Suomen suurin matkablogiyhteisö
Suomi

Punkaharjun kansallismaisemissa

27/10/2020
Facebookpinterestinstagram

Maaliskuussa 2019 sain bloggaajakollegoilta haasteen Kymmenen matkaunelmaa , ja listasin jutussa haaveeni kategorioihin paikka, tapahtuma, kotimaan kohde, kaupunki, maa, saari, extreme, majoitusmuoto, luontokohde sekä ruoka & juoma. Osaan näistä kategorioista vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, mutta kotimaan kohdetta jouduin kuitenkin miettimään yllättävän pitkään. Ei niin etteikö Suomessa olisi mielenkiintoista nähtävää, mutta sain silti tovin tuumailla löytääkseni minua kiinnostavan kohteen, jossa en olisi jo käynyt tai edellisestä visiitistä olisi jo hyvän aikaa. Siitä se ajatus kuitenkin hiljalleen kypsyi ja Kymmenen matkaunelman kotimaan kohteeksi valikoitui Punkaharjun kansallismaisemat!

Tänä kesänä lomakohdetta miettiessä päätös olikin siis helppo, kun koronatilanne salli sillä hetkellä kotimaanmatkailun. Lähdimme perheen kanssa lomailemaan Punkaharjun kuvankauniisiin kansallismaisemiin ja toteuttamaan yhtä näistä kymmenestä matkahaaveesta.

”Tätä tuskin tarvitsee paljon selitellä, sillä Punkaharjun kuvankauniit metsäiset harjut ja järvimaisemat lienevät jokaiselle suomalaiselle tutut, vähintään kuvista. Kansainvälisestikin tunnetun Punkaharjun luonto on houkutellut matkaajia jo yli kahden vuosisadan ajan ja tämän kauneus teki vaikutuksen myös kotiseutuni poikiin Johan Ludvig Runebergiin ja Zachris Topeliukseen. J.L. Runeberg kuvasi Punkaharjun kauniin kesäidyllin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäiseen runoon, Maamme, ja Zachris Topelius nimesi Punkaharjun Suomen kauneimmaksi huvipuistoksi.”

Muistoksi J.L. Runebergin käynnistä Punkaharjulla on Harjutien varteen pystytetty 3,5 metriä korkea kivipaasi paikalle, joka tunnetaan Runebergin kumpuna. 25 metrin korkaudessa sijaitsevaan kivipaateen on ikuistettu Heinäkuun viides päivä -runon säe.

Kymmenen matkaunelmaa -kirjoituksessa haaveilin, että lähtisimme Punkaharjulle viettämään kiireetöntä perhelomaa kauniista luonnosta nauttien ja tämän odotuksen Punkaharju todella lunasti. Kristallinkirkas järvivesi, harju- ja saniaismetsät, havupuiden tuoksu ja täydellinen hiljaisuus. Voiko sitä ihminen enempää luontoelämykseltä toivoa?

Siellä harjualueen poluilla kulkiessa ajattelinkin, miten onnekkaita me suomalaiset olemme, kun meillä on tämä kansallisaarre, joka ei ole väärällä tavalla turistisoitunut, vaikka se on houkutellut matkaajia jo parin vuosisadan ajan. Edes kesän kuumimman matkailusesongin aikaan eivät ihmismassat vallanneet harjualueen jokaista polkua ja notkelmaa, ja muistelin hetkiä vastaavissa luontokohteissa muualla maailmalla, joissa on parkkipaikkaa tai hiljaisuutta saanut hakemalla hakea. Tänä vuonna jos koskaan osaa todellakin arvostaa luonnonrauhaa ja omaa tilaa, joka meillä suomalaisilla on.

Punkaharjun luonto on muovautunut nykyiselleen vuosituhansien aikana, ja nämä maisemat Zachris Topelius kuvasi Suomen kauneimmaksi huvipuistoksi. Jääkausi on jättänyt uurteensa rantakallioihin ja siirtolohkareet muistuttavat jään voimasta. Kymmenet supat ovat syntyneet jäätiköstä irronneiden veden kuljettamien jäälohkareiden hautautuessa ja sulaessa, ja muinaisrannat kertovat tarinaansa vedenpinnan korkeusvaihteluista jääkauden jälkeen. Tämä huvipuisto ei vilkkuvaloja ja kojujen rivistöä kaipaa.

Onneksi Punkaharjun harjuluonnon arvo on ymmärretty, ja tämä valtakunnallisesti arvokas 6,5 km2 kokoinen maisema-alue on Metsähallituksen hallinnoimaa luonnonsuojelualuetta sekä osa Natura2000 suojelualuetta. Punkaharjun kansallismaisemaa hoidetaan luonnonarvot huomioiden ja luonnontilaisin aarnimetsä löytyy Kokonharjun luonnonsuojelualueen pohjoisosasta, jossa ei tehdä lainkaan hoitotoimia. Punkaharjun puulajipuisto on käyntikohde Sinulle, joka haluat tutustua kaikkiin kotimaisiin lehtipuulajeihin sekä havupuulajeihin, joiden voidaan odottaa menestyvän Punkaharjun olosuhteissa. Puulajipuistossa kerrotaan esitetauluin eri puulajeista ja -suvuista, joita on tällä hetkellä kaikkiaan  134 eri lajia ja erikoismuotoa.

Punkaharjun metsäluonto on ihanteellinen vaelluksille, mutta yhtälailla harjualueen poluilla on helppo tehdä lyhyempiä kävelymatkoja luonnon rauhassa, jos olet samanlainen anti-eräjormailija kuin minä. Harjualue kohoaa enimmillään noin 30 metrin korkeuteen järvenpinnasta, ja merkityt polut mutkittelevat paikoin jyrkissäkin rinteissä, joten tukevat kengät ovat fiksumpi valinta kuin allekirjoittaneen sandaalit. Vaikka olimme matkassa heinäkuussa, ei Punkaharjun harjumaisemissa silti ruuhkista kärsitty, eikä korona-ajan etäisyyssuosituksia ollut työlästä noudattaa. Etenkin iltaisin rantapoluilla oli täydellinen hiljaisuus ja olin todella iloinen siitä etteivät moottorit pauhanneet järvellä.

Kauniin ja rauhallisen luonnon lisäksi meitä hemmoteltiin aurinkoisella säällä ja helteiset päivät päivät päättyivät kultaisiin auringonlaskuihin. Ja niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, kohtasi meitä aivan uskomaton onni eräänä iltana, kun olimme jälleen harjutien maisemissa kaunista auringonlaskua katselemassa. Olimme hetkeä aiemmin lasten kanssa jutelleet siitä, että olemme nyt saimaannorpan kotivesillä ja maalailimme ajatusta siitä, miten hienoa olisikaan nähdä saimaannorppa omassa elinympäristössään. Ja vain hetkeä myöhemmin näen vedestä kohoavan jotain. Ajattelen, josko mielikuvitus ja toiveajattelu tässä nyt tekee vaan kepposia?

Jään kuitenkin katsomaan tummaa kohdetta, joka lähtee lipumaan meitä kohti. Sydän pamppaillen hiirenhiljaisina katselemme lähestyvää kohdetta, joka pysähtyy muutaman kymmenen metrin päähän meistä. Ja uskomatonta mutta totta, mutta siinä se on – ilmielävä saimaannorppa. Nyt näemme sen selkeästi emmekä ole lasten kanssa pysyä nahoissamme innostuksesta. Pinnistelemme pysyäksemme hiljaa, ettemme karkoita tätä suloisuutta pois. Kiroan mielessäni, että olen hetkeä aiemmin vienyt kameran takaisin autoon, ja tämä ainutlaatuinen hetki jää kuvaan ikuistamatta. En silti uskalla liikahtaakaan, ja tallennan jokaisen sekunnin mieleeni. Siinä me neljä hetken katselemme toisiamme, kunnes norppa jälleen sulkeltaa ja jatkaa matkaa hiljaisessa kesäillassa. Tätä hetkeä emme unohda koskaan, todellinen unelmien täyttymys!

Luontoelämykset ovatkin mielestäni Punkaharjun parasta antia, mutta tarjoaa tämä kansallisaarre myös historiaa sekä taidetta. Taidetta kävimme katsomassa mm. Punkaharjun Tuunaansaaressa sijaitsevassa Johanna Oraksen taidekartanossa ja ateljeessa, jossa 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän taiteilijan teoksia on näytteillä kesäisin. Johanna Oras asuu ja työskentelee suurimman osan vuodesta Ranskan Rivieralla Cagnes-sur-Merin kaupungissa, ja hänen teoksiaan on ollut Suomen lisäksi näyttelyissä monissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa sekä Qatarissa.

Kivenheiton päässä Johanna Oraksen taidekartanosta sijaitsee entinen Retretti, nykyinen Tuunaansaaren luolasto & Saimaan Taideluola, jossa kävimme katselemassa vain ulkona olevia teoksia, koska pienen sylikoiran kanssa meillä ei ollut asiaa luolastoon. Hieman erikoisempi taide-elämys löytyy Parikkalasta Valtatie 6:n varrelta kolmisenkymmentä kilometriä Punkaharjulta. Parikkalan patsaspuisto kattaa yli 550 betonipatsasta, jotka on tehnyt ITE -taiteilija Veijo Rönkkönen. Liki puolet patsaista tervehtii sinua jooga-asennossa, osa katselee lasisin silmin ja osa väläyttää tekohammashymyn. Iltahämärässä tämä on jo selkäpiitäkarmiva kokemus. Matkailutoimittajien Kilta valitsi puiston vuoden 2008 kotimaiseksi matkailukohteeksi, ja vuosittain tämä houkuttelee paikalle yli 20 000 matkailijaa. Omaan makuuni tämä oli aivan liian groteski elämys.

Rakennus- ja matkailuhistoriasta kiinnostuneelle ehdoton käyntikohde Punkaharjulla on historiallinen Punkaharjun Valtionhotelli, joka tunnetaan nykyään nimellä Hotelli Punkaharju. Tämä rakennushistoriallisesti arvokas kiinteistö sijaitsee korkealla harjulla, josta avautuvat kauniit näkymät järvelle, ja itse rakennus on kaunis kuin karkki. Hotelli tarjoaa persoonallista vanhanajan tunnelmaa henkivää majoitusta ja tasokkaassa ravintolassa nautitaan puhtaista lähialueen raaka-aineista loihdittuja makuelämyksiä.

Hotellin historia yltää aina vuoteen 1845 saakka, jolloin keisari Nikolai I määräsi paikalle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Vuonna 1879 metsänvartija siirtyi asumaan muualle, ja metsänvartijan talosta alettiin rakentaa Valtionhotellia. Myöhempinä vuosina tätä Ernst Lohrmannin suunnittelemaa sveitsiläistyylistä rakennusta laajennettiin useaan otteeseen ja suuren majoituskysynnän vuoksi rinteeseen rakennettiin lisäksi 1890-luvulla arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema Keisarinnan Huvila, joka tunnettiin tuolloin nimellä Villa Punkasyrjä.  Hotellia on kunnostettu viimeksi vuonna 2016, jolloin Valtionhotellin nimi vaihtui Hotelli Punkaharjuksi ja nykyään tämä Saimi Hoyerin luotsaama hotellien helmi on Suomen vanhin toiminnassa oleva majoitusliike.

Kymmenen matkaunelmaa kirjoituksessa haaveilin majoittumisesta Hotelli Punkaharjuun, mutta tämä haave jäi toteutumatta, koska hotelli oli heinäkuussa täyteen buukattu. Hyvästä varaustilanteesta olen silti iloinen, sillä nyt jos koskaan suomalainen matkailu sekä hotelli- ja ravitsemusala tarvitsee euroja, jotta saamme tulevaisuudessakin majoittua näihin matkailun helmiin.

Kävimme kuitenkin kiertelemässä ja katselemassa tässä historiallisessa hotellissa ympäristöineen, ja tämä matkahaave jäi kytemään entistä vahvemmalla liekillä. Tänne palaan vielä ajan kanssa nauttimaan olosta ja elosta hyvässä seurassa ja sillä kertaa haaveena on myös toteuttaa neljän ruokalajin illallinen hotellin tornissa, josta on tähyilty metsää, vettä ja taivasta jo vuodesta 1845. Tätä kirjoitettaessa kävin hotellin sivuilla katsomassa talven majoituspaketteja, ja erityisesti joulu tässä ihanan tunnelmallisessa rakennuksessa olisi varmasti aivan ihana!

Tällaisena koronavuotena luontoelämykset ja -aktiviteetit ovat olleet matkailun parasta antia, ja olemme tietoisesti vältelleet suuria ihmismääriä. Punkaharjulla oli tilaa olla ja hengittää, ja harjumaiseman kaunis luonto todellakin kutsuu luontoon liikkumaan. Voin vain kuvitella miten kaunis harjualue on myös ruska-aikaan tai talven luminietosten peittäessä maan. Ei ihme että kotiseutuni pojat, Runeberg ja Topelius, myös ihastuivat tähän Suomen kauneimmaksi huvipuistoksi tituleeraamaansa kansallismaisemaan!

”Matkustaja ei väsy katselemaan tätä luonnon suloista leikkiä. Alinomaa hän huomaa jotakin uutta, jota ei luule vielä ennen nähneensä, ja mihin hän ikinä menee, keksii hän uusia, avaroita ja hymyileviä näköaloja, ollen ymmällä siitä, eikö viimeinen näkemänsä ole kaikkia edellisiä ihanampi.”  – Z. Topelius –

 

 

 

kuvat: kansikuva Pixabay / kuvituskuvat Elämää ja Matkoja blogi

 

 

Facebookpinterestinstagram

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Outi 27/10/2020 at 17:37

    Punkaharjulla on itsekin tullut nuoruusvuosina käytyä. Siellä oli yhden ystäväni mökki, jossa vierailimme. Eikä tuo paikka nyt pitkällä ole meidän omastakaan mökkipaikasta.
    Kaunis paikka ja siis wautsi tuota ensimmäistä kuvaa!
    Mukavaa viikkoa sinulle <3

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.