Viime viikot täällä on nakuteltu läppäriä silmät sikkaralla yötä myöten ja haettu sopivia majapaikkoja kesän Italian reissulle ja onpa kerran jos toisenkin käynyt mielessä, että onko tällaisessä työmäärässä mitään järkeä – onko sillä hotellilla niin paljon merkitystä loman onnistumiselle?
Photo Pixabay
Eipä sitä parikymppisenä uhrannut samanlaista ajatusten määrää majapaikalle, kunhan vaan löytyi joku paikka missä säilyttää matkatavarat ja käydä välillä nukkumassa & suihkussa. En voi silti sanoa olleeni mikään extreme majoittuja, sillä hostellissa olen yöpynyt vain kerran, sekin luokkaretkellä, ja yhden tähden hotelleista kokemuksia on tasan nolla.
Mutta kahden tähden kokemuksia löytyy nuoruusvuosilta jonkin verran ja näistä ikimuistoisin Rodokselta 1990-luvun alusta, jonne lähdimme kaverin kanssa pariksi viikoksi juhlimaan valmistumistani.
Silloin reissua suunnitellessa ei käytetty viikkokausia hotellin valintaan eikä niitä tarjokkaita löytynytkään muualta kuin matkaesitteistä. Rodoksellehan kuului totta kai lähteä Hassen matkojen kyydissä, joten ei kun matkaesite auki ja valkkaamaan sopivan hintaista niistä kymmenestä tarjolla olevasta. Sijainnilla oli sentään merkitystä hinnan lisäksi ja lopulta päädyimme Palmuaukion laitamilla sijaitsevaan hotelliin, joka teki todella lähtemättömän vaikutuksen.
Photo Pixabay
Tähtiä katolla oli tosiaan ne kaksi, jotka molemmat taisivat tulla hyvästä sijainnista; toinen tuulisesta rannasta ja toinen Ellin rannasta. Mitään ylimääräistä, kuten uima-allasta, hotellissa ei ollut, eikä sitä silloin kaivattukaan. Pelkkä huone ja niukka aamukahvi riitti, eikä puhettakaan mistään notkuvista aamiaispöydistä. Ja se huone, se ei kuulkaas ole vielä 25 vuoden jälkeenkään unohtunut.
Miltäs kuulostaa kahden hengen huone olkipatjalla, liisterisellä kokolattimatolla ja alkuperäisillä oransseilla pesemättömillä ikkunaverhoilla, olisikohan ollut jostain 60-luvulta, ne pölyt myös? Ja siihen kaupan päälliseksi söpöt pikkulemmikit, torakat, jotka tulivat tervehtimään iltasella. Valitettavasti Taneli-torakka joutui kuitenkin kohtaamaan loppunsa napakalla kengänkopautuksella.
Muistojen lisäksi Taneli jätti jälkensä myös kokolattiamattoon, joka oli kai alun alkaen ollut vaalean harmaa, mutta hiljalleen muuttunut ruskean-mustan-tumman harmaan kirjavaksi ja kertoi huoneen historiaa kaikkien vuosikymmenien ajalta. Oli Colaa, oli tupakan polttamia ja yök vaikka mitä! Ja kenties muutama muu liiskattu torakka Tanelin lisäksi. Eihän siellä voinut edes kenkiä riisua ja joka askeleella sai riuhtaista jalan irti matosta, niin liisterinen se oli. Kätevää jumppaa vai mitä? 🙂
Entä se olkipatja? Oli kuulkaas ihmeen ergonominen, aikansa viskoelastinen patja. Takamuksen kohdalla patjassa oli monttu ja siinä kun oli viikon makoillut, muokkantui se oman muotoiseksi ja toisen lomaviikon siinä nukkui jo oikein hyvin.
Huone ja hotelli oli mitä oli, mutta hauskaa tyttöjen reissua se ei pilannut. Ja onpa tuolle hotellikokemukselle saanut monet kerrat myöhemmin nauraa…ja laulaa…huoneen numero oli muuten 105.
…Huone sataviis…Saavu sinne pliis… Paapaadiidappappa… Huone sataviis… Saavu sinne siis… Paapaadiidappappa…
Kaksvitosena alkoi hotellilla olemaan jo enemmän merkitystä ja kolmenkympin lähestyessä jäivät taakse kahden tähden hotellikokemukset, joita oli tuon Rodoksen jälkeen kertynyt vielä jokunen.
Siitä lähtien hyvä hotelli on ollut tärkeä osa onnistunutta matkaa.
Villa Victoria Nizzassa on yksi harvoja hotelleja, johon olemme palanneet useamman kerran. Virallinen luokitus on vain 3 tähteä, mutta kokonaisuutena se ansaitsisi kyllä sen neljännenkin. Photo Villa Victoria http://www.villa-victoria.com/en/
Enää hotelli ei ole vain se paikka, jossa säilytetään matkatavarat ja käydään pikaisesti kääntymässä, vaan siltä odottaa jo mukavuutta, toimivuutta ja laatua ja onpa sijainnillakin oma merkityksensä. Hyvänä esimerkkinä tästä Hotel Mercure Paris Centre Tour Eiffel, jonka juniorsviitin näkymät olivat joka roposen arvoiset ja se on muutoinkin sijainniltaan aivan priima. Lisäksi hotellissa on pieni puutarha ruusuineen, jossa nauttia aamiaisesta. Lämmin suositus tälle hotellille!
Mercure Paris Centre Tour Eiffelin 11. kerroksen juniorisviitin näkymät eivät ole lainkaan hassummat ja huone sopii hyvin myös perheelle. Photo © Elämää ja Matkoja
Eihän ne tähdet hotellin katolla aina takaa erinomaisuutta, mutta antavat osviittaa sen tasosta. Eivätkä ne torakatkaan tähtiä kumartele.
Aimo annos selvitys- ja hakutyötä tarvitaan, jos haluaa löytää juuri sen itselleen oikean majapaikan, jonne on mukava palata päivän kierrokselta tai ihan vaan olla ja nauttia elämästä.
Nyt kolmen viikon varaussivustojen ja Trip Advisorin selailun sekä muhkean hartiajumituksen jälkeen uskon löytäneeni pari helmeä seuraavalle Italian matkalle. Tänään vahvistettiin vielä toinen varaus ja tuskin maltan odottaa, että pääsen nämä testaamaan ja kertomaan kokemuksista Teillekin!
Vielä pitää kuitenkin useampi viikko malttaa ja sitten on aika La dolce vitan!
Minkälainen merkitys majoituksella on Sinun matkoillasi ja mitä siltä odotat? Tai oletko kenties löytänyt matkoiltasi ikimuistoisen hotellin, helmen tai hirvityksen?
46 Comments
Meillä oli aikonaan viiden tähden hotelli Amsterdamissa, kun yks halusi välttämättä säästää 20 € hotellista viiden päivän reissulla. Lopputuloksena oli viiden tähden hotelli, jossa yksi tähti sijainnista, toinen matkaseurasta ja kolme tähteä jallupullosta. No tämä kaveri ei sen jälkeen ole reissuja millään tavalla järjestänyt 😀
Heh, säästöä se on se pienikin säästö, vai mitenkäs se nyt menikään…ja saihan sillä melkein sen kolmen tähden jallun… ? Ei ihme, että kaverin matkanjärjestäjän valtuudet peruttiin!?
Kiitos Rami kommentistasi ja mukavaa alkavaa viikkoa!
Mä olen omasta mielestäni aika tiukka hotellivaatimusten suhteen, enkä yövy juuri koskaan hostelleissa tai shared bathroom -huoneissa – mutta yhden tähden hotelleista on paljon kokemuksia, ja enimmäkseen vain hyviä! 🙂 Välillä on kuitenkin syytä panostaa vähän enemmän. Esimerkiksi kevään konferenssimatkalla New Yorkissa maksoin monta sataa euroa siitä, että pääsin nukkavierun, kaukana keskustasta sijaitsevan majatalon sijaan asumaan Grand Central Stationin läheisyydessä komeilevaan neljän tähden hotelliin, ja olin valintaani enemmän kuin tyytyväinen: itse konferenssiesiintyminen aiheutti kuitenkin sen verran jännitystä, etten halunnut stressata majoituksesta. Ja varmasti juuri hotellivalinnasta johtuen tykkäsin Nykistä tällä kertaa ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin viimeksi, bed bugeja kuhisseessa asuntolassa majoittuessani. 🙂
Nykin hotelliin satsaaminen oli fiksu päätös kaikin puolin! Olen myös sitä mieltä, että kaupungin kokee aivan eri lailla hyvässä hotellissa priima sijainnilla; edellisen kerran asuntolakokemus kuulostaa tosi inhalta!
Kiitos Liza kommentistasi ja hyvää alkavaa viikkoa!
Vaatimukset kyllä kasvavat vuosi vuodelta mutta joskus on myös mukava palata maan pinnalle, ettei ihan kaikkia mukavuuksia oikeasti tarvitsekaan. Riippuu toki vähän matkan luonteesta. Mitä parempaan tottuu sitä vaikeampi tasoa on taas laskea
Näinhän se on, että monet asiat arkipäiväistyy ja muuttuu itsestään selvyyksiksi. Majoittuminen välillä vähän vaatimattomammin saa taas arvostamaan sitä pientä extraa ja joskus se sopii muutenkin tilanteeseen tai matkan luonteeseen paremmin.
Kiitos Outi kommentistasi ja mukavaa sunnuntaita!
Lomalla pitää asioiden olla vähän paremmin kuin kotona – jotta poissaolosta voi nauttia. Niinpä ratsaan Trip Advisorin tarkkaan ennen hotellin – ja etenkin huoneen valintaa. Haluan ehdottomasti hotellin jonka sijainti on hyvä – mielellään puiston laidalta. Ainakin jotain vihreää pitää olla – tai sinistä. Järvi tai meri tai näköala joelle.
Voin silmää räpäyttämättä maksaa yhdestä yöstä monta sataa euroa. Hotellinkin pitää tarjota minulle elämys. Ja jos olen kauniissa kaupungissa, haluan että se kaupunki on kaunis myös hotellihuoneeni parvekkeelta katsoen. Näin tällä hetkellä, kun olen työelämässä ja minulla on suhteellisesti vähemmän käytettävissäni lomapäiviä kuin rahaa. Jos voin muutamalla satasella saada uskomattoman kauniin näköalan – jollaista minulla ei kotonani ole – saan mielestäni sijoittamalleni pääomalle loistavan tuoton 🙂
Totta! Tapaamme puolileikillään sanoa, että miksi hotellissa pitäisi olla huonommin kuin kotona, mutta kyllä siinä totuuden siemen piilee. Ei sitä lomaansa halua pilata majapaikalla, joka ei vastaa odotuksia.
Pari sataa saa helposti menemään huoneen vuorokausihintaan, mutta silloin kun sillä saa toivomansa laatutason ja näkymät, on se joka lantin väärtti.
Kuten sanoitkin, vuodessa on niin vähän lomapäiviä, että niitä saa viettää hyvällä omallatunnolla elämästä nauttien, vaikkapa upeita maisemia omalta terassilta katsellen.
Kiitos Johanna kommentistasi ja leppoisaa sunnuntaita!
Kyllä sitä kaikenlaisissa majoitusliikkeissä on tullut yövyttyä. Nykyään en nyt ihan missä tahansa hostellissa mielelläni yövy, mutta varsinkin yksin reissatessa nekin ovat hyviä vaihtoehtoja muiden reissaajien tapaamiseen. Joskus olen yksinreissatessa majoittunut hotelleissa, mutta välillä kaipaa varsinkin pidemmällä reissulla niitä muita ihmisiä, joihin siellä hostellin dormissa tutustuisi helpommin. Kavereiden kanssa kuitenkin mielellään olen hyvätasoisessa hotellihuoneessa. Sijainnillakin on toki merkitystä – joskus on tullut vahingossa otettua vähän vaaralliseltakin alueelta majoitusta.
Tuo olikin hyvä pointti yksin matkaavalle, että hostellin dormissa löytää paremmin juttuseuraa muista majoittujista kuin hotellissa.
Hyvä sijainti on asia, josta mieluusti maksan sen jonkun roposen enemmän toimivuuden ja laadun lisäksi. Kaupunkilomalla saa paljon enemmän ajasta irti, kun ei mene aikaa siirtymiin ja iltaisin on mukava fiilistellä keskustassa, kuten esim. Pariisissa tai Roomassa. Tuo meidän Pariisin hotelli oli sijainniltaan aivan ihanteellisella paikalla. Lähellä kaikkea nähtävää, kivenheiton päässä Seineltä, ympäristö yllättävän hiljainen ja iltaisin sai kulkea kaikessa rauhassa.
Kiitos Lotta kommentistasi ja hauskaa viikonloppua!
Sattuipas sopivaan aikaan tämä postaus! Mun on ihan pakko sanoa, että täysin samoja ajatuksia on ruudun tällä puolella. Ennen se majoitus ei ole ollut niin tärkeää, kunhan on suunnilleen ok ja katto pään päällä. Nyt sitä on tullut vaativammaksi ja hotellilta vaatii jo paljon enemmän. Viimeisin niitti oli syyskuussa hostelli Zaragozassa, ja sen jälkeen tuli olo että nyt riitti, vaikka en ollut hostellissa pariin vuoteen yöpynytkään ennen tuota. Mukavuus ennen kaikkea, sanon minä. Ps. jos kiinnostaa, me varattiin hyvä 4* hotelli Amsterdamista viimeksi Secret Hotels-palvelun kautta, pieni arvoitus se hotelli on mutta kuvaukset pitää kutinsa aika hyvin. Saatiin kolme kertaa halvemmalla kuin netissä mainostivat, vaikka eihän se huonen hotellin parhaalla paikalla ollutkaan. 🙂
Jossain vaiheessa vaan tulee kiintiö täyteen puolikuntoisia majapaikkoja ja odottaa sitä pientä extraa, ainakin siisteyttä ja mukavuutta.
Lapsen myötä tilanne muuttuu vielä enemmän ja saa katsoa huoneet myös toimivuuden ja turvallisuuden kannalta, esim. onko huoneessa tilaa säilyttää matkarattaita, onko mahdollista saada huone maatasosta jne.
Ensimmäisen matkan lapsen kanssa teimme Sisiliaan ja siellä huoneemme sijaitsi ylemmissä kerroksissa. Parvekkeenkaiteen ja seinän välissä oli lapsen mentävä rako ja varsin liikkuvaisen ja uteliaan pojan kanssa se oli kyllä painajaismaista. Saimme lopulta siirtää sohvan parvekkeen oven eteen, ettei pikkumies päässyt avaamaan ovea ja menemään parvekkeelle kurkistelemaan raosta. Sen jälkeen on tullut katsottua myös huoneen parvekkeita ’sillä silmällä’.
Secret places sivusto on kyllä kullan arvoinen, aivan mahtavia hotelleja! Ja tosiaan, hinnat ei välttämättä ole yhtään hassumpia. Tällä kertaa saimme parhaat paketit suoraan hotellista ja huoneiston omistajalta, toivottavasti vastaavat odotuksia!
Kiitos Lena kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!
Huvittavaa kyllä, minulla näyttää tämä majoituksen vaatimustaso menneen toisin päin iän myötä: nuorempana en olisi suin surminkaan halunnut yöpyä hostellissa, mistään kälyisestä hökkelimajasta puhumattakaan, mutta nälkä on kasvanut syödessä lähinnä matkojen fyysisen vaativuuden suhteen: kun viitsii vaeltaa syvemmälle vuoristoon, kauemmas asutuksesta ja eksoottisempiin kohteisiin, rakoileva lautahökkelikin saattaa tuntua luksukselta! 😀 Tällä hetkellä hostellitkin tuntuvat aivat huippumajoitukselta verrattuna siihen, mikä elokuussa odottaa – olen lyöttäytynyt kanadalaisten hard core -vaeltajien seuraan, ja asumme todennäköisesti parisen viikkoa teltoissa… Minunkin epämiellyttävin kokemukseni taitaa olla kuuman kosteasta, pikkuisen homehtuneesta majatalosta Nepalissa Tatopanissa, Kali Gandakin laaksossa (tarkennus siksi, että Tatopani, eli Kuuma lähde -nimisiä kyliä on Nepalissa kymmenittäin). Juuri kun olimme lähdössä, käväisin vielä vessassa, ja näin, kun kämmenen kokoinen hämähäkki syöksyi käsipyyhkeen taakse niin, että pyyhe heuilui! Jätin kädet sillä kertaa kuivaamatta, suljin vessan oven varovasti perässäni ja totesin, että kuumaan ja kosteaan minua ei enää hevin saa! 😀 Seuraavat Nepalin-matkat olenkin sitten tehnyt keskitalvella. Kun makuuhuoneessa on -8c niin eipä näy inhottavia ötököitä! Tätä nykyä siedän paljon mieluummin pakkasta kuin ötököitä.
Huh, pakkasyö huoneessa! No eipä ole ainakaan ötököistä riesaa, joita ei todellakaan huonevieraiksi kaipaa. 🙂
Hauska kuulla, että vaatimustaso on Sinulla mennyt juuri päinvastaiseen suuntaan ja toisaalta se helpottaa varmasti paljon majapaikan valintaa, kun ei niin suuria odotuksia ole. Minulle tuo Rodoksen hotelli oli melkoinen extreme kokemus, koska olin aina siihen saakka majoittunut uusiin/uudehkoihin neljän-viiden tähden hotelleihin. Mutta oli ainakin ikimuistoinen kokemus, jonka jälkeen osasi ihmeen paljon arvostaa itsestäänselvyyksiksi tulleita asioita. 🙂
Kiitos Reetta kommentistasi ja hyvää viikonloppua!
On vuosi -92. Olen ollut kesän Barcelonassa au pairina. Kesän jälkeen suuntaan Benidormeen tapaamaan poikaystävääni, joka on tullut Suomesta Espanjan aurinkoon ystäviensä kanssa. Benidormeen päästyäni sanon taksikuskille hotellini nimen. Taksi pysähtyy hulppean hotellin eteen, ja minä olen yhtä hymyä. Näin hienon hotellinko isäntäperheeni sai minulle niin edullisesti.
No, ei todellakaan saanut.
Hotellin papereista ei löydy nimeäni ja lopulta selviää, että minulle varattu hotelli on kaupungin toisen laidalla, ja tämän oikean hotellini katolla ei keiku neljää tähteä vaan yksi.
Huoneeni keskellä on suihkuverho ja siellä suihku. Huone on kuuma ja haisee ummehtuneelle. Vessa on hotellin käyttävällä. Huoneessa on yksi pikkuruinen ikkuna, josta on näkymä metrin päässä oevaan tiiliseinään. Huoneeni alapuolella olevasta keittiöstä kantautuu ruoan tuoksu.
Sänky on kuitenkin kelvollinen ja uni tulee nopeasti. Aamulla herään iho täynnä punaisia pilkkuja. Samoin seuraavana aamuna.
Poikaystävä tuntuu niin paljon tylsemmältä kuin ennen kesää, ennen Barcelonaa.
Mitä hel**** minä täällä teen.
Benidorme saa jäädä, samoin kuin poikaystävä – on aika jatkaa matkaa.
Tällaisia hotellikokemuksia en todellakaan nykyään kaipaa. Olen valmis maksamaan extraa kauniista näköalasta ja estetiikasta. Välillä teen todella paljon töitä löytääkseni sen täydellisen hotellin, mutta juuri tänään varasin muutaman hotellin vähän rennommalla otteella, sillä niissä vietän vain yön tai pari enkä ehdi paljoa hotellin mukavuuksista nauttia. Silti valitsin superior huoneet, joista parempi näköala..
Oletko muuten tutustunut Secret places -sivustoon? Sitä kautta löytää joskus aivan ihania persoonallisia helmiä!
Ihanaa tulevaa Italiaa Sinulle <3.
Ai pahus, siinä meni matto jalkojen alta ja vieläpä kahteen kertaan; ensin hotellin ja sitten poikaystävän takia. :/
Ja vielä bonuksena punaiset pilkut – luteita kenties?
Nykyään hotelliin satsaa mielellään ja niitä pieniä mukavuutta tuovia asioita arvostaa aivan toisella tavalla kuin ennen.
Kaunis näköala on iso plussa ja sellainen meitä pitäisi odottaa tulevalla Italian matkalla.
Secret places sivustolta löytyy tosiaan aivan ihania paikkoja, varsinaisia helmiä!
Kiitos Heidi kommentistasi ja mukavia tulevia matkoja ja viikonloppua Sinullekin!
Tässä postauksessa oli tosi paljon hyviä pointteja! Itse matkustan laidasta laitaan: pääasiassa hostelleissa ja sohvasurffaten, mutta en ole ehdoton hotellitotaalikieltäytyjäkään. Valehtelisin, jos väittäisin etten nauti puhtaiden hotellilakanoiden alle sujahtamisesta tai hotelleiden aamupalabuffeteista. Niihin vain on opiskelijana toistaiseksi harvemmin varaa.
Itse eniten arvostan persoonallisuudesta, siitä että hotelli tai hostelli erottuu jotenkin kivasti. Siitä, että siellä on käytetty palvelun ja sisustuksen suhteen kekseliäisyyttä ja kaikki ei ole niin vakavaa. Romanttisille tai liian tummanpuhuville business-sisustuksille sanon samantien ei kiitos, lämpenen enemmän skandinaaviselle designille. Yksi mun lemppari Suomesta sisustuksen suhteen on Sokos Hotel Villa, joka ketjuhotellina erottuu kivasti edukseen. Dream Hotel Tampereella on myös edulliseksi hotelliksi tosi kauniisti sisustettu. Hostelleista Suomessa taas ehdottomasti makein on 7 Fells Hostel Äkäslompolossa. Se on selkeästi rakennettu pala kerrallaan kirppisaarteita haalien ja tosi persoonallisen oloinen ja tuntuinen.
Arvostan myös suuresti pienempiä hostelleja ja hotelleja, etenkin perheyrityksiä, joilla on pidempi tarina takanaan. Erityisesti paikat, jotka jollain tavalla henkilöityvät omistajaansa jäävät mieleen pitkäksi aikaa! Joistain paikoista en edes muista itse huoneita, mutta sen sijaan se huikea työntekijä, joka päästää sisään kello kolmelta yölläkin hymyillen, painuu mieleen.
Hotellin persoonallisuus on iso plussa ja sellaiset jäävät yleensä positiivisella tavalla mieleen. Se on ihan totta, että perhehotelleissa on aivan eri fiilis kuin joissain kolkoissa kasvottomissa suurhotelleissa. Etenkin Italiassa olemme käyttäneet perhehotelleja, joiden katolla ei ole kolmea tähteä enempää tuikkinut, mutta ovat jääneet muistoihin niinä parhaina hotelleina, ei prameuden vaan ihmisten takia. Joistakin paikoista on lähdetty tippa silmässä pitkän halauksen saattelemina.
Sokos Hotel Villaa olen katsonut ja se on kyllä ykkösvaihtoehtojen joukossa, kun seuraavan kerran Tampereelle majoitutaan. Todella kivan näköiset huoneet! Sokos Hotelleissa on muutenkin alettu hyvin panostaa paikkakuntaan sopivaan persoonalliseen sisustukseen, iso plussa siitä hotelliketjulle. Käynpä myös katsastamassa Dream hotellin ja 7 Fells hostellin sivut, kiitos vinkistä ja kommentistasi!
Mukavaa viikonloppua Sinulle!
Itselle hotelli on yleensä se kohde. Ympäristö tulee sitten kaupan päälle 😉
Hyvä pointti – silloin hotellilla todellakin on väliä! Ja jos extreme-kokemuksia ja lisäjännitystä kaipaa, kannattaa valita kokemuksemme kaltainen majapaikka! ?
Kiitos kommentistasi ja leppoisaa alkavaa viikonloppua!
Omat fasiliteetit (suihku ja wc) ovat ne (melkein) minimivaatimukset. Ahvenanmaan Vårdössä majoituimme vaihtoehtojen puutteessa pensionatiin, jossa nämä olivat yhteiset ja toimi sekin, yhden yön verran.
Juuri nyt on haettu majoituksia Lofooteille heinäkuun loppuun, jäi vähän viime tippaan ja aika tiukkaa tekee, valittavana on leirintäaluemökkejä jaetuilla fasiliteeteillä (alle 100 euroa) tai isoja huoneistoja (yli 300 euroa) ja kun oikeastaan haluaisimme löytää jotain siitä välistä, mielellään max 150 euroa yö. Ja välillä 2 yötäkin samassa paikassa, mutta nyt ollaan jo vähän sillä alueella, että on otettava mitä on. Seurailenkin varaustilannetta viikottain ja viilaan sitä vähän kun tilanne muuttuu – taitaa muillakin olla sama tilanne tuolla suunnalla, että on monta ei ihan mieleistä varausta ja kun sitten se mieleinen vapautuu, niin sitten voi vapauttaa niitä päällekkäisiä varauksia ja sitten taas joku saa paikan.
Hifistelyä kiertomatkatyyppisillä matkoilla, joita paljon teemme, ei juuri viitsi tehdä 1-2 yön majoituksen takia. Aikoinaan 5 viikon Aasian reissullamme keskityin paikkoihin, joissa olimme pitempään tai joissa oli oikeasti tarkoitus ”vaan lomailla”.
Aika lailla samassa tilanteessa oltiin seuraavaa reissua suunnitellessa, että sieltä hintaskaalan välimaastosta ei tuntunut oikein mitään sopivaa löytyvän. Edullisemmasta päästä olevat eivät olleet mieleisiä tai muuten sopivia ja sitten toisessä päässä kolmen yön hinnaksi saattoi tulla parhaimmillaan 15.000! Hups… No, se ei nyt ihan realistinen vaihtoehto ollut ja pitkän hakemisen jälkeen löytyi sitten kaksi oikein hyvältä vaikuttavaa vaihtoehtoa, joille sain napattua hyvät myös hyvät hinnat ja peruuttelin samalla aiemmin varalle napatut.
Jaetuista fasiliteeteista minulla ei ole kokemusta, koska se on ollut asia, josta en tingi. Pensionaatit on myös vielä toistaiseksi kokeilematta, vaikka ilmeisesti niistäkin voi löytyä oikein hyviäkin vaihtoehtoja.
Toivottavasti teilläkin tärppää ja löydätte mieleiset vaihtoehdot Lofooteille!
Kiitos Pirkko kommentistasi ja hyvää loppuviikkoa!
Mä varailen hotelleja paljon niin omiin kuin duunikavereiden yöpymisiin, ja saan totisesti kuulla iloista suunsoittoa (harvoista) ei-onnistuneista valinnoista. Pariisissa majoituttiin viikoksi keskelle järkyttävää remonttia ja tarjolla kahden hengen huoneessa oli vain 120cm sänky yhteisellä peitolla. Meni huoneet vaihtoon aika pikaiseen, mutta hotelliin jäätiin kuitenkin. Pari tyyppiä majoitin joskus Cannesissa hotelliin, joka taisi noin pääsääntöisesti toimia tuntitaksalla.
Kaveripariskunnan kanssa yövyttiin kauan sitten Krakovan liepeillä 4hengen huoneessa, jossa sähköt oli vedetty seinällä olevien raanujen päälle, kylppärissä oli pöntön yläpuolella avotuli ja parveke niin hutera, ettei uskallettu olla siellä hetkeäkään. Ruokaa siellä teki pelottava keittäjätär, joka korvasi puuttuvaa kielitaitoaan huutamalla. On muuten tämä rouva jäänyt pysyvästi mieleen.
Mä olen vuosien varrella tympääntynyt erityisesti persoonattomiin ketjuhotelleihin, ja yritän mahdollisuuksien mukaan löytää nykyään jotain hitusen erottuvampaa. Ja valinnat perustuvat pitkälti annettuihin asiakasarvioihin, lomakohteelta vaadin paljon korkeammat pisteet kuin töissä, jossa sijainti on tärkein.
Olen myös varaillut työkseni majapaikkoja, joten tutulta kuulostaa tuo pikkuinen extrajännitys onnistumisesta. Varsinkin kun kyseessä on ollut edustusmatka, jossa mukana firman ulkopuolisia. Voin vain kuvitella kuittailut Cannesin tuntihotellista – ai pahus! 🙂 Ihan kaikkea kun ei varaus- ja arvostelusivustoilta saa selville…
Voi hiivatti mitä viritelmiä on teillä kohdalle sattunut – mitä ihmettä teki avotuli kylppärissä ja raanun yli oikaiseelle sähkömiehelle pitäisi kyllä antaa diplomi. 🙂 Oviaukon poikki vedetyistä putkista olen aiemmin kuullut ja meillä on myös joskus saattunut parveke, jonne ei ole uskaltanut astua muhkean halkeaman vuoksi.
Sijainnilla on tosiaan paljon merkitystä työmatkoilla, lomalla taas pitää useamman asian loksahtaa kohdalleen. Aikmoista salapoliisityötä tämä matkojen varaaminen välillä vaatii; mielenkiinnolla odotan, kannattiko kolmen viikon sivujen kahlaaminen tulevaa matkaamme ajatellen?
Kiitos Hanneli kommentistasi ja kesäistä loppuviikkoa!
Mä tykkään yöpyä hostelleissa, ja onneksi maailma on täynnä kivoja ja samalla edullisia hostelleja! Tykkään hostellien tunnelmasta, ja matkoilla olen huomannut miten myös vanhemmatkin ihmiset yöpyvät hostelleissa. Välillä mietin, miten kauan hostelleja käytän, mutta ei näin 24v ole mikään kiire siirtyä hotelleihin 🙂 Saa sitä salapoliisityötä tehdä myös hostellien osalta, ja aina ennen varammista lueskelen TripAdvisorin arvosteluja paikasta.
Aivan varmasti hostellit on nykyään oikein hyvä vaihtoehto hotelleille ja Trip Advisorin tms. arvostelut antaa jo mukavasti pohjaa valinnalle! Onneksi nykyään on niin hyvin saatavilla tietoa muiden kokemuksista ja hyvän/huonon majapaikan maine kiirii sijaintipaikkakuntaa kauemmas.
Ennen muinoin silloin-kun-minä-olin-nuori (alanpas kuulostaa museotavaralta 🙂 ) hostelleilla oli huono maine laitapuolen kulkijoiden paikkana ja niihin aikoihin piti hotelleja ainoana oikeana vaihtoehtona. Varmasti käyttäsin itsekin hostelleja, jos olisin nyt alle kolmekymppinen.
Rodoksen kokemuksemme oli hyvä esimerkki siitä, ettei sana hotelli ja tähdet katolla takaa mitään… olisipa silloin ollut Trip Advisor! 🙂
Kiitos Tanja kommentistasi ja aurinkoista viikon jatkoa!
Itse matkustan edelleenkin sillä ajatuksella, että hotellihuone on vain yöpymistä varten, eikä siellä muuten juuri aikaa vietetä. Toki riippuu matkan luonteestakin, mutta useimmiten näin. Siltikin hotellia varatessa kurkistelen aikaisempien majoittujien antamia arvioita. Jos hotelli on kelvannut muille, kelpaa se minullekin! 🙂 Jos taas arvioissa kerrotaan torakkavallankumouksista tai muista ällötyksistä, jää se luonnollisesti multakin väliin. Tällä taktiikalla olen kammotuksilta hyvin välttynyt, vaikka suhteellisen pienellä budjetilla yleensä matkailenkin.
Sitähän se on, että hotellilla on matkasta, matkaseurasta ja iästä riippuen niin erilainen merkitys.
Toisessa paikassa toimii hyvin vaatimattomampikin majapaikka ja toisessa tilanteessa kaipaa taas sitten vähän enemmän.
Muiden matkaajien arviot antaa hyvin osviittaa majapaikasta, kun poimii sieltä ne itselle tärkeät asiat ja niiden saamat arviot.
Ja tosiaan, kertomukset torakkavallankumousesta saa vaihtamaan osoitetta hyvin ripeästi! 😀
Onneksi olet välttynyt niiltä ällötyksiltä, hyvä taustatyö on kannattanut!
Kiitos Saana kommentistasi ja hyvää loppuviikkoa!
Huhhuh mikä hotelli tuo teidän Rodoksen tapaus. Tulee ihan mieleen omat tyttöjen reissut nuorempana, tosin meille ei osunut mitään läheskään yhtä kamalaa kohdalle. Valitsimme aina hotellin, jossa on uima-allas ja ilmastointiakin osasimme kaivata. Kamalin hotelli oli varmaan ensimmäisellä tyttöjen bilereissulla Bulgariassa. Hotelli sopi silloiseen lomaamme täydellisesti. Se oli halpa ja täynnä bilettäviä nuoria. Ja sen näköinenkin se sitten oli, tosin ei se meitä silloin haitannut. Enää en kyseiseen hotelliin menisi, mutta silloin se oli ihan loistava valinta. Taneli-torakan sukulaisesta huolimatta. 😀
Voih, ilmastointi ja uima-allas – sehän oli tyttöjen bilereissulla jo luksusta!
Ja eipä tosiaan niihin aikoihin ’pikku’ rähjäisyys paljoa haitannut. 🙂
Muistaakseni tuossa meidän murjussa ei ollut minkään sortin ilmastointia – parvekkeen ovea luuunottamatta.
Tosin siihen aikaan ilmastointia/jäähdytystä ei vielä osannut samalla tavalla vaatiakaan, kun se ei ollut hotellien ’vakiovarustus’.
Voitte vain arvailla miten kuuma huoneessa oli elokuisessa Kreikassa…
Kiitos Martina kommentistasi ja mukavaa loppuviikkoa!
Poikaystävän kanssa on usein kiva majoittua vähän paremmin, ja usein etsinkin hyviä hotellitarjouksia. Toisaalta mulle on aina ollut tärkeämpää reissu kuin majoitus, joten hyvillä mielin yövymme myös hostelleissa tai airbnb-kämpissä jos budjetti niin vaatii. Hostelleissa on sitä paitsi aivan oma tunnelmansa, ja vaikka Suomessa ne mielletään vain parikymppisten paikoiksi, on maailmalla hostelleissa keski-ikä ollut yllättävänkin korkea. 🙂
Tuttu juttu, hotellitarjouksia tulee bongailtua ja eri varauskanavia vertailtua ahkerasti. Viimeisten kolmen viikon aikana tein tosissaan töitä, että sain haluamamme järkihintaan. Onneksi tärppäsi! 🙂 Lasten kanssa matkatessa hotellilla/huoneistolla ja sen palveluilla on entistä enemmän merkitystä, joten se karsii melko nopeasti pois tietyt vaihtoehdot. Ja kyllä oma mukavuudenhalukin kasvaa vuosien saatossa ja se asettaa tietyt vaatimukset niin kodille kuin matkan majapaikalle.
Hostelleista olen kuullut paljon hyviäkin kokemuksia, joten varmasti kohderyhmää löytyy monista ikäluokista. Todella hyvä, että vaihtoehtoja löytyy! 🙂
Kiitos Meri kommentistasi ja kesäistä viikon jatkoa!
Mielenkiintoinen kokemus, minulla on vähän vastaavia kokemuksia myöskin ja tiedän että voi olla Todella hankalaa löytyy sopivan hintainen ja puhdas hotelli! oma viimeisin kokemus (Italiasta) oli se että hotellin omistaja sai raivokohtauksen siitä kun valitin patjan likaisuutta, jossa oli veritahraa yms. mutta lopulta sain vaihtaa huonetta ja kas kumma toinen huone olikin täysin puhdas ja uusittu. Siihen huoneeseen kuului myös näköala suoraan parkkipaikelle, kun taas muista huoneista näki kuuluisan järven. Jo yhdessä hotellissa saattaa olla monen tasoisia ja monen laatuisia huoneita. Oli muuten kolmen tähden majoitus. Mihin päin Italiaa suuntaat? minä kävin nyt Venetsiassa ja Gardalla
Tuolla meidän reissulla taisi olla tärkeintä ettei maksa liikaa ja saadaan olla hinnan puolesta matkassa enemmän kuin viikko.
Hotellikin vaikutti varattaessa ihan kelvolliselta, mutta siisteys oli sitten mitä oli… 🙂
Kuulostaa muuten tutulta tuo, että hotellin väki näyttää hapanta naamaa tai jopa suuttuu, kun pyydetään huoneen vaihtoa. Jopa silloin, kun pyynnön tekee asiallisesti. Onneksi sait kunnollisen huoneen tilalle, eipä tuollaisella patjalla olisi houkutellut nukkua.
Olemme myös joskus pyytäneet huoneen vaihtoa. Eräällä kerralla neljän tähden hotellin huone oli siivoton ja huonokuntoinen, mm. sohva oli niin törkyinen ettei siinä olisi voinut istua, kylppärissä oli ötököitä ja se merinäköala oli ihan jotain muuta kuin luvattu. Emme siihen huoneeseen lian ja ötököiden keskelle halunneet parivuotiaan lapsen kanssa jäädä, eikä varsinkaan kun oli maksettu ihan jostain muusta tasosta.
Hapannaamaisen näytöksen jälkeen saimme valita huoneen, joka olikin sitten jo huomattavasti parempi.
Lennämme tulevalla reissulla Milanoon, jossa loman aloitus ja sieltä sitten mm. Como- ja Luganojärvelle.
Venetsia ja Garda ovat todella kokemisen arvoisia molemmat, toivottavasti Sinulla oli muutoin onnistunut reissu!
Kiitos Susanna kommentistasi ja mukavaa viikon jatkoa!
Olen majoittunut hostelleissa. Hampurissa sattui sellainen hostelli, jonka dormissa oli vain liian paljon porukkaa ja siksi se haisi ja ilma rupesi loppumaan. Toisessa hostellissa oli armoton kuorsaaja ja sen lisäksi aamiaispöydässä känninen eestiläismies halusi vetäistä minua dunkkuun syystä, joka ei ikinä selvinnyt. Pietarissa oli hotelli, jonka kolme ensimmäistä kerrosta oli suljettu ötöjen takia ja Romaniassa pääsin niihin tutustumaankin. Mun vaatimukseni ovat olleet se, että saa vietettyä yön ilman että minua raiskataan tai pahoinpidellään ja mielellään vielä saa elektroniikankin ladattua. Vaativammaksi en ole iän myötä tullut, köyhällä ei ole varaa olla nirso.
Ai pahus sentään, eipä ollut erityisen mukavia kokemuksia. :/
Ja tosiaan, kun nuo vähimmäisvaatimukset täyttyy, niin ainakin saa nukkua rauhassa.
Kaikki muu on sitten bonusta!
Kiitos Stacy kommentistasi ja aurinkoista viikon jatkoa!
Tunnustan. Hotellilla on valia. Mulla ei ole edes mitaan kauheita kauhukokemuksia – paitsi kerran 18-vuotiaana Marseillesissa yopyessa, kun hotellin vastaanotto naytti limaiselta porttoluolan yllapitajalta, huoneessa tuli olo, etta sua katsellaan. Ja kun valot sammutti huoneessa, alkoi evaspussilla rapina; torakathan ne olivat loytaneet tiensa murkinalle. Enaa en moiseen loukkoon jaisi yoksi. Keskivertona, ei mitaan sanovia kokemuksia on sitten senkin edesta. Nykyaan standardina on, etta alle 3 tahden hotelleja ei enaa edes katso. Voihan olkipatja 😀
No eipä kuulosta houduttelevalta tämä Marseillen kokemuksesikaan – yöks sekä respan limanuljaskasta että torakoista!
Sama juttu se on meilläkin, ettei alle kolmen tähden majoitusliikkeeseen vilkaistakaan ja tämän kaltaiset hotellikokemukset on nyt siis niin nähty. 😀
En edes uskalla ajatella, mitäköhän luteita ja ties mitä siinä olkipatjassa sitten majaili….
Kiitos Laura kommentistasi ja aurinkoista alkanutta viikkoa!
Välillä tulee naurettua todella joillekin hotellivalinnoille. Mutta ei sillä majoituksella tosiaan ollut mitään väliä, kun siellä kävi vain nukkumassa. Tuo teidän Rodoksen kokemus kuulostaa aika samalta kuin meidän Kos-matkat lukioaikana 90-luvun lopulla 🙂
Nykyään tulee kyllä valikoitua hyvät hotellit, jo sen vuoksi, että mukana on lapsi. Mutta jo ennen lasta suuntaus kyllä oli parempaan päin. Kun pääsee parempien majoitusten makuun, niin paluu on hankala, jos ei jopa mahdoton.
Kosilta on varmaan löytynyt aivan samanlaisia ’helmiä’ 90-luvulla! 😀
Mutta eipä tuo taso, tai pikemminkin sen puuttuminen, nyt niin hirveästi 18-vuotiaana haitannut.
Niin kuin totesitkin, ei puhettakaan enää tuollaisesta majoituksesta, varsinkaan lasten kanssa.
What happened in the 90’s, stays in the 90’s! 🙂
Kiitos Teija kommentistasi ja mukavaa alkanutta viikkoa1
Heh, sama täällä! Yksi ensimmäisiä pidempiä reissuja mieheni kanssa oli viisi päivää junalla ympäri Belgiaa ja kyllähän me nukuimme ihan kamalissa murjuissa sillä reissuilla! Ihan puistattaa, kun nyt ajattelee, mutta ei se silloin haitannut, nuorena ja rakastuneena :).
Hih, ruusunpunaiset lasit silottaa ihmeesti monta majapaikan kauneusvirhettä ?
Kyllä näin jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että miten on voinut nukkua sellaisessa murjussa… Hyi että!
Kiitos Ansku kommentistasi ja terkut kesäisestä Suomesta sinne Barcelonan auringon alle!
Ai kamala mikä huone! No, jos siellä kävi vain kääntymässä, niin ehkä sitä ei niin välittänyt.. 😀
Ikimuistoisin hirvitys on Nepalista Gorkhasta, kun huoneemme vilisi torakoita – siis niitä kiipeili seinillä, katosssa, juoksi pitkin lattioita, jopa kyykkyvessan kolosta tuli niitä esiin sen ylle pissalle kyykistyessäni.. Nepalissa nyt ei muutenkaan majapaikoilta odottanut mitään viittä tähteä, ne olivat lähinnä paikkoja joissa nukuttiin ja säilytettiin tavaroita, mutta tämä oli kyllä jotain niin hirveää että saan vieläkin 4 vuoden jälkeen kylmiä väreitä kun mietin sitä kauhujen yötä kun nukuttiin valot päällä ja hikoiltiin (huoneessa oli myös tosi kuuma ja kostea, uskon, että sen alla oli niiden torakoiden pesä).
Aiemmin ei paljoa ollut väliä missä sitä majoittuu, mutta nykyään huomaa, että reissuilta (varsinkin kaupunkilomilta, joissa kävelee paljon) kaipaa kyllä sitä mukavuutta myös majoituksessa – mielellään kunnollista huonetta oman kylppärin kanssa, ei jaettua dormia. Toisaalta, välillä on valmis tinkimään mukavuudesta, jos se tarkoittaa selvää säästöä.. Jossain Thaimaan rantalomalla voi majoittua kälysemmässäkin bungalowissa. Riippuu siis paljon matkan luonteesta, miten tulee majoituttua! Heinäkuussa ollaan lähdössä viikoksi festareille Sloveniaan ja majoitutaan koko viikko teltassa. Mitähän siitäkin tulee 😀 No, kokemus kai sekin.
Voi hiivatti, mikä kokemus Nepalissa – brrrr, ihan kylmät väreet menee… Torakat on vaan niin ällöttäviä 😀
Reissun tyyppi vaikuttaa tosiaan paljon siihen, miten paljon majoitukseen satsaa. Jossakin se on olennainen osa onnistunutta reissua ja jossain vain pakollinen juttu matkan varrella. Me harvemmin satsataan paljoa pakolliseen majoitukseen aikaisten / myöhäisten lentojen takia ja tulee valittua vaan se halpa hyvillä yhteyksillä kentälle. En näe mitään järkeä maksaa paria-kolmea sataa muutaman tunnin pysäyksestä.
Ja festareillehan se teltta on se ainoa oikea – Toivotaan hyviä kelejä sille viikolle!
Kiitos Anne kommentistasi ja hyvää alkanutta viikkoa!
Itse muistan joskus vuosia sitten ihmetelleeni sitä miten jotkut raaskivat maksaa kalliista hotellista, lähtevätkö he muka istumaan lomallaan hotelliin?! Tuosta ajatuksesta huolimatta en muista oikeastaan koskaan yöpyneeni oikein ”huonossa” hotellissa. Kaikkien tähtiä en muista, mutta aina niitä on ollut vähintään kolme. Lasten kanssa matkustaessa on tietenkin ymmärrettävää panostaa hotelliin ja sille asettaa toisenlaisia vaatimuksia kuin vaikka yksin reissatessa. Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani hiukan vaativa ja tykkään vähintäänkin hyvästä hotellista ja siitä syystä olemme aina ihan mukavasti yöpyneet. 🙂
Se on kyllä totta, että lasten kanssa matkatessa hotellin on oltava kaikin puolin kunnollinen ja siellä tulee myös vietettyä enemmän aikaa. Ja kyllä sitä tässä iässä vaatii hotellilta muutoinkin jo ihan toisenlaista tasoa, vaikkei sen välttämättä luksushotelli tarvitse olla. Jo kolmen tähden hotelleista voi löytyä yllättäviä helmiä, niin kuin Villa Victoria Nizzassa.
Olin ennen tätä Rodoksen hotellia majaillut vain 4-5 tähden hotelleissa, joten kontrasti oli kyllä melkoinen 😀
Mutta osasipa ihmeen hyvin jälleen arvostaa parempi tasoisia hotelleja muutamien tällaisten kokemusten jälkeen 😀
Kiitos Virpi kommentistasi ja aurinkoista alkanutta viikkoa!