Antoni Gaudin Barcelona

Katalonian eläväinen pääkaupunki Barcelona on noin 1,6 miljonaan asukkaan koti. Kaupunkikuva on yhdistelmä historiallista- ja nykyarkkitehtuuria sekä katalonialaista modernismia. Barcelonan omaleimaisimmat ja tunnetuimmat rakennukset ovat katalonialaisen arkkitehdin Antoni Gaudin käsialaa ja yhä rakenteilla oleva Sagrada Familia on kaupungin symboli.

Barcelonan lukuisat puistot, puistikot ja aukiot kutsuvat viihtymään. Kahviloita ja ravintoloita löytyy moneen makuun ja monelle kukkarolle, tekemistä ja näkemistä kaupungissa riittäisi pitkäksikin aikaa. Barcelonaan on helppo tykästyä ja onpa moni menettänyt sydämensä tälle kaupungille. Enkä ihmettele miksi.

Silti Barcelonassa kulkiessa en voi välttyä ajatukselta, onko sen viehättävyydestä tullut myös kaupungin kirous? La Ramblan kävelykadulla, El Gòticin vanhoilla kujilla ja tunnetuimpien nähtävyyksien luona vellovat turistimassat alkavat suorastaan ahdistaa. Paikoin lippujonot ovat tuntien, pahimmillaan päivien ja jopa kuukausien mittaiset. Majoitushinnat ovat karanneet pilviin samoin kuin keskustan vuokrat Airbnb:n saatua jalansijaa. Barcelonan valtaisaa turistimäärää katsoessa ymmärrän enemmän kuin hyvin paikallisten ihmisten kyllästymisen meihin matkaajiin. Liikaa on liikaa, joka asiassa.

Patsaat Casa Milan katolla katselevat Barcelonan elämänmenoa.

Antoni Gaudin Barcelona

Yksi olennainen osa Barcelonan viehättävyyttä (ja sen turistimassojen kirousta) ovat Antoni Gaudin (1852–1926) luomukset, jotka tekevät kaupungista niin omaleimaisen. Seitsemän Antoni Gaudin töistä; Parc Güell, Palacio Güell, Casa Mila, Casa Vicens, Gaudí’s work on the Nativity façade and Crypt of La Sagrada Familia, Casa Batlló, Crypt in Colonia Güell; on liitetty Unescon Maailmanperintöluetteloon. v. 1984 (2005). Kaupunki on siis oikea aarreaitta Unescon maailmanperintökohteita bongaavalle.

Antoni Gaudin töiden bongausmatka on kuitenkin syytä suunnitella hyvin ja varata pääsyliput ennakkoon ainakin Park Güellin ns. monumentaali-alueelle sekä Casa Batllón ja Sagrada Familian sisätiloihin. Lokakuun puolivälissä esim. Park Güellin Eix Monumental alueelle oli neljän tunnin jono ja Sagrada Familiaan muutaman päivän, eli ex tempore -fiiliksellä näihin ei mennä (paitsi tuurilla tai pitkillä hermoilla). Vähimmällä jonotuksella pääsee talviaikaan tai varhain keväällä.

Ihan ilman Antoni Gaudia ei tarvitse Barcelonassa kuitenkaan olla, jos pääsylippujen kanssa ei onnista. Esim. Casa BatllóCasa Vicens ja Casa Milà rakennusten erikoisia julkisivuja voi käydä katsomassa myös liputta ja onpa Sagrada Familia komeaa katsottavaa vain ulkopuoleltakin. Myös Plaça Reialin katulamput ovat Gaudin käsialaa ja ensimmäinen Gaudin itsenäisistä töistä.

Asuinalueeksi suunniteltu Park Güell saavutti suuren yleisön suosion vasta sen siirryttyä kaupungin omistukseen.

Park Güell

Antoni Gaudi suunnitteli Muntanya Pelada kukkulalla sijaitsevan Park Güellin kreivi Eusebi Güellin toimeksiannosta, joka halusi rakennuttaa alueelle asuintalon omaan käyttöönsä ja kaupunkipuutarhan sitä ympäröimään.

Gaudílle luonto oli tärkeä ja hän halusi luoda karulle kukkulalle puiston, joka vaatisi vain vähän ylläpitoa ja kestäisi hyvin kuivuutta. Gaudi säilytti kukkulalla luonnostaan kasvavat kasvit ja oliivipuut, ja toi näiden rinnalle lisäksi muuta Välimeren alueelle tyypillistä kasvistoa. Hän halusi myös säilyttää alueen luonnolliset korkeusvaihtelut ja kävelyreittien tasoittamisen sijaan alueelle rakennettiin kivillä päällystettyjä siltoja.

Park Güelliin suunniteltiin 60 kolmion muotoista tonttia, joille rakennettavat talot sijoitettaisiin niin, etteivät ne varjostaisi naapurin tonttia ja peittäisi merinäkymää. Park Güellin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900 ja suunnitelmien mukainen kivimuurien ympäröimä puisto valmistui neljätoista vuotta myöhemmin v. 1914.

Toisin kävi suunnitelluille 60 asuinrakennukselle, joista vain kaksi oli rakennettu puiston valmistuessa 1914. Jostain syystä muutto Park Güelliin ei kiinnostanut muuta kuin kourallista kaupunkilaisia Eusebi Güellin ja Antoni Gaudin lisäksi, vaikka alue oli hyvin suunniteltu ja näkymät merelle ja kaupungin ylle olivat kauniit. Antoni Gaudi asui Park Güellissa rakennustöiden ajan.

Ajatus asuinalueesta kariutui lopulta vähäisen kysynnän vuoksi ja Park Güell siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1923. Park Güellin nousukausi alkoi vuonna 1926, jolloin siitä tuli julkinen puisto, josta tuli todella suosittu niin kaupunkilaisten kuin matkaajien keskuudessa.

Antoni Gaudin asuttamassa talossa toimii nykyään Gaudi museo, Casa-Museu Gaudí.

Park Güell jakaantuu nykyään maksuttomaan suureen puistoon ja pääsymaksulliseen Eix Monumental alueeseen, jossa sijaitsevat Antoni Gaudin suunnittelemat rakennelmat. Antoni Gaudin asuttamassa talossa toimii nykyään Gaudi museo, Casa-Museu Gaudí.

Eix Monumental alueen keskellä on ns. terassi, joka on ollut tapahtumien keskipiste valmistumisestaan lähtien. Terassia kehystävät kaarevat mosaiikein koristellut penkit ja näkymät kaupungin ylle ovat kuvaukselliset. Tällä hetkellä terassialueella on meneillään mittavat kunnostustyöt.

Eix Monumentalin kävijämäärä on rajoitettu 400 vierailijaan puolessa tunnissa ja pääsyliput ajoittuvat tarkkaan ns. aikaikkunaan, joka oikeuttaa 30 minuutin vierailuun alueella.  Park Güellissa vierailee vuosittain yli 9 miljoonaa kävijää ja liput on suositeltavaa ostaa ennakkoon, linkki Park Güellin sivulle tässä.

Casa Batlló tunnetaan myös nimellä luutalo, Casa dels ossos.

Casa Batlló

Eixamplen puistikolla sijaitseva Emilio Sala Cortésin v. 1877 rakentama talo siirtyi lukuisia tehtaita omistaneen Josep Batlló y Casanovasin omistukseen vuonna 1903. Seuraavana vuonna Josep Batlló palkkasi Antoni Gaudin uudistamaan Casa Batllón ja hän sai vapaat kädet toteuttaa suunnitelmat. Antoni Gaudi ryhtyi töihin yhdessä Josep Maria Jujolin kanssa ja vuosien 1904 – 1906 aikana Casa Batlló sai täysin uudistetun julkisivun.

Casa Batllón aaltoilevia seiniä koristavat värikkäät mosaiikit ja talon katto tuo mieleen lohikäärmeen selän. Casa Batllón luumaiset pylväät ja parvekkeet toivat talolle lisänimen Luutalo, Casa dels ossos. Nykyään Casa Batlló on Bernat -perheen omistuksessa ja se on avoinna yleisölle entisöitynä juuri sellaiseksi kuin se oli Batllón perheen asuttaessa taloa.

Pääsyliput kannattaa ostaa ennakkoon Casa Batllón sivuilta tästä.

Casa Milà ei ihastuttanut Barcelonalaisia ja se sai kutsumanimen La Pedrera, kivilouhos.

Casa Milà

Toinen Eixamplen kaupungiosassa sijaitsevista Gaudin Unescon maaimanperintökohteista on Casa Milà, joka rakennettiin vuosina 1905 – 1907. Casa Milàn katto on kuumainen ja sen julkisivu Gaudille tunnusomaisesti aaltoileva. Rakennus ei kuitenkaan saanut kapungin asukkaita henkäilemään ihastuksesta, vaan Casa Milàa pidettiin rumana ja se saikin kutsumanimen La Pedrera, kivilouhos.

Nykyän Casa Milà on avoinna yleisölle ja siellä järjestetään konsertteja ja näyttelyitä. Liput voi ostaa ennakkoon Casa Milàn sivuilta tästä.

La Sagrada Familia

Casa Milàn jälkeen Gaudi aloitti loppuelämän projektinsa, La Sagrada Familian, jonka rakennustyöt oli aloitettu vuonna 1882 arkkitehti Francesc P. Villarin johdolla. Vuoden rakennustöiden jälkeen suunnitteluvastuu siirrettiin Antoni Gaudille, joka laittoi kaikki rakennuspiirustukset uusiksi.

Tästä alkoi Gaudin 40 vuoden suururakka, jonka aikana pyhäkön suunnitelmat kasvoivat kasvamistaan ja muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi. Pitkä on ollut myös rakennuslupaprosessi, joka on valmistumassa vasta tänä vuonna, 136 vuotta rakentamisen aloittamisesta.

Gaudi otti suunnitelmiin vaikutteita luonnosta ja rakennuksessa on runsaasti yksityiskohtia niin sisä- kuin ulkopuolella. Lopullisessa suunnitelmassa on 18 tornia, joilla on symbolinen merkitys: yksi jokaiselle Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, neljä evankelistoille, yksi Neitsyt Marialle sekä keskeisin 170-metrinen torni symboloimassa Kristusta.

Gaudin kuollessa vuonna 1926 oli valmiina vain yksi torni ja nykyiset kahdeksan tornia valmistuivat vuonna 1975. Tavoitteena on saada Sagrada Familian rakennustyöt valmiiksi vuoteen 2026 mennessä, jolloin Antoni Gaudin kuolemasta tulee kuluneeksi 100 vuotta.  Nähtäväksi jää, kohoavatko tuolloin kaikki suunnitellut 18 tornia.

Antoni Gaudi asui viimeiset 16 elinvuottaan La Sagrada Familiassa ja basilican kryptassa on myös hänen viimeinen leposijansa, jonne Antoni Gaudi haudattiin hänen menehdyttyä raitiovaunuonnettomuudessa vuonna 1926.

Osasikohan Antoni Gaudi koskaan aavistaa, minkälaisen suosion hänen luomuksensa saisivat kaikkien niiden vastoinkäymisten ja ennakkoluulojen jälkeen? Ilman Gaudia Barcelona ei olisi Barcelona, on hänen kättensä jälki niin ainutlaatuista. Yksistään Sagrada Familiassa käy yli 20 miljoonaa vierailijaa vuosittain. Ei ihme, että lippujonoja ja ruuhkia syntyy. 

P.S. Parhaat paikallisvinkit Barcelonaan löydät Ansku BCN -blogista, jonka kirjoittaja on asunut Barcelonassa jo usean vuoden ajan!

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply