookaan. <3

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:44

      Vapauttaa todellakin, ihanaa kertoo todellisuus kulisseista 😀 Kiitos Minni<3

  • Reply Kata tiistai, elokuu 30, 2016 at 09:10

    Ohhoh nämä oli melko mielenkiintoista luettavaa, mukava kun jaat ne niin sanotut huonotkin kokemukset tänne. Aika ikävää että kun sait sitä omaa aikaa niin se periaatteessa kostettiin tai se oli katsottiin pahalla. Ihanaa kuitenkin että aupairina olo oli ikimuistoinen 😉 ♥ Lisää tällaisia pousteja!

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:46

      Tuntuu et niitäkin on välillä jaettava ja annettava aidompi kuva 🙂 Reissu oli tosiaankin ikimuistoinen ja olo pääasiassa osi iloinen ja kiitollinen sielä :’)<3 Lupaan että lisää tämmösiä tulee jossain kohtaa !

  • Reply Roosa tiistai, elokuu 30, 2016 at 20:11

    Voi onpa kurjaa! Mutta onneksi tosiaan aina pääsee takaisin kotiin tänne suomeen ♡ ja uskon että katsot maailmaa entistä avarakatseisemmin, aika tosiaan kultaa muistot 🙂

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:47

      No sanos muuta, takas on aina tervetullut 😉 Katson aivan varmasti, kyllä tommoset kokemukset avartaa!♥ Aika on varmaan nyt jo kullannut ne, haha!

  • Reply Jeannay keskiviikko, elokuu 31, 2016 at 14:42

    Oho! Yllättävää uutta tietoa itselle Au Pairina olemisesta 😮 Toi on varmasti ei niin kiva juttu jos lapselle ei oo koskaan asetettu rajoja ja sitten kun on siinä tilanteessa, että on pakko komentaa niin voi että ne itkupotkuraivarit..:D Voin vaan kuvitella ne fiilikset sillä hetkellä! Anyway, varmasti oli erilainen kokemus itselle ja hyvät hetket kannattaakin aina muistaa :)♥

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:48

      Joo, tuntuu et näistä ei niin usein puhuta! Ne hetket ja itkupotkuraivarit ei tosissaan ollu niin ihania.. 😀 Mutta näinhän se on, ne kannatttaa!♥

  • Reply Emilia/something different keskiviikko, elokuu 31, 2016 at 16:29

    Aika kultaa todellakin muistot ja kyl siltä reissulta jäi jotain todella ihanaa myös tähän hetkeenkin 😉 Nää kuvat on niin täykkyjä ♥_♥

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:49

      Hahaa, no you know it so well 😉 Niinhän se vaan menee! Kiitos rakkauspakkaus, ihanaa ku kommentoit pitkästä aikaa♥♥

  • Reply Saga torstai, syyskuu 1, 2016 at 09:36

    Äh mä niin voin samaistua. Ite hain kans italiaan aikanaan au pairiksi, ja peruin menoni just sen takia, että tää tyttö tuntui olevan niin viimeisenpäälle hemmoteltu tapaus, ettei elämää sen kanssa olisi kestänyt :’D Eri juttu omat pikkusiskot joille voi ärähtää, mutta vieras lapsi jolle pitäisi olla hangonkeksinä 24/7… Huh, siis ei voi muuta sanoa kuin tsemppiä sulle paljon <3 Tuli hurjat myötätuntofiilikset sua kohtaan 🙁

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:50

      Aijaa, eikä! Onneks sä huomasit sen hyvissä ajoin, etkä sillon vasta kun sielä jo olit 😀 Omat perheenjäsenet on todellakin niin erijuttu! Ihana sinä, kiitos ihan tooosi paljon Saga<3

  • Reply Anette perjantai, syyskuu 2, 2016 at 10:26

    Mä oon monesti itekin miettinyt aupairiksi lähtemistä, mut jotenkin ollut skeptinen sen suhteen että voiko se muka olla niin mahtavaa ja pelkkää ruusuilla tanssimista – ja varmasti voi, mut näistä huonoista kokemuksista vaietaan musta turhan paljon!

    Onneks maailmalta tosiaan pääsee aina takaisin tuttuun ja turvalliseen, mut ootpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi ja maailma on taas entistä avarampi 🙂

    • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani perjantai, syyskuu 2, 2016 at 11:53

      No oon täysin samaa mieltä sun kanssa! Se on outoo miks niistä vaietaan niin paljon, koska oon kuullut niin useelta muultakin, et minkälaista se voi oikeesti olla.. Yhtä kokemusta rikkaampana todellakin ja maailma avarana, exactly! 🙂 En kyllä kadu mitään, vaikka kaikki ei mennytkään niinkun suunnitteli!

    Leave a Reply