Pilvinen, mutta kesäisen lämmin aamupäivä Maltalla. Kävelemme Valletan sataman taksitolpalle, josko kyyti pienelle saarikierrokselle järjestyisi. Taksitolpalla käy kuhina, risteilyalus on rantautunut. Jonossa vapautuu musta Mercedes, jonka kuljettaja nousee autosta. Hän kysyy rouheasti englantia murtaen: Minne matka? Kerromme, että saarta mielisimme katselemaan, liikenisikö hänellä aikaa…
Kerroin viikonloppuna viimeisimmästä reissustamme Sardinian ja Korsikan maisemiin, jossa sattui yhtä ja toista sykettä nostattavaa matkan aikana. Eikä ihan niin vähäisimpänä myrskyn takia kolmeksi päiväksi Bonifaciosta perutut lauttavuorot ja lähestyvä lento Sardinian puolelta. Viime maanantaina elimme vielä jännissä tunnelmissa, pääsisimmekö seuraavana aamuna Porto-Vecchiosta matkaan…
Heräämme uuteen aamuun reilun kolmenkymmenen merellä vietetyn tunnin jälkeen. Taakse on jäänyt ensimmäinen risteilysatama Persianlahdella, josta matka jatkui Iranin vesien kautta Omaninlahdelle. Meri oli meille matkalaisille lempeä ja tyyni, aurinko helli lämmöllään ja saatteli iltaan satumaisilla väreillään. Näitä hetkiä sydän oli halajanut koko vuoden.…
Sunnuntai, saavumme risteilyn ensimmäiseen kohdesatamaan Abu Dhabiin leppoisan merellä vietetyn yön jälkeen. Illan sailaway Dubaista nostatti tunteet pintaan aluksen lipuessa iltavalaistun kaupungin rantalinjaa pitkin, Andrea Bocellin & Sarah Brightmanin Time to say goobyen soidessa taustalla…kaunista, niin kaunista. Mutta enpä vielä silloin osannut aavistaa, miten…
