Suomen suurin matkablogiyhteisö
Suomi Tapahtumat

J.L. Runebergin lapsuuden aika Pietarsaaressa

05/02/2016
Facebookpinterestinstagram

Pietarsaaressa 5. helmikuuta 1804

Helmikuinen päivä pienessä Pohjanmaan rannikkokaupungissa. Merikapteeni Lorens Ulrik seilaa maailman merillä pietarsaarelaisella aluksella, samaan aikaan hänen vaimonsa Anna Maria synnyttää perheen esikoisen, josta on tuleva maamme kansalliskirjailija. Poika saa kasteessa nimekseen Johan Ludvig Runeberg, Janne näin tuttavien kesken.

Photo © Elämää ja Matkoja

Johan Ludvig Runebergin patsas vuodelta 1904 Pietarsaaren Runebergin puistossa, tekijänä hänen poikansa, kuvanveistäjä Walter Runeberg.

Johan Ludvig Runebergin perhe on köyhä, mutta omaa merkittävän sukutaustan. Hänen äitinsä Anna Maria Malm tulee Malmin kauppiassuvusta ja Annan isä on raatimies & kauppias Johannes Malm ja isoisä Pietarsaaren varakkaimpia miehiä. Lisäksi hänen setänsä johtaa laajalti tunnettua Malmin kauppahuonetta.

Jannen isä, Lorens Ulrik Runeberg, tulee myös merkittävästä suvusta. Hänen isoisänsä on maanmittausjohtaja ja isosetänsä kuuluisa taloudellinen ajattelija, tilastomies ja maanmittauksen sekä maanviljelyksen uudistaja Efraim Otto Runeberg. Hänen isoäitinsä tulee puolestaan tunnetusta Tengström-Chydenius pappissuvusta, jonka kuuluisin jäsen on vuosi ennen Johan Ludvigin syntymää Turun piispaksi ja sittemmin arkkipiispaksi nimitetty Jacob Tengström.

Lorens Ulrik  aloitti teologian opinnot valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1791, mutta vaihtoi haaveet pappisurasta maailman merillä seilaamiseen. Vuonna 1799 hänestä tuli pietarsaarelainen laivuri, joka toimi kapteenina ainakin Redlighet-fregatilla, Resolution-laivalla sekä Abeona,  Thetis ja Amphion prikeillä. Näistä Amphion liikennöi säännöllisesti Kööpenhaminan ja Pietarsaaren välillä.

Lorens Ulrik tapasi poikansa Johan Ludvigin ensi kertaa tämän ollessa kolmevuotias. Tuolloin Lorens Ulrik yllätti pienen poikansa polttamassa piippua ja ei luonnollisestikaan tätä hyväksynyt. Hän antoi pienen pojan maistaa omaa piippuaan ja Janne tuli tästä niin pahoinvoivaksi, ettei hän enää milloinkaan polttanut tupakkaa, Jannesta tuli sen sijaan nuuskan käyttäjä. Janne sairasteli paljon lapsuudessaan ja tämän vuoksi hän oli pienikasvuinen ja oppi kävelemään vasta 3-4 vuotiaana. Hänen äitinsä lohdutti sairastelevaa Jannea makealla, joka söi parhaimmillaan kokonaisen sokeritopan.

Runeberginkatu, Pietarsaaru. Kuva SLS postikortista.

Runeberginkatu, Pietarsaari. Kuva SLS postikortista.

Vuosien mittaan Johan Ludvigille syntyi 3 siskoa ja 2 veljeä; Ulrika Carolina (10.1.1808), Viktor (20.9.1809), Emelie (6.1.1811), Nestor (7.1.1813) ja Maria Mathilda (23.8.1816). Perhe asui alkuvuodet Anna Marian lapsuuden kodissa, jossa myös Johan Ludvig syntyi. Myöhemmin he asuivat useassa eri osoiteessa Pietarsaaressa ja vuonna 1815 Runebergin perhe osti talon kaupungin keskustasta Isokadulta, jossa elämä tuntui asettuvan turvallisiin uomiinsa. Tätä taloa Janne kutsui lapsuuden kodikseen.

Isän sairastuttua vuonna 1821 joutui perhe taloudellisten vaikeuksien vuoksi myymään talon huutokaupalla. Perheestä tuli kaupungin köyhälistöä ja joutuivat muuttamaan vielä useaan otteeseen. Yksi näistä kodeista oli Skatan kaupungiosassa Satamakadulla, jossa talo edelleen sijaitsee.

DSC_0909

DSC_0911

1810-luvulla Johan Ludvig vietti paljon aikaa isänsä ja kauppias Mattsson Malmin kanssa heidän Itälänlahdelle rakentamallaan metsästys- ja kalastusmökillä. Isän kuoltua 1828 pääsi mökki rapistumaan 1830-1840 lukujen aikana, mutta 1850-luvulle tultaessa kaupungin asukkaat kunnostivat sen ja antoivat lahjaksi Johan Ludvigille hänen viimeisellä vierailullaan Pietarsaareen vuonna 1851. Jo tuohon aikaan mökki oli suosittu turistinähtävyys, olihan Runeberg hyvin arvostettu jo elinaikanaan.

1860-luvulla mökki siirtyi Jannen sisarelle Emelie ’Emma’ Wegeliukselle, joka käytti tätä kesämökkinään. 1880-luvulla mökki kunnostettiin jälleen kaupunkilaisten aloitteesta ja juhlalliset avajaiset pidettiin 13.7.1884. Avajaisissa oli mukana myös naapurikaupunki Uusikaarlepyyn kirjailija Zachris Topelius. Runebergin tupa siirtyi Pietarsaaren kaupungin omistukseen vuonna 1911.

Photo © Elämää ja Matkoja

Photo © Elämää ja Matkoja

Photo © Elämää ja Matkoja

Photo © Elämää ja Matkoja

Vuonna 1810 Janne aloitti koulutaipaleensa Westmanin muorin opissa kaupungin keskustassa Visasmäellä sijaitsevassa talossa, jossa hän kävi koulua vuoteen 1812 saakka. Luokkahuoneessa oli huoneen seinustalla kaksi penkkiä oppilaille, opettajan pöytä sekä huoneen keskellä hiekkalaatikko, jota käytettiin kirjoittamiseen. Luokkahuone oli hyvin pieni (3,5×2,5 m) ja niin matala, ettei aikuinen mies mahtunut siellä seisomaan suorassa.

Janne oli tunnollinen oppilas ja ankaran Westmanin muorin opissa hän oppi niin aapisen kuin katekismuksen. Ensimmäiset runonsa Janne kirjoitti rihvelitaululle.

 

J.L. Runeberg aloitti koulutaipaleensa Westmanin muorin opissa vuonna 1810. Photo © Elämää ja Matkoja

Koulun mamselli, Anna Lena Westman os. Envaldia (s. 1744) oli naimisissa merimies Johan Westmanin kanssa. Hän jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi vain 38-vuotiaana, jolloin hän ryhtyi pitämään koulua talonsa vintillä.  Westmanin muori ylläpiti koulua itsenäsesti vailla minkäänlaista valtion tai kunnan tukea, mutta samalla myös ilman minkäänlaista viranomaisen valvontaa.

Photo © Elämää ja Matkoja

8-vuotiaana Jannen oli aika jättää lapsuus Pietarsaaressa taakseen, kun hänet lähetettiin setänsä Anton Ludvig Runebergin luo Ouluun, jossa hän kustansi Johan Ludvigille opintien triviaalikoulussa. Sedän kuoltua Janne opiskeli vielä 3 vuotta Vaasassa, josta elämä kuljetti sittemmin mm. Turkuun, Helsinkiin ja Porvooseen ja hänestä tuli legenda jo eläessään.

”Runoilija J. L. Runeberg loi ihannekuvan Suomen kansasta ja Suomen luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin, olemassaolon oikeutuksen. Runeberg oli jo eläessään merkittävä kulttihenkilö, ja hänen muistonsa kunnioittaminen saavutti palvonnanomaisia mittoja.” lähde Kansallisbiografia

Photo © Elämää ja Matkoja

Johan Ludvig Runeberg vei kansamme kulttuurikansojen joukkoon ja isänmaallisuuden tunteemme tärkeimmän tuojan, Maamme-laulun, sanat ovat Runebergin Vårt land runosta vuodelta 1846, jolle Pacius antoi sävelen.

Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.

Vårt land är fattig, skall så bli
För den, som guld begär.
En främling far oss stolt förbi:
Men detta landet älska vi,
För oss med moar, fjäll och skär
Ett guldland dock det är.

Vi älska våra strömmars brus
Och våra bäckars språng.
Den mörka skogens dystra sus,
Vår stjärnenatt, vårt sommarlju.
Allt, allt, vad här som syn, som sång
Vårt hjärta rört en gång.

Här striddes våra fäders strid
Med tanke, svärd och plog.
Här, här, i klar som mulen tid.
Med lycka hård, med lycka blid.
Det finska folkets hjärta slog.
Här bars vad det fördrog.

Vem täljde väl de striders tal.
Som detta folk bestod.
Då kriget röt från dal till dal.
Då frosten kom med hungers kval.
Vem mätte allt dess spillda blod
Och allt dess tålamod?

Och det var här det blodet flöt,
Ja, här för oss det var,
Och det var här sin fröjd det njöt,
Och det var här sin suck det göt.
Det folk som våra bördor bar
Långt före våra dar.

Här är oss ljuvt, här är oss gott,
Här är oss allt beskärt;
Hur ödet kastar än vår lott.
Ett land, ett fosterland vi fått,
Vad finns på jorden mera värt
Att hållas dyrt och kärt?

Och här och här är detta land.
Vårt öga ser det här,
Vi kunna sträcka ut vår hand
Och visa glatt på sjö och strand
Och säga: se det landet där.
Vårt fosterland det är.

Och fördes vi att bo i glans
Bland guldmoln i det blå,
Och blev vårt liv en stjärnedans.
Där tår ej göts, där suck ej fanns.
Till detta arma land ändå
Vår längtan skulle stå.

O land, du tusen sjöars land,
Där sång och trohet byggt,
Där livets hav oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land.
Var för din fattigdom ej skyggt.
Var fritt, var glatt, var tryggt.

Din blomning , sluten än i knopp,
Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång.

J.L Runeberg

 

Photo © Elämää ja Matkoja

Photo © Elämää ja Matkoja

Pietarsaaressa kansallisrunoilijaa muistetaan Runebergin viikolla, joka sisältää runsaasti erilaista kulttuuripitoista ohjelmaa. Viikkoon kuuluvat tietenkin myös Runebergin tortut, joiden reseptin kerrotaan olevan Johan Ludvigin pietarsaarelaissyntyisen vaimon Fredrikan (os. Tengström) käsialaa. Olihan Janne tunnetusti perso makealle lapsuudestaan saakka.

Runeberg ja hänen sukunsa näkyvät Pietarsaaressa seuraavasti:

  • Runebergin tupa, Itälä
  • Westmanin muorin tupa,  Visasmäki
  • yksi Runebergin perheen kotitaloista, Satamakatu, Skata
  • Runeberginpuisto, jossa J.L. Runebergin patsas
  • Runeberginkatu
  • Tengströminkatu
  • Malmin sairaala
  • Konditoria Fredrika
  • Runebergin tapahtumaviikko

Lähteet: Kansallisbiografia, runeberg.net,

Facebookpinterestinstagram

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply laura / to travel is to live 20/02/2016 at 21:11

    Tämähän oli mielenkiintoinen, koulussa on juuri meneillään Suomen kulttuuritietous-kurssi niin sopii siihen teemaan hyvin 🙂 Porvoossa asuessa kävin Runebergin Porvoon talossa joka oli hyvin mielenkiintoinen. Näistä suurista suomalaisista henkilöistä haluaisin tällä hetkellä eniten käymään Sibeliuksen Ainolassa, se on kiinnostanut jo pitemmän aikaa.

    • Reply Elämää ja Matkoja 21/02/2016 at 12:43

      Sattuipa sopivasti! Porvoossa olen ehtinyt käydä katsomassa Runebergin taloa vain ulkoa, pitäisi kyllä seuraavalla kerralla varata aikaa myös sille. Samoin Ainola olisi mielenkiintoinen, mutta jostain syystä Järvenpää ei ole tähän saakka osunut matkalle. Pitää kyllä vielä korjata tämä aukko sivistyksessä.

      Kiitos Laura kommentistasi ja leppoisaa sunnuntaita!

  • Reply Martta / Martan Matkassa 20/02/2016 at 17:22

    Tiedän mihin mennä seuraavan Pietarsaaressa 😉

  • Reply Teea | Curious Feet 20/02/2016 at 06:28

    Nyt pitää myöntää, että siitä on vuosikausia aikaa kun olen viimeksi Runebergin torttua syönyt! Juhlapäivä menee laskiaisen kanssa aina sen verta päällekkäin, että ne kerrat kun olen Kauppahallista makeaa hakenut, niin laskiaispulla on vienyt voiton. Ensi vuonna pitää antaa tällekin herkulle uusi mahdollisuus 🙂

    • Reply Elämää ja Matkoja 20/02/2016 at 10:59

      No, ensi vuonna Runebergin tortut pakettiin vaan, mutta vain oikein kostutetut kelpuutetaan! Ja jos oikein hurjaksi heittäydytään, seuraavaksi haetaan laskiaispullat – mantelimassalla tottakai 😉

  • Reply salaine 18/02/2016 at 22:08

    Runebergin torttu maistuu kyllä. Minusta on hienoa, kun noista vanhoista historiallisista ajoista on otettu enemmän selvää ja on enemmän mitä kertoa.

    • Reply Elämää ja Matkoja 19/02/2016 at 13:58

      Vaikka nämä Runebergin lapsuuteen liittyvät asiat näkee lähes päivittäin, oli hänen elämäntarinansa päässyt osittain unohtumaan.
      Runebergin päivänä oli hyvä tilaisuus verestää muistia ja tulipa vastaan uusiakin asioita. oppia uuttakin.

      Ja tosiaan, Runebergin torttu maistuu aina, ja se ei pääse takuulla pääse 5.2. unohtumaan! 😀

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!

  • Reply Noora 18/02/2016 at 21:54

    Runebergin torttu ensin, se on myös ehdoton oma suosikkini! Aloitan sen syömisen aina pohjasta (mikä on toisinaan vähän hasardia…) niin että päälliosa hilloineen jää viimeiseksi 😀 Hävettää tunnustaa, että Runebergin elämänvaiheet ovat näin hämärän peitossa. Entisenä vaasalaisena on sentään hämäriä muistikuvia herran Vaasa-kytköksestä. Pietarsaaressa olen joskus pienenä käynyt, silloin kun siellä oli asuntomessut, mutta tuo osa Pietarsaaren historiaa on siinä lähiseudulla kasvaneelle jäänyt valitettavan vajaaksi. Pitää tutustua noihin maisemiin, jos joskus vielä Pietarsaareen päädyn.

    • Reply Elämää ja Matkoja 19/02/2016 at 12:56

      Toinen Runebergin tortun hazardisti syövä täällä, morjens! 😀 Teen kuule ihan samalla tavalla: ensin menee parhaiten kostunut pohjaosa ja lopun kruunaa valdelmahillo kransseineen. 🙂

      Runebergin Vaasan vuodet (1815-1822) mainitaan historiikeissa melko lyhyesti, mutta ilmeisesti Raunioalueilla on Runebergin ja hänen käymänsä triviaalikoulun muistomerkki. Itsekin olen Vaasan seudulta kotoisin ja viettänyt paljon aikaa Vaasassa, mutta en muista tätä muistomerkkiä nähneeni.

      Paras aika Jeppiksen visiitille on kesä, jolloin voi vaikka viettää rantapäivän Fäbodassa, joka on suosikkipaikkani koko kaupungissa. https://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/2015/10/14/ihan-paras-syyslomapaiva-faboda-pietarsaari/
      Heinäkuun lopulla vietettävien Jaakon Päivien aikaan kaupunki on eläväisimmillään ja silloin on tarjolla paljon maksuttomia tapahtumia.
      Tervetuloa Pietarsaareen pitkästä aikaa, kun satut kotiseuduille. Asuntomessuista 1994 onkin jo jokin vuosi aikaa. 🙂

      Kiitos kommentistasi ja leppoisaa viikonloppua!

  • Reply Stacy Siivonen 18/02/2016 at 13:41

    Minä jo mietin, että milloinka päästään asian ytimeen eli torttuun. Se on myös minun suosikkini kausiherkusta ja taitaa olla suosikkini ihan kaikista herkuista. Torttu onkin tunnetuin asia Runebergistä, vain hämärästi muistan hänen kirjoittaneenkin jotain (mitä en ole ikinä lukenut, ja ruotsiksi).
    Mitä tulee Pietarsaareen, niin onpas siellä paljon enemmän lunta kuin viimeksi käydessäni vuodenvaihteessa!

    • Reply Elämää ja Matkoja 18/02/2016 at 14:04

      Tosiaan, olitkin tulossa tänne päin! Fäbodassa et varmaan näin talviaikaan käynyt?
      Lumitilanne on täällä talven aikana vaihdellut melkoisesti; viime viikon alussa vesisade vei suurimman osan ja sitten taas viikonloppuna ripotteli maan valkeaksi.

      Olisi aivan rikollista jättää tämä herkku, Runebergin torttu, mainitsematta herkkusuu Runebergista puhuttaessa.
      On se vaan oikein tehtynä niin herkullinen, että pesee muut kausileivonnaiset 100-0. 🙂

      Kiitos Stacy kommentistasi ja hyvää viikonloppua!

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija 15/02/2016 at 15:44

    Kiva postaus 🙂 Tiesin itse asiassa aika vähän Runebergistä, joten tämän postauksen luettuani opin siis paljon uutta.

    • Reply Elämää ja Matkoja 15/02/2016 at 16:51

      Kiitos Tanja! Tätä tehdessä tuli vastaan itsellekin aivan uusia asioita Runebergistä, aina oppii jotain uutta. 🙂

      Mukavaa maanantaita Sinulle!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.