Valtavaaran luonnonsuojelualue sijaitsee Rukatunturin naapurissa Kuusamossa ja siellä sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta. Sen huippu on jopa Rukan korkeinta kohtaa (490 m) korkeampi, 492 metriä. Kuvankauniin Valtavaaran huipulle patikointi talvisen auringonnousun aikaan oli ikimuistoinen elämys.

Valtavaaralla auringonnousun aikaan

Valtavaaran talvireitti

Talvisia maisemia, Valtavaara
Valtavaaran Talvireitti (Valtavaara Winter Trail)
Valtavaaran patikointireitit lähtevät Saaruan pysäköintialueelta läheltä Itä-Rukan rinteitä. Osoite on Ahon Jussintie 7. Paikalla on taukotupa ja opastuskartta. Lähistöllä ovat myös Itä-Rukan palvelut ravintoloineen ja kauppoineen.
Talven retkeilyreittejä on useampia. Lyhyemmät reitit ovat helpompia ja Valtavaaran huipun kautta kiertävä Talvireitti (Winter Trail) on patikointireiteistä vaativin. Talvireitin pituus on noin 5,5 kilometriä ja se kierretään vastapäivään. Reitin varrella on hyvä opastus.
Me lähdimme matkaan ennen auringonnousua ja kuljimme reippaasti melko kireän aikataulun vuoksi (tytöllä oli yliopiston etäkurssi alkamassa keskipäivällä). Kuuden hengen ja kahden koiran seurueemme sai kulkea reitillä melko rauhassa. Vasta huipulla tapasimme muita retkeilijöitä, joista osa oli liikkeellä lumilautojen ja osa lumikenkien kanssa.
Reitin kulkuajaksi annetaan noin kolme tuntia, mutta me kuljimme sen reippaassa tahdissa ilman lumikenkiä tallaantuneilla poluilla reilussa parissa tunnissa (ilman pidempiä taukoja).

Valtavaaran Talvireitille lähdössä

Lumipuita Valtavaaralla

Upeat maisemat Valtavaaralta
Nousuja ja kauniita puita auringonkajossa
Reitin alkuosa oli vaativin. Korkeita nousuja oli paljon ja ne olivat paikoittain myös jäisiä. Ensimmäinen kilometri oli pääosin ylöspäin kiipeämistä, mutta sen jälkeen helpotti ja matka jatkui jonkun aikaa melko tasaisella maalla. Alun nousujen palkintona olivat huikeat maisemat aamunkajossa.
Kuljin silmät pyöreänä ihastellen käkkäräisten puiden lumen alle muodostuneita hienoja muotoja. Rukan ja Kuusamon puut ovat varmasti maailman kauneimpien joukossa, erityisesti auringon kajastaessa hentoa, viileän sävyistä valoaan niiden läpi! Kamera lauloi ja sormet jäätyivät. Rakastuin lähtemättömästi Valtavaaran, Rukan ja Kuusamon uskomattoman upeisiin maisemiin yli laaksojen ja tunturien sekä henkeäsalpaavan kauniisiin puihin.

Valtavaaran upeita puita

Tykkylunta Valtavaaralla

Lumen peittämät puut, Valtavaara

Palovartijan maja Valtavaaran huipulla
Valtavaaran huipulla tunnelmallinen palovartijan maja
Noin tunnin rankan kiipeämisen jälkeen saavuimme Valtavaaran kodalle, jonka sisällä on myös tulentekopaikka. Kota oli varattu ja korona-aikaan välttelimme menemästä sisälle samaan aikaan muiden kanssa. Hieman kun vielä jaksaa nousta rinnettä ylöspäin, pääsee ihan huipulle ja suloiselle Valtavaaran päivätuvalle, joka on entinen palovartijan maja. Majan sisällä on vieraskirja, jonne kannattaa käydä raapustamassa nimensä ja päivämäärä, jolloin on vuoren valloittanut.
Huipulla tuulee, mutta maisemat ovat huikean hienot. Auringonnousun sinertävässä ja vaaleanpunertavassa valossa keltainen pallukka loistaa kajoaan kauniisti tunturien alapuolella. Tunnelmallisen majan huurteiset seinät ovat kuin satukirjasta. Opastuskyltit ovat jäähuurteen peitossa, mutta neuvovat meitä jatkamaan matkaa alaspäin takaisin lähtöpaikalle.
Luin etukäteen useamman neuvon ottaa mukaan pulkka, jolla alaspäin laskisi nopeasti. Toisilla näytti olevan lumilaudat, joilla niilläkin lasku taitaa jostain kohdin onnistua. Muutamassa kohdassa teinit kokeilivat liukua takamuksellaan alaspäin (pakko kai tunnustaa, että jossain kohdin reissua taisin itsekin pienen pätkän kokeilla), ja kyllähän se toki matkantekoa nopeuttaa, mutta ei kovin miellyttävältä tunnu. Jatkamme siis matkaa patikoiden ja nopeastihan se alaspäin meneekin. Paluumatkan varrelle osui myös laavu lammen rannalla.
Lähes tuossa tuokiossa olemme takaisin parkkipaikalla ja tyttö ehtii luennolleen. Nelijalkaiset ystävämme kipittävät matkan mukana reippaasti, välillä hieman nahistellen ja haukahdellen (vanhus ei meinaa jaksaa nuoren leikkiyrityksiä). Mökillä uni kuitenkin reissun jälkeen maistuu koirillekin!

Laavu Valtavaaran lammella

Luka Valtavaaran huipulla

Maisemia, Valtavaaran huiputus

Palovartijan majalla Valtavaaran huipulla
Kiitollisuus valtaa sydämen
Kuusamo kauniine luontoineen ja upeine maisemineen valloitti sydämeni. Olen äärimmäisen kiitollinen, että pääsin nauttimaan näistä mieleenpainuvan mahtavista maisemista. Luonnon kauneus ja huikaisevat maisemat koskettavat aina sieluani.
Ei ole kohdallani itsestäänselvyys, että pystyin tuon vaativan vaelluksen ilman ongelmia tekemään. Reilu kahdeksan vuotta sitten opettelin ratsastusonnettomuuden jälkeen uudelleen kävelemään ja paljon muuta. Muistan vielä, kuinka iloitsin ensimmäisestä kerrasta, kun kävelin yksin koiran kanssa noin 500 metrin matkan läheisen koulun ympäri, kun sekin oli vaatinut paljon sisua ja monen kuukauden harjoittelun. Vaikka tänä päivänä arki sujuu hyvin, on vielä joitain asioita, joita joutuu välttämään, ja kova rasitus on yksi niistä. Vaativa vaellus hurjine nousuineen sujui kuitenkin mukavasti ja alle matkan aika-arvioiden. Mahtavaa!

Valtavaaran maisemia

Perhettä Valtavaaran huipulla

Valtavaara
Lisää Rukasta ja muista talvi- ja luontokohteita
Lue lisää Rukan upeista elämyksistä sekä muista talvikohteista ja ihanista luontokohteista esimerkiksi näistä jutuista:
Talvisia elämyksiä Itä-Rukan kauniissa maisemissa
Päiväretkellä Åresta Norjan Trondheimiin
5 vinkkiä talviseen Tallinnaan teinien kanssa
Turun seudun ihanat luontoreitit x 10
Päiväretki Kurjenrahkan kansallispuistoon
Västerön vaellusreitit Merenkurkun saaristossa
Tutustu Elämänmakuisia matkoja -blogiin myös Facebookissa , Instagramissa , Twitterissä ja Pinterestissä.
Elämänmakuisia matkoja voi seurata myös Bloglovin’ ja Blogit.fi kautta.
* Kaikki kuvat © Elämänmakuisia matkoja blogi *

Valtavaaran maisemat ja lumiset puut

Lumisia puita Valtavaaralla

Tykkylunta, Valtavaara
14 Comments
Kyllä on kauniit maisemat! Täytyy yrittää itsekin ehtiä tuolla käymään, vaikka aluksi olin ajatellut vain Pientä Karhunkierrosta. Toisaalta varmaan Riisitunturilla pitkälti samankaltainen maisema, jossa ainakin tukee käytyä.
Kiitos, on kyllä hienot, talviset maisemat tuolla Valtavaaralla!
Pienen Karhunkierroksen reiteillä käytiin osin myös, mutta kokonaan ei tällä kertaa ehditty sitä kiertää. Kaunista sielläkin! Itse haluaisin (Pienelle) Karhunkierrokselle ruska-aikaan, talvella ainakin Valtavaara ja Riisitunturi ovat upeita. Valinnanvaraa riittää!
RukaKuusamo on suosikkikohteeni niin talvella kuin kesällä aktiivilomailuun Suomessa! Kävin kesällä Valtavaaralla maastopyörällä (teknisesti laavulle piti jättää fillarit ja loppumatka kävellen huipulle), ja sieltä oli tosi upeat näkymät. Kaunis paikka, sinne tosiaan olisi kiva patikoida Rukalta, nyt tosiaan tuli ajeltua eFatbikella taka-kautta, niin ei maisemmallisesti ole ollenkaan samanlaista kuin jalkaisin.
Täytyy tuosta teidän ”perhepotretista” sanoa, että aika perinteiset Suomen kansallisasut eli mustaa päällä kaikilla 🙂 Olemme vaatetukselta varsin tummaan pukeutuva kansa, mikä on silmiinpistävä ero moneen muuhun eurooppalaiseen kansaan talvivarustuksissaan. Viime aikoina itse hommannut tarkoituksella muutaman värikkäämmän takin retkeilyyn, mutta suurin osa tummia vaatteita itselläkin edelleen – varmaan kaikki housut ainakin.
Kiitos kommentista!
Valtavaara on varmasti upea myös kesällä ja syksyllä ruskan aikaan. Hauska tuo fatbike, kiva, että silläkin pääsee ylös tuntureille! Itse en tuota edes tullut ajatelleeksi niin hyvä, että mainitsit.
Hah, tuo meidän sävy sävyyn mustaa on kyllä hauska sattuma, mutta tosiaan niin tyypillistä Suomessa. Naurettiin, kun joku kommentoi kuvaa (jossa me kaikki ja molemmat koirat), että hyvä, että edes koirissa on vähän muutakin väriä 😀 Tosin toinen koirakin on pääosin musta.. 😊
Kauniit talvimaisemat. Varmasti huikea fiilis , kun sait ylitettyä itsesi.
Kiitos paljon! Maisemat on tosiaan upeat ja oli mahtavaa, että kaikki sujui hyvin 🙂
Kauniita kuvia upeista maisemista, tosi tunnelmallista. Ja tuollaisen toipumisprosessin jälkeen upea saavutus, tsemppiä myös jatkoon! Itse olen vuosia sitten kavunnut Valtavaaran päälle Karhunkierroksen merkeissä syksyllä ja komeaa oli silloinkin, mutta talviretkellä ei ole tullut käytyä, vaikka Ruka tuttu talvikohde onkin.
Kiitos paljon! Valtavaara ja Karhun kierros olisi varmasti upea myös syksyllä! Silloin tekisi mieleni myös noihin maisemiin. Talvellakin on kyllä huippuhienoa!
Mä olen käynyt tuolla moottorikelkalla muutamaan otteeseen. Aivan ihastuttava paikka kertakaikkiaan.
Valtavaaralta on kyllä tosi upeat maisemat! Moottorikelkalla varmaan jännä reitti myös,
Kauniita kuvia ja ihanat maisemat! Kuusamon suunnilla en ole paljoa pyörinyt mutta pitäisi ehdottomasti mennä. Mainitsit, että menitte katsomaan auringonnousua. Mihin aikaan aurinko nousee noilla leveyksillä?
Kiitos kovasti!
Itselläni oli myös eka kerta Kuusamossa ja Rukalla (vähän matkan päässä Suomussalmella olen käynyt aiemmin, mutta en tuolla). Mutta ihastuin kovasti, ja toivon pääseväni pian takaisin!
Tammikuun alussa aurinko nousi puoli 10 ja 10 välillä. Nyt päivät on jo pidentyneet, mutta tuolloin ehti hyvin liikkeelle jo ennen auringonnousua.
Koillismaa on yksi suosikkipaikoistani Suomessa. Valtavaaran huiputuksesta on kokemuksesta vain kesäaikaan, kertaalleen Rukan puolelta ja kertaalleen olen kulkenut Konttaisen suunnasta vaaraa kohti. Toissa viikolla sivuutin ja ihailin vaaraa Vuosselin lenkin varrelta suksien kera, mutta talvihuiputus jäi odottamaan myöhempään ajankohtaan. Hienoa, että pystyit kiipeämisen tekemään ja sain sen käsityksen, että nautit maisemista täysin. Mukavaa kevättalven aikaa!
Kiitos, oli kyllä upea reitti ja maisemat ja kaikki meni hyvin!
Hurmaava on tuo Kuusamon alue kyllä, sinne pitää päästä uudestaankin!
Ladut Vuosselin suunnassa ovat hienot myös, oli varmasti upeat hiihtoreitit.
Ihanaa alkavaa kevättä!