New chapter

Huomenta! Täällä ollaan back in London town ihanan rentouttavan suomiloman jälkeen. Alkusyksyhän on tunnetusti uusien tuulien aikaa, niin myös täälläpäin.

Reilu kaksi viikkoa sitten seisoin Helsinki-Vantaalla. Pelkkä menolippu kädessä, ei suunnitelmaa syksylle ja rahaakin hyvin vähän. Kämppä, jonka vuokrasoppari oli loppumassa viikon sisällä, eikä uutta kämppää tiedossa. Ajattelin, että joko asiat järjestyy ja arki alkaa asettumaan tai sit tuun viikon päästä maitojunalla kotiin. Kieltämättä se epätietoisuus tuntui ahdistavalta, ja olin jo mielessäni suunnitellut kuinka muutan viimeistään joulun jälkeen Helsinkiin.  Uusi kämppä löytyi onnekseni melkein heti, mutta muuttopäivä oli vasta neljä päivää vanhan sopparin päättymisestä. Epätoivo meinasi iskeä, kun rupesi miettimään, että jos takuuvuokran ja ekan kuun vuokran maksamisen jälkeen en löydäkään heti töitä, niin sit on pankkitilit miinuksella ja pakko muuttaa pois. Kaiken lisäksi jouduin kodittomaksi pariksi päivää, kun edellinen vuokra-antajani ei antanut minun yöpyä vanhassa (tyhjässä) kämpässä muutamaa ylimääräistä päivää. Niinpä laahustin kaatosateessa bussipysäkille, reppu selässä ja peitto, tyyny ja pyyhe survottuna muovipussiin, ja matkasin mun kaverin kämpälle. Pakko myöntää, että sillä hetkellä pohdin, että onko tää kaikki sen arvosta. Mutta jotenkin aina luovuttamispisteessä elämä antaa merkin *kuulostaa kliseiseltä I know*, mut mulla se oli se hetki, kun sähkäriin tipahti kutsu työhaastatteluun, vieläpä samalle viikolle, ja aika unelmaduuniin, Front of House staff, Hamilton-teatteriin!

Ja niin palaset alkoi asettua paikoilleen. Kävin työhaastattelussa ja jo samana iltana tipahti työtarjous sähköpostiin! Epäuskoisena tuijotin puhelintani ja luin viestin vähintään kymmenen kertaa läpi. Pääsen tekemään töitä teatterissa, jossa pyörivän musikaalin lippu-lotteryyn oon osallistunut päivittäin melkein 8kk, tuloksetta. Elämä osaa yllättää. Aloitin työt muutama päivä sitten ja oon jo nyt nähnyt toisen puolen esityksestä kolme kertaa! Lisäksi olen ollut uudessa kämpässäni nyt reilun viikon, enkä oo kertaakaan täällä asuessani tuntenut itseäni yhtä tervetulleeksi kuin tähän taloon. Tää kämppä tuntui heti kodilta, eikä täällä ole mitään ongelmia, joihin edellisessä paikassa oli jo tottunut, lattiaparketit on laitettu kunnolla, ei homeen hometta (tai sit se on maalattu hyvin piiloon) tai tietoakaan rotista. Mun huone on huomattavasti edellistä pienempi, mutta se on erittäin soma ja mun näköinen. Oon aiemmin pari kertaa maininnut, että mun kämppistilanne ei edellisessä kämpässä ollut erityisen hyvä, ja kun palasin lomalta kotiin, se muistutti enemmänkin jotakin homeless shelteriä kuin kotia. Vaikka tykkäsin todella paljon asua kyseisessä talossa, niin oli hyvin energiaavievää asua ihmisten kanssa, jotka a. eivät ikinä siivonneet jälkiään ja b. joista aistii, etteivät he pidä minusta. Nyt on ihan eri tilanne. Tullaan kaikki tosi hyvin toimeen ja meillä soi musikaalibiisit milloin missäkin huoneessa. All is good.

Tällä hetkellä on tosi onnellinen olo ja odotan innolla, miltä uudenlainen arki Lontoossa alkaa maistumaan.

Aurinkoista viikonloppua! x

p.s. Jos oot miettiny, mitä kaikkea oon hääräillyt blogihiljaisuuden aikana, niin alkukesän tunnelmia mm. meidän kiertueelta ja valmistujaisviikolta löytyy videon muodossa mun Youtube-kanavalta! Käy tsekkaa 🙂

First week of graduate life

Kuten otsikosta voi päätellä, I officially have a degree  ja viikon päästä oon virallisesti ammattitanssija! Kiertue loppui kesäkuun lopussa, joten tässä on jo viikko yritetty totutella uuteen alkavaan arkeen. Ensimmäiset pari päivää tuntuivat todella oudoilta. Mieliala heitteli laidasta toiseen, välillä ahdisti olla ilman rutiinia, välillä taas aivan intopiukeena suunnittelemassa tulevaisuutta. Tällä hetkellä on aika hyvä balanssi. Oon ehtinyt ottaa aikaa itselleni. Oon nauttinut auringosta, päässyt jälleen lukemisen makuun, joogannut, nähnyt kavereita, sivistänyt itseäni Englannin monarkiasta katsomalla The Crown – sarjaa Netflixistä, soittanut maratoonipuhelun Kreikkaan, ja ylipäätään nauttinut Lontoosta.

Innolla odotan, mitä tulevaisuus pitää sisällään, sekä parin viikon päästä alkavaa suomilomaa!

Aurinko porottaa siniseltä taivaalta, lämpömittari näyttää +28  ja mulla on valkkaria ja sitruunafantaa lasissa. Elämä on tosi jees just nyt.

Loppusuoralla

Long time no write. Aurinko paistaa ja mulla on vapaapäivä, joten päätin, että tänään on se päivä, kun herätän blogin talviunilta. Hieman on päässyt aikaa kulumaan viime kerrasta (melkein puoli vuotta to be exact, hups).

Meidän kiertue starttaa huomenna. Lähdetään aamuseiskalta kohti Horshamia, jossa valoharkataan koko päivä, aina iltakymppiin asti ja yötä myöten ajetaan takas Lontooseen. Sama rumba tiistaina ja keskiviikkona, jolloin onkin jo eka show! Horshamin lisäksi kiertuestoppeja ovat Chelmsford, Shrewsbury, Eastbourne, Yeovil, Poole ja Lontoo. Oon mukana yhteensä kuudessa numerossa, joten eka puoliaika meneekin siinä, kun juoksen lavalta backstagelle hullunlailla vaihtamaan asusta toiseen ja takaisin lavalle.

Mitä kaikkea tämä kevät on pitänyt sisällään? Viimeiset assessmentsit, headshot-kuvauksia, lopputyö aka dissertation (8-12min ryhmälle suunnattu koreografia ja 3000 sanan tutkielma aiheesta), agent-aukkareita, kiertue-aukkareita, Nordic Bakerylle paluu, Harry Styles keikka x3, viikonloppureissun Ruotsiin, Niall Horanin keikka, musikaaleja, ja treenejä x100.

Tää kevät on ollut haastava, mutta samalla oon saanut tästä vuodesta kaikista eniten irti. Oon päässyt työskentelemään mitä mahtavampien koreografien kanssa meidän kiertuetta varten, mm. Carrie-Anne Ingrouille, joka on tällä hetkellä Hamiltonin Resident Choreographer sekä Nikki Trow, joka puolestaan toimi pitkään X-Factorin ja Little Mixin koreografina. En ole koskaan ollut yhtämittaisesti näin pitkään pois kotoa, kun normaalisti olen mennyt kolmen kuukauden välein lomilla Suomeen. Mun brittikaverit olivat järkyttyneitä, kun kerroin, etten ole nähnyt äitiä enkä pikkuveljeäni sitten joululoman. Kun he sitten kysyivät, että miten pystyn olemaan niin kauan pois kotoa, totesin, että kaikkeen tottuu, välimatkaan sekä viikottaisiin skypetreffeihin. En malta odottaa, että saan perheeni tänne parin viikon päästä. Enkä malta odottaa heinäkuuta, jolloin olen menossa käymään kotona, ja ai että kuinka odotankaan parin viikon suomikesälomaa!

Kiertueen jälkeen meillä on kaksi viikkoa lomaa ja sitten edessä onkin valmistujaiset. Muutama päivä sitten avasin kalenterin ja todellisuus iski päin kasvoja. Pari hassua viikkoa ja sitten tämä kauan odotettu ja paljon haaveiltu ajanjakso tulee tiensä päähän. Miten nopeasti voikaan kolme vuotta vierähtää. Vaikka tämä aika ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, on se silti ollut mitä ikimuistoisin ja upein vuoristorata.

Vaikka lähitulevaisuuden ajattelu ja valtavat mahdollisuudet aiheuttavat kutkuttavan, odottavan innostuneen tunteen mahanpohjassa, niin pakko myöntää ilmassa olevan myös haikeutta. Muistan kun olin lukiossa. Istuttiin mun parhaan ystävän kanssa mun huoneen matolla ja selailtiin eri ulkomaisten tanssikoulujen sivuja koneelta. Päädyttiin London Studio Centren sivulle ja siitä Youtubeen katsomaan videoklippejä, ja sinä hetkenä tiesin, että that’s my place, sinne kouluun on päästävä. Ja tässä sitä ollaan, reilu viisi vuotta myöhemmin, valmistumassa kyseisestä koulusta.

Monet kysyvät, että mitäs nyt? Mitäs syksyllä? ei, en ole muuttamassa takaisin Suomeen.

Rehellisesti sanottuna en tiedä. Lentolipun olen ostanut takaisin Lontooseen elokuulle. Vuokrasopimukseni loppuu kuun puolessa välissä, joten takaisin tullessa mulla on about viikko aikaa löytää uusi asunto. Jätän baristahommat taakseni (jälleen kerran) heinäkuussa, joten uusi työpaikkakin on löydettävä heti takaisin tullessa. Aion edetä päivä kerrallaan, käydä mahdollisimman monissa aukkareissa ja katsoa, mitä eteen tulee. In ideal world, mulla olisi tietysti heti elokuussa joku vuoden soppari odottamassa johonkin unelmatyöhön, jonka harjotukset järkättäis esim. Losissa tai NYCissä. Mutta time will tell

Ihanaa ja aurinkoista kesäkuuta! Ja lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille! Seuratkaa unelmianne <3 

Best of 2017

Vuoden viimeinen sunnuntai. Epätodellista. Aina tulee todettua, että jopas on aika mennyt nopeasti, mutta tämä vuosi on kyllä hurahtanut ohi ennätysvauhdilla. Kolmosvuoden syksy on ollut hyvin kiireinen, jonka vuoksi kirjoittaminen on jäänyt myös taka-alalle ja joululomakin on tullut vietettyä akkuja ladaten ja valmistuen henkisesti kevään loppurutistukseen. Innolla odotan, mitä tuleva vuosi pitää sisällään.

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä ottaa pikakatsaus menneeseen vuoteen ja todeta, että 2017 oli itseasiassa aika jees.

2017 in a nutshell...

  1. Vuosi starttasi Wickedin parissa, joka on yksi parhaista musikaaleista, mitä oon nähnyt!
  2. Eka työpaikka Lontoossa Nordic Bakerylla, ah sitä tuoreen korvapuustin tuoksua.
  3. Shoreditchin illanviettomaisema.
  4. Edustamassa Move It 2017 -tanssitapahtumassa, Lontoon Excelissä. 

  1. Pääsiäisen pakkasmaisemat Kuopiossa.
  2. Lea Michelen keikka Shoreditch Town Hallissa.
  3. Ahkerana Dorset Streetin myymälässä. Ollaan V:n kanssa oltu samalla luokalla esikoulusta lukioon, päädytty molemmat opiskelemaan tanssia Lontooseen, ja vieläpä samalle työpaikalle. 
  4. Lentomatka, jota on tullut sahattua edestakaisin jo useampaan otteeseen. En kyllä koskaan väsy Thamesin yllä lentämiseen kirkkaana, pilvittömänä päivänä.

  1. Oltiin siskon kanssa matkalla keskustaan syömään, kun sattumalta päädyttiin BBC Broadcasting Houselle katsomaan, kun Harry Styles teki soundcheckiä illan The One Show- ohjelmaa varten.
  2. Unohtamatta vuoden parasta levyä. Harry Styles by Harry Styles. Deserves all the awards.
  3. Näin vihdoin mun lempimusikaalin, Les Misérablesin. 
  4. Sekä The Vampsien keikan O2:lla, joka oli varmaan ensimmäinen keikka, minne ei tullut jonotettua koko päivää, vaan saavuttiin paikalle juuri kun lämppärit olivat lopettamaisillaan.

  1. David Tennantin tähdittämä Don Juan in Soho, joka on yksi hauskimmista näytelmistä, mitä oon nähnyt. Maksoin 11 puntaa ja seisoin koko näytöksen ajan permannon takaseinään nojaten.
  2. Ja esityksen jälkeen tapasin kyseisen herrasmiehen.
  3. Kesäkuussa tanssittiin aamuun asti meidän koulun Arabian nights – teemaisissa ”kesätanssiaisissa”.
  4. Aurinkoinen kesäpäivä Marylebonella ruisleivän ja pullan tuoksun ympäröimänä.

  1. Esiintyminen jo toistamiseen upeassa New Wimbledon – teatterissa.
  2. Hetki ennen lavalle menoa ja feeling like Ariana Grande in my hair piece. 
  3. Kolmen tunnin odottaminen palkittiin, kun pääsin pikaisesti tervehtimään Louis Tomlinsonia.
  4. Perinteiset tanssikuvaukset kesäisissä mökkimaisemissa.

  1. Suolavettä hiuksissa, hiekkaa varpaiden välissä ja aurinko joka lämmittää = parhautta.
  2. Ja valkkaria partsilla auringon laskiessa.
  3. Eikä päivä voi alkaa huonosti, kun aamukahvia saa juoda näitä maisemia ihaillen.
  4. Jooga ja tanssiretriittimme Espanjassa oli onnistunut ja ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. En tiedä parempaa starttia päivälle, kuin joogaten rannalla auringon noustessa, aaltojen kohinaa kuunnellen.

  1. Sateen jälkeinen tuoksu ja rauhoittavat mökkimaisemat.
  2. Sain sattumalta peruutuspaikan Niall Horanin keikalle, jonne matkustin suoraan lentokentältä. 
  3. Synttäri-ilta Dreamgirls – musikaalissa.
  4. Ensimmäinen iltapäivätee Englannissa.

  1. Lemppari-ihmisen keikka, jonne sain sattumalta lipun Twitteristä eräältä ruotsalaiselta tytöltä. Päädyin yöpymään keikkaa edeltävän yön hänen siskonsa lattialla, muutaman viltin päällä. Herättiin aamulla kolmelta ja tilattiin Uber neljäksi keikkapaikalle. 
  2. 14,5 tunnin odotus palkittiin,  kun päästiin näköetäisyydelle. Olin samalla venuella katsomassa One Directionin ensimmäistä kiertuetta tammikuussa 2012, joten oli ihanaa olla näkemässä myös Harryn ensimmäinen soolokiertue samassa paikassa. 
  3. Oxford Streetin jouluvalot, jotka perinteisesti asennettiin paikoilleen jo lokakuun puolessa välissä.
  4. Jazz Companyn ensimmäinen esitys meidän koululla, jota varten treenattiin aamusta iltaan viikon ajan.

  1. Perjantait, jotka näytti suurinpiirtein tältä. Lasi viiniä, vaahtokylpy sekä kurpitsapiirakan aka autumn in a jar – tuoksuinen kynttilä.
  2. Lontoon merimieskirkon vuosittaiset joulumyyjäiset. 
  3. Young Frankenstein – musikaali…
  4. Sekä Hair – musikaali, jonka oon tulevalla viikolla menossa katsomaan uudestaan.

  1. Yllätyslumisade, joka sai koko Lontoon sekaisin. 
  2. Metrolinjat oli koko aamupäivän osittain poikki, kaikki bussit aikataulusta myöhässä, eikä tv-kanavatkaan toimineet.
  3. Onneksi lennot eivät kuitenkaan peruuntuneet, vaikka myöhässä olivatkin, ja pääsin kuin pääsinkin joululoman viettoon kotiin.
  4. Ja sain viettää lomani vieläkin lumisemmissa maisemissa. 

onnen täyteistä uutta vuotta 2018! <3