Vuosi 2019 oli ihastuksen henkäyksiä ja inhon väristyksiä

Viime vuoden lopulla ilmassa oli leipiintymistä matkustamiseen, eikä mikään oikein jaksanut sytyttää sitä palavaa intoa matkustamiseen. Jopa palo iki-ihanaan Italiaan oli lääkitty hetkeksi käytyäni siellä vuoden aikana useamman kerran, mm. Napolissa, Sorrentossa, Caprilla, Amalfin rannikolla, Genovassa ja Sisiliassa. Ranskaan oli sentään jäänyt kytevä kaipuu syysloman 2018 Marseillen päivävisiitin jälkeen,  joten toivo matkakipinän syttymisestä ei ollut siis aivan hukassa. Olin vaan viime vuoden vaihteessa totaalisen kyllästynyt jatkuvaan pakkaamiseen, purkamiseen ja järjestelyjen tekemiseen.

Siksi tarvitsin pienen tuumaustauon, jonka aikana miettiä, mitä oikein haluan nähdä ja kokea? Matkan kun pitää antaa enemmän kuin ottaa, enkä halua matkustaa vain matkustamisen takia. Matkalta odotan löytäväni uusia elämyksiä, kokevani palavan ihastuksen näkemääni tai tunteen siitä, että tänne minä kuulun. Vuosi 2019 sai siis lähteä kulkemaan omalla painollaan, matkakipinän ja palavan innon löytymistä odotellen.

”Pienen leipiintymisen takia fiilis onkin ollut sellainen, että haluaisin kokea tänä vuonna jotain täysin uutta ja löytää jälleen sen ensimmäisten reissuvuosien matkakipinän. Sen palavan innon matkustaa ja kutkuttavan odotuksen tunteen, kun ei millään jaksaisi odottaa hetkeä, jolloin pääsee matkaan. Mikä matkakohde tämän palon saa syttymään ja milloin, se jää nähtäväksi.” 

Vuoden 2019 alussa pohdin myös sitä, että kotimaassakin voisi matkustaa enemmän ja siksi vuoden ensimmäinen loma vei meidät hyvin poikkeukselliseen suuntaan: kotimaan lumilomalle pohjoiseen etelän auringon sijaan. Tämä jos mikä oli minulle, lumea ja kylmyyttä inhoavalle, todella suuri askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Matkaan lähtiessä mietinkin, tuleekohan tässä kaksi lomaa yhden hinnalla: se ensimmäinen ja viimeinen.

Ja kyllä se riskinotto kannatti, ainakin osittain, sillä ihastuin ikihyviksi Rovaniemellä sijaitsevaan Joulupukin pajakylään ja samalla alueella sijaitsevaan Lumiukkomaailmaan- Snowman Worldiin. jotka ovat kokemisen arvoinen elämys myös meille suomalaisille. Joulupukin pajakylässä rittää tekemistä useammallekin päivälle ja suosittelen lämpimästi majoittumista alueelle, sillä illalla hämärän laskeuduttua valaistu alue on taianomasen kaunis. Joulupukin pajakylässä majoituimme kompaktin kokoiseen, mutta toimivaan ja siistiin Classic-mökkiin, jonne myös pieni koiramme oli tervetullut. Joulupukin Pajakylän ystävälliselle henkilökunnalle haluan vielä kerran lähettää kiitokset hyvästä asiakaspalvelusta!

Mutta jotta tasapaino säilyisi, jatkui Rovaniemen lomamme vähemmän ihastuttavissa merkeissä. Osuutensa siihen Ounasvaaran mökin hyytävän kylmällä majoituksella (+16 ’C), eritteiden kyllästämillä patjoilla, likaisilla pinnoilla sekä uusimista vailla olevilla rakenteilla ja muilla kalusteilla. Pisteeksi i:n päälle, meidät heitettiin töykeästi ulos Ounasvaaran hiihtokeskuksen kuppilasta, koska sylissämme oli alle kaksikiloinen koiramme, emmekä voineet sen takia vaivaista viittä minuuttia lämmitellä kahvikupposen ääressä lasten lasketellessa. Voitte vain arvata, että Ounasvaarassa vietetyt vuorokaudet toivat paitsi kolmen kuukauden flunssan, myös inhon ja vilun väristykset sekä kaupanpäälle raskaan v*****ksen.

Tästä majoituskokemusta en kirjoittanut juttua blogiin ja asia käsiteltiin hyvässä hengessä majoituksentarjoajan kanssa. Tämä mökki ei ole enää kyseisellä majoitusyrityksellä valikoimassa, ainakaan tekemieni hakujen mukaan. Terveiset lähetettiin myös Ounasvaaran hiihtokeskuksen kuppilaan, joka voi rauhassa pitää tunkkinsa. Alla olevissa kuvissa laadukkaaksi luonnehditun superior-mökin muutamia yksityiskohtia hintaan 340 € vuorokaudelta (kaikkia patjojen läiskiä en välittänyt kuvata :)) , olkaa hyvät. Puhdetyöksi samaan hintaan saa ensimmäsen illan ajanvietettä, kuten lämmitysjärjestelmän säätö, kosteiden polttopuiden kanto sekä takan lämmitys kunnes tarkenee nukkua. Mökin lämpiämistä odotellessa voi lämmitellä vaikka likaista lattiaa pesten.

Rovaniemen reissun jälkeen piti vuosi sisällään muitakin kotimaan matkoja ja uusia valitettavan huonoja majoituskokemuksia siivottomine tiloineen, luokattomine aamiaisineen ja reikäisine lakanoineen. Tapaukset olen kuitenkin halunnut käsitellä suoralla palautteella majoituksentarjoajalle sen sijaan, että kirjoittaisin niistä vain blogiin. Kuluneen vuoden aikana kotimaan matkailun kompastuskiveksi onkin osoittautunut turhan monta kertaa korkea hintataso, huono hinta-laatusuhde sekä puutteellinen asiakaspalvelu, jonka kruunaa valitettavan usein myös koiravastaisuus. Harvemmin muuten olen nähnyt koiraa, joka potkii vessanpönttöjä irti, poltellee tupakalla reikiä tekstiileihin ja jättää lasinrenkaita kalusteisiin. Tällaiseen huoneeseen kun alle kaksikiloisen koiran kanssa pahimmillaan pääsee.

Mutta on vuoteen mahtunut myös positiivisia kotimaan majoituskokemuksia, ja pienen koiran kanssa matkustavana annan erityiskiitokset GLO Hotelleille sekä Espoossa että lentoasemalla, joista kumpaisestakin olen kirjoitellut blogiin tämän vuoden aikana (linkit ohessa). GLO Hotellit ovat oivaltaneet sen, että koiran kanssa matkustavat ovat kasvava asiakasryhmä, ja heille koiralliset matkaajat ovat tervetulleita hyvätasoisiin huoneisiin ja joissain tapauksissa jopa ravintolaan. Hyvää kohtelua ja huonetasoa saa osakseen myös muissa Kämp Groupin hotelleissa, kuten Hotel Fabianissa, jonka sviitistä kirjoittelin blogiin alkuvuodesta. Iso kiitos ja plussat näille hotelleille, joita suosittelen lämpimästi!

Ulkomaan reissujen osalta tämä vuosi on ollut hyvin niukka, ja olemmekin perheen kanssa käyneet vain kahdella lentäen tehtävällä ulkomaanmatkalla. Heinäkuussa Finnairin siivet kuljettivat meidät Ranskaan, jonne edellisen syksyn Marseillen visiitti sytytti palavan kaipuun ja lokakuun syyslomalla vuorossa oli astuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, tällä kertaa Itä-Eurooppaan ja Tsekkiin.

Tiesin ottavani riskin lähtiessäni Itä-Eurooppaan, jota en ole koskaan kokenut omakseni ja täytyy myöntää, että Tsekin ja niin monen rakastaman Prahan tuomat ristiriitaiset fiilikset hämmentävät vieläkin. Kuvissa kaupunki on niin kovin nätti ja järjestään kaikki ovat kaupungista tykänneet, paitsi minä. Mutta minkäs teet, kun ei vaan kolahda, niin ei kolahda. Prahan ja Tsekin herättämästä matkakohteen suosittelemisen sietämättömästä vaikeudesta kirjoittelinkin reissun jälkeen blogiin, samoin kuin periaatteessa ihan hyvästä hotelli Pytlounista. Se jokin jäi kuitenkin puuttumaan, ja varsinkin kaikenlainen venkoilu, kyräily ja huijausyritykset korpeavat vieläkin, puhumattakaan yököttävästä hajumaailmasta.

Mutta se kesän Ranskan loma. Se se saa aikaan vieläkin hykertevän myhäilevän hyvän olon fiiliksen. Sillä Ranska on vaan Ranska, ja minulle se ’oma paikka’, niin kuin Italiakin. Heinäkuussa kiertelimme meille aivan uutta Ranskan seutua, Akvitaniaa, ja loman aikana majoituimme Atlantin rannikolle Arcachoniin sekä aivan mielettömän ensi-ihastuksen aikaansaaneeseen Bordeauxiin. Yhtä lailla ihastuttava oli myös viiniviljelysten sydänmailla sijaitseva Saint-Emilion, joka on Bordeauxin vanhan keskustan lailla UNESCOn maailmanperintökohde. Tämä matka tarjosikin sitä aitoa Ranskaa, jossa La Vie Est Belle!

Arcachonin ja Saint-Emilionin kirjoitukset ovat yhä tuolla luonnoksissa odottamassa aikaa parempaa, enkä uskalla luvata sen tarkempaa julkaisuaikatalua kroonisen aikapulan takia. Jonossa ovat yhä myös jutut Genovasta sekä Maltalta, mutta asia kerrallaan. Toivottavasti saan ne kuitenkin tässä kevään aikana kirjoitettua luettavaksenne, vaikkapa kesäloman inspiraatioksi. Ja totta kai aina saa kysyä viestillä aiemminkin!

Vuosi 2019 on siis pitänyt sisällään ihastuksen henkäyksiä sekä inhon (ja vilun) väristyksiä. Onnistumisen hetkiä ja hyvää fiilistä, mutta yhtälailla pettymyksiä ja aivan liian monta latteaa matkakokemusta. Mutta mikä tärkeintä: kulunut vuosi on palauttanut sen kateissa olleen matkakipinän ja uusi vuosi tuokoon monta upeaa matkaa ja unelmien täyttymystä. Tätä toivon myös Teille blogin lukijoille!

Kiitos kuluneesta vuodesta!

xo -Mia –

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, tammikuu 3, 2020 at 13:15

    On harmi, että vuodelle osui muutama huonompikin matkakokemus. Mukavaa kuitenkin, että kirjoitit suoraan myös näistä!

    • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog perjantai, tammikuu 3, 2020 at 19:21

      Välillä näitä vähemmän hohdokkaita hetkiä ja kohteita osuu kohdalle, mutta niiden kokemusten jälkeen arvostaa entistä enemmän niitä helmiä, joita matkan varrelle osuu. Tykkään kirjoittaa niistä vähemmän ruusuisistakin hetkistä ja matkalla sattuvista kommelluksista, koska sitähän se elämä on, vuoroin ylämäkeä ja vuoroin alamäkeä. 😃 Onneksi tie vei kuitenkin kesällä Akvitaniaan, jossa Bordeauxin seutu oli vielä ihastuttavampi kuin osasin odottaa!

      Kiitos Mikko kommentistasi ja upeita tulevia matkoja uudelle vuodelle! ✈️🌏

  • Reply Susanna torstai, tammikuu 2, 2020 at 21:37

    Hyvää uutta vuotta. Minullakin on pari outoa majoituskokemusta viime vuodelta: Ruotsissa yhdestä majoituksesta jota kysyin vastattiin jälkeenpäin on tilaa, kun olin lähtenyt jo eri kaupunkiin niin olisikin tullut tilaa yks kaks vaikka ensin oli täysi. Ruotsissa koin pikkukaupungit viihtyisemmiksi kuin tukholman. Majoituin yhteen majoitukseen jossa oli laitettu kamerat keittiöön myös ruokakaapin sisään ja hisseihin pääsi lukolla tai koodilla, se oli outoa. Ranska kiinnostaa minuakin Italian ja Kreikan lisäksi

    • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog perjantai, tammikuu 3, 2020 at 19:38

      Huh, kamerat ruokakaapissa kuulostaa jo oudolta ja epämiellyttävältä! 😶 Tosin kaikenlaista viritelmää sitä kyllä saattaa reissussa tulla vastaan. Miten laillisia ne ovat, onkin sitten toinen juttu. 🙄 Lukollisia / koodillisia hissejä olen kyllä nähnyt eri puolilla Eurooppaa, ja usein ne ovat turvallisuuden takia, etteivät ulkopuoliset pääse talossa kulkemaan, mikä sinällään on ihan hyvä juttu.

      Ruotsissa on kyllä paljon kivoja pikkukaupunkeja ja kyliä, pitäisi itsekin lähteä sinne pitkästä aikaa ajelemaan. Se on kyllä totta, että Tukholman ulkopuolelta löytyy ihan toisenlaista elämää ja erilainen tunnelma. Ja Ranska… Se nyt vaan on niin ❤️ ihan kuten Italiakin…💚 Ja Kreikka… 💙☺️

      Kiitos kommentistasi ja hyvää uutta vuotta Sinullekin Susanna!

    Leave a Reply