Rouhea Marseille

Heräämme uuteen aamuun MSC Seaview’llä, takana on Välimeren risteilymme ensimmäinen merietappi. Lähdimme matkaan aurinkoisesta Barcelonasta, josta tyyni merisää upeine auringonlaskuineen saatteli meidät kohti Ranskaa ja Provencen pääkaupunki Marseillea.

Aamulla MSC Seaview lipuu satamaan muutaman muun suuren risteilijän seuraan ja aurinkoinen Marseille toivottaa hyvät huomenet. Menemme kiireettömälle aamiaiselle aamuvirkkujen rynniessä jo maihin. Meillä ei ole aikatauluja, ei ennakkoon tehtyjä tarkkoja suunnitelmia. Tämä matka mennään fiiliksen mukaan, omaan tahtiin ilman kiirettä ja pakkoa suorittaa nähtävyyksiä. Puolen päivän aikaan olemme valmiit lähtemään maihin, hätäisimmät tulevat jo kierrokseltaan. Ja hyvä niin, sillä nyt satamaterminaalin edustalla on vapaana muutama taksi, ilman jonottamista. Ei keskustaan toisaalta mikään mahdoton kävelymatka olisi, mutta se vaihtoehto ei nyt vaan nappaa.

Luoksemme tulee noin viisikymppinen kuljettaja kysyen, olemmeko autokyytiä vailla? Oui, merci totean ja hän ohjaa meidät moitteettoman siistin mustan tila-auton kyytiin. Hän kysyy minne ajattelimme mennä, johon minä vailla-suunnitelmia-oleva vastaan, että otetaan suunnaksi vaikkapa vanha satama, Vieux Port. Tällainen päämäärätön ajelu ja kiertely tuntuu kieltämättä hieman oudolta, koska yleensä suunnittelen etukäteen ainakin päivän suuntaviivat. Nyt en ole vaan jaksanut, koska kulunut vuosi on pitänyt sisällään niin paljon isoja ja raskaita asioita, jotka ovat vaatineet kaiken huomion.

Mutta ei se haittaa, sillä kuljettajallamme on valmis paketti tarjolla. Hän ehdottaa kiertoajelua Marseillessa ja kertoo mitä mihinkin tuntimäärään voi mahduttaa. Pysähdyspaikoissa voimme kierrellä omaan tahtiin, ilman kiirettä mihinkään. Tämä sopii meille kuin nakutettu ja saamme omanlaisen valmiin paketin ilman sen kummoisempaa vaivaa. Jatkamme ajoa kohti keskustaa ja kuljettajamme kertoo matkan varrella näkemistämme rakennuksista ja alueista. Kuljettajamme puhuu hyvää englantia, ihanasti ranskalaisittain murtaen. Välillä sanoja on hukassa, mutta ranskan, englannin ja aina yhtä toimivan elekielen avulla kommunikaatio sujuu. Juttelemme elämästä miljoonakaupunki Marseillessa ja siitä miten yhtenä päivänä saapuvien useiden risteilyalusten valtaisa matkustajamäärä vaikuttaa kaupungin elämään. Kaupunki ruuhkautuu ja taksien määrä on aivan riittämtön, vaikka kaikki kynnelle kykenevät olisivat ajossa. Ihmettelemme yhteen ääneen sitä, miksi kaikkien alusten pitää rantautua samana päivänä, eikö näitä voisi jakaa tasaisemmin koko viikolle?

Vieux Port Marseille

Noin vartin ajon jälkeen saavumme vanhan sataman, Vieux Port, kulmille. Satamaa reunustavat kadut ovat täynnä väkeä, katselen ihmisvilinää tyytyväisenä siitä, että päätimme lähteä kiertoajelulle sen sijaan, että olisimme ahtautuneet ainoastaan vanhan sataman kulmille muutaman tuhannen muun turistin kanssa. Mutta viehättäviä vanha satama ja sitä ympäröivät korttelit ovat, joten ei ihme, että tämä kuuluu varmastikin jokaisen Marseillen kävijän päivään.

Vieux Port ja sen lähikorttelit 1600-luvun rakennuksineen edustavat vanhaa ihastuttavaa Marseillea ja täällä viihtyvät turistien lisäksi myös paikalliset. Matkaoppaissa olen nähnyt laiturikatuja kutsuttavan italialaistyyppisiksi, mutta minusta nämä tuovat mieleen pikemminkin Korsikan. Satamaa reunustavien korttelien ravintoiloissa tuoksuu Nizzan kävijöillekin tuttu perinteinen Provencen kalakeitto, bouillabaisse, jonka sanotaan olevan aidoimmillaan täällä Marseillessa.

Ruuhkan takia emme jää vanhan sataman kulmille pidemmäksi aikaa vaan jatkamme matkaa satama-altaan sivuitse kohti kaupungin taustalla kohoavaa kukkulaa. Kukkulan laella kohoaa yksi päivämme kierroksen kohteista, Marseillen oma Notre-Dame, mutta ennen sitä teemme muutaman pysahdyksen matkan varrella.

Vinkki: jos saavut Marseilleen omalla autolla, on helpointa löytää pysäköintipaikka Vieux Portin lähistön suurilta pysäköintialueilta, esimerkiksi Jardin des Vestiges puiston vieressä sijaitseva pysäköintialue on kätevä niin vanhan sataman korttelien kiertelyä kuin ostoksilla käyntiä ajatellen. Kadunvarrella pysäköintipaikkoja on niukasti ja pysäköinninvalvonta on hyvin tehokasta, jo muutamaksi minuutiksi pysäköintikieltoalueelle pysäyttäminen toi poliisin koputtelemaan ikkunaan.

Parc Émile Duclaux & Palais du Pharo Marseille

Kierrämme satama-altaan, jossa kelluu reilu tuhat (jos toinenkin) huvivenettä ja kalastaja-alusta. Ihmismassat harvenevat, katuja reunustavat rouheat kerrostalot, joiden parvekkeilla liehuvat pyykit. Ohitamme Marseillen saippualle omistetun museon, Le Musée du Savon de Marseille, jossa pääsisi kokeilemaan saippuan tekoa ihan omin käsin, mutta se jää nyt kuitenkin odottamaan toista kertaa. Noin viiden minuutin ajon jälkeen saavumme seuraavaan pysähdyspaikkaan, josta kuljettajamme kertoo avautuvan hyvät näkymät vanhaan satamaan ja kaupungin keskustaan.

Astumme Émile Duclaux puiston portista sisään ja kapuamme loivaa rinnettä ylös. Aurinko lämmittää mukavasti, mutta ei kuitenkaan paahtavasti. Puisto on hyvin hoidettu ja viihtyisän oloinen, pieniä sinisiä perhosia lennähtelee kukasta kukkaan. Lasten leikkikentällä kirmaa muutama taapero äitien vaihtaessa kuulumisia. Niemen kärjessä sijaitsevasta puistosta avautuu hienot näkymät niin merelle kuin alla levittäytyvään kaupunkiin, ihan niin kuin kuljettajamme lupailikin.

Puiston korkeimmalla paikalla kohoaa kaunis rakennus, Palais du Pharo, jonka Napoleon III rakennutti vaimolleen Eugénielle. Napoleonille tyypilliseen vähemmän-vaatimattomaan-tapaan Palais du Pharolla riittää kokoa ja näköä, sisälle tähän nykyään kongressikeskuksena palvelevaan rakennukseen ei nyt kuitenkaan pääse. Tätäkin rakennusta katsoessa tulee mieleen pikemminkin Korsika kuin esim. Pariisi tai Nizza.

Émile Duclaux puisto olisi aivan priima paikka picnicille eikä tämän lähistöllä olisi itse asiassa yhtään hassumpaa majoittuakaan, tullessa bongasin lähistöltä ainakin Novotelin ja Radissonin hotellit. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa, kunhan vain perheen pojat saavat kuitattua löytämänsä geokätkön. Kuljettajamme odottelee portilla ja kysyy, mitä pidimme puistosta ja sen näkymistä? Très belle – hyvin kaunis, vastaan.

Parc Émile Duclaux on avoinna päivittäin klo 7 – 21, maksuton sisäänpääsy. Lapsille leikkipaikka. Myös koirat ovat tervetulleita. 

Monument aux Armées d’Afrique Marseille

Jatkamme matkaa kohti kukkulan lakea, katselen sinisenä kimmeltävää Välimerta ja vastarannalla kohoavia kallioita. Sivuamme pienen hiekkarannan, jossa kaupunkilaiset viettävät aurinkoista lauantaipäivää. Kuljettajamme kertoo vaaleahiekkaisen rannan olevan Plage des Catalans, katalaanien ranta, joka on yksi miljoonakaupunkilaisten kesäparatiiseista. Mikään täydellinen paratiisiranta tämä ei omaan silmään ole, mutta varmasti se on aivan priima paikka pulahtaa turkoosin meren syleilyyn helteisenä päivänä. Näitä vaaleahiekkaisia uimarantoja Marseillesta löytyy useampi, joten kaupunkilomaan voi yhdistää myös rantapäiviä.

Saavumme pian seuraavalle pysähdyspaikalle, la porte de L’orient, jossa kohoaa suuri muistomerkki Monument aux Armées d’Afrique. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1927 ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan puolesta taistelleille sotilaille, jotka tulivat mm. Afrikasta Ranskan siirtomaista. Marseille on tämän patsaan itseoikeutettu sijoituspaikka, koska afrikkalaistaustainen väestö on ollut kiinteä osa kaupunkia jo toistasataa vuotta.

Patsas ja muistomerkki ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, joita tutkiessa viertähtää tovi jos toinenkin, mutta eipä ole hassumpi näkymä merellekään. Minun tutkiessa muistomerkkiä, klikkaavat perheen pojat geokätkösovelluksen auki ja kuten arvata saattaa, kätkö täältäkin pitäisi löytyä. Sen kanssa ei kuitenkaan onnista ja kirjaukseksi tulee DNF.

Notre Dame de la Garde Marseille

Muistomerkiltä matka jatkuu La Cornichea pitkin kohti Notre-Dame de la Gardea. Alkumatkan rouheat asuinalueet jäävät taakse ja tien varren asumukset vaihtuvat muurien ja puutarhojen ympäröimiksi kartanoiksi. Kuljettajamme osoittaa tien vasemmalla puolen kohoavia koristeellisia rakennuksia ja kertoo näiden olevan kaupungin todellisten raharikkaiden asumuksia. Ja kieltämättä varsin näyttäviä taloja muurien takana kohoaa, eikä ole muuten näköaloissakaan valittamista.

Tie muuttuu kapeammaksi syheröksi ja viimeinen nousu Marseillen korkeimmalle kohdalle laittaa auton väännön koetukselle. Notre-Dame de la Garde on houkutellut paikalle muutaman bussilastillinen muitakin turisteja ja pysäköintitila on kortilla. Kuin tilauksesta meille löytyy kuitenkin parkkipaikka aivan basilican rappujen vierestä. Hurmaavan kohtelias kuljettajamme kiirehtii jälleen avaamaan auton oven ja ojentaa kätensä auttaakseen madamen autosta. On aivan ihana huomata, että herrasmiehiä on sittenkin vielä olemassa.

Perheen pojat lähtevät etsimään pysäköintialueen geokätköä ja me tytöt kapuamme portaita kohti basilican sisäänkäyntiä, pysähdymme välillä katselemaan upeaa näkymää alla levittäytyvään Marseilleen. Vuonna 1864 valmistuneen uusbysanttilaista tyylisuuntaa edustavan Notre-Dame de la Garden 41-metristä kellotornia koristaa 11-metrinen kullattu Neitsyt Maria -patsas ja seiniä rytmittää muuallakin matkan varrella näkemämme raitakuosi, jonka kuljettajamme kertoo olevan kaupungille tyypillinen. Marseillea 162 metrin korkeudelta vartioivan Notre-Damen julkisivu valaistaan iltaisin ja voin vain kuvitella miten kauniilta tämä silloin näyttää, niin läheltä kuin alhaalta vanhasta kaupungista katsoen.

Rappuset kuljettavat meidät basilican sivulle, jossa näen avoinna olevan oven. Astumme sisään pieneen kappelimaiseen tilaan, jonne on löytänyt tiensä vain muutama muu meidän lisäksi. Hiljaisuus on melkeinpä käsinkosketeltavaa, tipautan lantin lippaaseen ja sytytän kynttilän. Kymmenien kynttilöiden rauhallisten liekkien katselu täydessä hiljaisuudessa on melkeinpä meditatiivista.

Hiljaisen hetken jälkeen palaamme portaikon ihmisvirtaan ja luovimme tien kirkkosaliin. Sisätilojen koristelu on upean runsas, omalla tavallaan jopa hieman itämainen, mutta kuitenkin niin marseillelainen. Kattoon on ripustettu lukuisia laivojen pienoismalleja, olemmehan Ranskan suurimmassa satamakaupungissa. Ympärillä kulkevat ihmismassat unohtuvat seinien ja katon runsaita kultauksia ja värikylläisiä maalauksia sekä mosaiikkeja katsellessa. Ei ihme, että niin monen tie tänne vie, onhan Notre-Dame de la Garde myös pyhiinvaelluskirkko.

Aikamme Notre-Dame de la Gardea kierreltyämme on aika palata jälleen autolle. Nyt vasta huomaan, että ylös olisi päässyt myös hissillä. Hissi onkin todella tarpeen, koska jyrkät rappuset olisivat liikuntarajoitteisille ja ikäihmisille este, varsinkin helteisenä päivänä. Hissien läheisyydessä on myynnissä Notre-Dame de la Garde matkamuistoja, onneksi ei kuitenkaan markkinameiningillä, kuten Vatikaanissa. Aina yhtä tarpeelliset wc-tilat löytyvät alimmasta hissikerroksesta.

Notre-Dame de la Garde on avoinna päivittäin klo 07 –  18.30, maksuton sisäänpääsy. 

Palais Longchamp Marseille

Olemme kierrelleet pysähdyspaikoissa niin hitaasti, että sopimaamme ajoaikaa ei ole enää ylettömästi jäljellä. Nyt on tehtävä päätös, käymmekö pikaisesti Palais Longchampissa vai palaammeko loppuajaksi keskustaan? Tiedän, että Palais Longchamp vuonna 1869 avattuine puutarhoineen on todella kaunis, mutta en halua lähteä tätä paikkaa pikaisesti suorittamaan. Palais Longchamp ansaitsee ainakin pari tuntia aikaa, mielellään enemmänkin, sillä tämä kaunis rakennus upeine puutarhoineen pitää sisällään myös luonnonhistorian museon sekä taidemuseon, jossa on 1500 – ja 1600-lukujen ranskalaista ja italialaista maalaustaidetta. Olen myös nähnyt kuvia iltavalaistusta Palais Longchampista, jonka haluan päästä näkemään omin silmin. Tällä kertaa se kuitenkin jää ja päätämme palata Palais Longchampiin toisella kertaa ihan ajan kanssa, sillä ei tämä jää viimeiseksi kerraksi Marseillessa.

Cathédrale La Major Marseille

Ajamme alas kukkulan rinnettä, vasta viileässä autossa istuessa huomaan, miten helteessä kapuaminen on vaatinut veronsa. Totean, että oikeastaan ihan hyvä näin, ettemme yrittäneetkään mahduttaa päivään useampia käyntikohteita, sillä tähänastisia oli hauska kierrellä ihan rauhassa. Olisi päivään saanut paljon enemmänkin aikataulutettua, mutta nyt ollaan lomalla eikä suorittamassa to do -listaa

Ohitamme vanhan sataman, jossa parveilee yhä varsin kiitettävä määrä ihmisiä, myös ravintoloiden terasseilla asiakkaita riittää. Nämä (risteily)turistit ainakin jättävät rahaa päivän kohteeseen; niin kauppoihin, ravintoloihin, nähtävyyksiin kuin kuljetus-/retkipalveluihin.  Muutaman minuutin päästä saavumme viimeiselle pysähdypaikalle Place de la Major aukiolle.  Täältä ei kuitenkaan löydy pysäköintipaikkaa, joten sovimme kuljettajan kanssa, milloin hän tulee hakemaan meidät tästä samasta paikasta. Vain hetki pysäköintikieltoalueelle pysäyttämisen jälkeen saapuu kaksi poliisia huomauttelemaan pysäköintikiellosta. Selittelemme, miksi näin ja onneksi kuljettaja ei saa rapsuja tällä kertaa.

Vaikka päivän kiintiö tuntuu olevan jo täynnä, haluan vielä käydä katsomassa, miltä Place de la Majorin laidalla kohoavassa katedraalissa,  Cathédrale La Major, näyttää sisällä. Ja hyvä että menemme, sillä tämäkin rakennus on mausteisen värikylläinen ja koristeluiltaan runsas, jonka lisäksi katedraali on ihanan rauhallinen ruuhkaisemman Notre-Dame de la Garden jälkeen. Saamme kierrellä Cathédrale La Majoria ihan itseksemme.

Katse kiinnittyy erityisesti upeaan kattoon, joka henkii mielestäni enemmän itämaisuutta kuin periranskalaisuutta, tai siis sitä mitä yleensä pidetään tyypillisenä ranskalaisuutena. Ja sitähän Marseille muutenkin on: ei stereotypioiden hienostunut ranskatar vaan rouhea oma itsensä, joka on muovautunut lukuisien kulttuurien ja kansakuntien yhteensulautumisen tuloksena reilun parintuhannen vuoden aikana. Marseille nyt vaan on Marseille. Oma rouhea itsensä.

Astumme marmoriseinien viileydestä iltapäivän paahtavaan aurinkoon. Teemme vielä pienen kävelykierroksen Marseillen kaduilla, kunnes on aika palata laivalle. Kuljettajamme odotteleekin jälleen meitä Place de la Majorilla, herrasmiesmäiseen tapaansa hän avaa auton ovet ja ojentaa kätensä avittaakseen madamen kyytiin. Hän kysyy pidimmekö Marseillesta? J’ai vraiment beaucoup aimé – Todella paljon, vastaan.

Au revoir Marseille, à bientôt! – Näkemiin Marseille, nähdään pian uudelleen!

Provencen päiväretkikohteita Marseillesta

Marseillessa itsessään tekemistä ja näkemistä riittää pidemmäksikin aikaa, jonka lisäksi se on loistava tukikohta kuvankauniissa Provencessa kiertelyyn. Provence on kauneimmillaan keväästä syksyyn, jolloin luontoa värittävät kukat ja viimeisenä ruskan sävyt. Kukkivat laventelipellot lienevät ikonisinta Provencea ja jos haluat kokea Provencen laventelien aikaan, ajoita matkasi kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle, samaan ajankohtaan on myös ruusujen kukinta runsasta. Toukokuussa maisemaa värittävät vuorostaan mm. hehkuvat unikot ja tietenkin kevään vehreys.

Provencen viehätys on maaseudun luonnossa ja pienissä kylissä, jonka lisäksi se tarjoaa myös ihastuttavia kaupunkeja Marseillen ohella. Vajaan tunnin ajomatkan päässä Marseillesta sijaitsee yksi Provencen viihtyisimmistä kaupungeista, Aix-En-Provence, jonne ehtii hyvin myös risteilypysähdyksellä, varaa aikaa tähän vähintään 4 tuntia. Cassis (n. 33 km Marseillesta) on toinen Provencen helmistä, jonka voi yhdistää myös käyntiin Aix-En-Provencessa, jolloin kokopäiväretken aikana pääsee näkemään niin maaseutua, rannikkoa kuin viehättäviä kaupunkeja. Myös Avignon ja Arles ovat vierailemisen arvoisia, ajomatka kumpaiseenkin vie reilun tunnin suuntaansa (n. 100 km), joten näihin on hyvä varata vähintään 5 – 6 tuntia kumpaiseenkin Marseillen risteilypysähdyksellä. Taksien saatavuus on hyvin rajoitettua Marseillen satamassa, joten pidempään päiväretkeen suosittelen varaamaan kuljetuksen etukäteen tai kåyttämään risteilyvarustamon omia retkiä.

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Outi maanantai, kesäkuu 10, 2019 at 19:20

    Tytär oli viime kesänä Marseillessa ja kehui kaupunkia kauniiksi ja ihmisiä vähän tylyiksi. Sanoi, että nuoria ei kohdeltu kivasti, vaan oletettiin, että heillä ei ole rahaa tehdä mitään, esim. syödä paremmassa ravintolassa. Yhdessä ravintolassa eivät saaneet ollenkaan palvelua, joten joutuivat tyhjin mahoin lähtemään pois. Onneksi matkalla oli kiva hampurilaispaikka, jossa sentään palvelu pelasi. Tytär myös kovasti tykkäsi vuokra-asunnosta, jonka parvekkeelta näkyi tuo venesatama.
    Ihana kiertoajelu ja kuski teillä on ollut <3

    • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog maanantai, kesäkuu 10, 2019 at 20:09

      Voi pahus, minkälaista kohtelua nuoret saivat osakseen 😣 tuollaisesta tulee kyllä takuulla huono fiilis ☹️ Onneksi löytyi sentään paikkoja, joissa palvelu pelasi ja että vuokra-asunto oli kiva, sen sijainti kuulostaa todella hyvältä. 👍

      Meillä oli tosiaan tuuria, että tämä kuljettaja osui kohdallemme – todellinen herrasmies!

    Leave a Reply