Kiitos ja hyvästi vuosi 2018

Aamukahvit parvekkeella, yhdentoista asteen pakkasessa on juotu. Noudatan edelleen kotoani opittuja jouluperinteitä. Joulupuuro ja rusinasoppa valmistuvat pian, bataatitkin kypsyvät tuota pikaa, perunalaatikko on ilmeltynyt yli yön. Laatikot ehtivät valmistua juuri sopivaan aikaan ja otan ne matkaani kun menemme siskoni perheen joulupöydän ääreen.

Vuosi on taas ollut melkoisen tapahtumarikas. Ensin kuitenkin haluan kertoa pari viime viikon tapahtumaa.

Tulin töistä iltapimeällä ja raksamies oli vielä hoitamassa viimeisiä asioita pihapiirissämme, johon valmistuu uusi kerrostalo, joten nyt minulla oli mahdollisuus esittää toiveeni hänelle. Tätä mahdollisuutta olin jo tovin odottanut. Sanoin miehelle, ”olisi kyllä tosi kiva saada jouluvalot tuohon työmaakopin kulmalla olevaan kuuseen, se kun on monelle silmien alla”. Seuraavana aamuna avasin verhot, oli pimeää ja hymyni ylti korviin asti kun näin kuusessa loistavat valot. Vain muutamassa tunnissa vastaava rakennusmestari toteutti toiveeni.

Nyt on hypätty kirjoituksen alusta Tapanin päivään ja yritän vielä pinnistellä pitääkseni edes hiukan joulumieltä yllä. On vapaapäivä vai onko? Selvinnee toivottavasti pian.

Tasan vuosi sitten olin jälleen kerran pakannut kotini ja odottelin lentokentällä alkavaa matkaani, eikä sen pituudesta ollut hajuakaan. Lento oli Barcelonaan. Neljän päivän oleskelu Barcelonassa oli hirveä! Se tunne, että siellä ei enää ole omaa kotia oli todella outo, surullinenkin. Pirun kylmäkin oli. Siitä reissusta ei paljon muuta kerrottavaa olekaan. Tyytyväinen olin, että pääsin uudeksi vuodeksi mieheni ja perheeni luokse Afrikkaan. Olihan helpotus myös päästä eroon matkatavaroistani!

Olin palannut kotiin, lämpimään. Siellä taas pyykättiin auringonpaisteessa vesi roiskuen. Naapurissa asui Tapani, joka jo kuukausia aiemmin oli mieheni kanssa ystävystynyt ja sattumoisin on ex-pomoni isä. Mukava ja rauhallinen mies jonka kanssa oli mukava välillä rupatella suomeakin. Sosiaalinen elämäni virkistyi Gambiassa taas huomattavasti. Lähdes joka ilta isolla porukalla pelattiin korttia, syötiin, rupateltiin, juotiin atai-teetä.

Cashew-pähkinä

Ajelimme silloin tällöin pieneen Kayelin kylään, johon hyväntekeväisyysyhdistykseni (www.facebook.com/finlandgambia) apu kohdistuu. Mango-, Baobab- eli apinanleipäpuut sekä Cashew-pähkinäpuut vilisivät silmissä jeepissä istuessamme, punaisen hiekkatien pöllyssä kohti päämäärää. En aiemmin ollut tiennyt, että Cashew-pähkinän hedelmä on niin herkullinen. Itse asiassa en edes tiennyt siinä hedelmää olevankaan. Keväällä päästiin vihdoin aloittamaan koulunrakentamista yhdistykseni avustuskylään Kayeliin. Kyläläiset lahjoittivat hehtaarin tontin, jonne koulu rakentuu, kunhan nyt ensin maapähkinät pääsevät turvallisesti niille kuuluville paikoille, on maapähkinäsesonki. Miehet ovat yhdellä vaivaisella muotilla tehneet suuren määrän harkkoja ja niitä aletaan tehdä kohta lisää ja toivotaan, että koulu valmistuisi jo 2019 aikana tai no valmistuuhan se, jos saadaan jostain lisää rahaa.

Baobab-, eli apinanleipäpuu kuivana kautena

Olin varautunut olemaan reissussa hyvinkin pitkään. Mutta kuinkas sitten kävikään…. Ei mennyt kauan perille saavuttuani, kun tuli sellainen ilouutinen, joka itketti ja nauratti. Lähtö Suomeen on välttämätön. Olihan uutinen vallan ihana, jopa uskomaton, kuin lottovoitto, mutta kun en haluaisin lähteä täältä. Hyvää tässä on se, että enää ei tarvitse lähteä yksin.

Voi sitä iloa ja surua. Luopumisen tuskaa, samalla uusia kohtaamisia.  Vielä viime hetkillä sukulaisperheestämme menehtyi kaksi hyvin nuorta tyttöä viikon sisään, samasta perheestä. Kaikki ihanat ystävät ja suuri perhe… miten ikävä tuleekaan, Ei hymynaamoja, puheensorinaa, värien loistoa ympärillä, ei reggaeta, ei värikkäitä ja kaunis äänisiä lintuja, veikeitä apinoita, ei merta, ei kuuta väärinpäin, kirkasta tähtitaivasta.  ja samalla suuri ilo, että pääsen lähelle lapsenlapsiani, lapsiani, koko suurta Suomi-perhettä ja tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Suurten tunteiden suunnatonta sekamelskaa.

Meidän perheen naisia ja Dauda

Viimeiset pari viikkoa meillä oli hyvin vilkasta ystävien kanssa nauttiessamme lämpöisistä Afrikan illoista tähtitaivaan alla. Anoppi halusi taiteilla käteeni afrikkalaisen ”tatuoinnin”, luonnon aineilla ja väreillä. Painaessamme kodin oven viimeisen kerran kiinni, mehumies Lamin, mies, joka koskaan ei osaa hiljaa, oli hiljaisempi ja vakavampi kuin koskaan ennen, silmät kosteana. Mieheni pikkuveli purskahti lohduttomaan itkuun matkallamme kentälle, anoppi hiukan hymyillen sanoi, ”olen niin onnellinen, silti, kyyneleet tulevat myöhemmin”. Valtavasta ikävästä huolimatta, yritimme olla urheita.

Jyväskylän jälkeen tuli Tampere. Parikkalassa juhannussaunaa varten mieheni teki tuoreista koivunoksista vihdan ystävämme kanssa, lippu nostettiin salkoon ja sauna tuntui hyvälle. Intiaanikesää vietettiin ystävien kanssa rannalla ja hiukan veneillen ja mökkeillen. Syksykin jatkui yllättävän kauniina ja vähäisin satein, jopa marraskuussa ja joulukuussakin olemme saanet pilkahduksia auringosta. Ja mikä parasta, saimme valkoisen joulun. Sää on ollut Suomen olosuhteisiin nähden parasta mahdollista täällä olo aikamme ja auttanut molempia sopeutumaan, samoin apua on antanut arkiset asiat, työ, opiskelu, jne.

Puoleen vuoteen ei ole ollut tarvis kunnolla pakata eikä muuttaa. Barcelonaankin lähdin piipahtamaan pelkän repun kanssa, jonne tosin olin pakannut ison djembe-rummun kantokassin paluumatkan tuomisia varten. Paluumatkalla siis kantamista taas riitti, tosin djemben kantokassi osoittautui turhaksi, koska löysin kuin löysinkin tarvitsemani ison matkalaukun black friday-päiviltä, hopeanvärisen.

Ettei aika nyt vain kävisi aika pitkäksi (liikkuva päivätyö, oman yhdistykseni puheenjohtaja + organisoija, toisen yhdistyksen matkanjärjestäjä + matkanjohtaja), pyhien jälkeen aletaan taas pakkaamaan. Johan tässä muutama kuukausi hissukseen menikin. Ensin myydään ylimääräistä tavaraa ja kuskataan banaanilaatikoita lähikaupasta. Tällä kertaa ei riitä pelkkä asunnon sisustan pakkaaminen, vaan nyt lähtee mukaan myös koko varasto. Siitä huolimatta, että edessä on rankka kuukausi ja rakkaaksi tulleesta kodista on luovuttava, on ihana päästä aivan järven ja metsän tuntumaan, kävelymatkan päähän työpaikalta.

Vuoden viimeinen päivä. Rehellisesti sanoen, oikein ei uskalla ajatella, mitä se vuosi 2019 tuo tullessaan. Toivottavasti kuitenkin pelkästään hyviä asioita. Meille kaikille.

Ihanaa alkavaa vuotta 2019!

PS. En edes uskalla luvata säännöllisesti päivitellä, mutta toiveena on, että useammin onnistui kuin männä vuonna. Joskus joka tapauksessa.

 

 

Ethän unohtanut yhdistyksemme tulevaa matkaa?

Täällä istun, enkä muuta voi. Vantaalla, toimistolla/koulutustiloissamme, jossa nukun tämän yön. Eihän tämä paskempi ole. Mukana on lakana Barcelonan ajoilta 2013. Silloin jaoin asunnon Kyproslaisen opiskelijan kanssa ja hän lähtiessään antoi lakanan minulle. Tyynynliina on Elinan, joka vieraili luonani Barcelonassa 2014 ja jätti sen sinne.
 
Hiljaista on tässä koulutustilassamme. Junat jyskyttävät aika ajoin, lentokoneet lentävät yli ja autot liikkuvat koko ajan. Kai minä ja Leenakin sitten varmaan maanantaina lennetään tästä yli muille maille.
 
Töitä on tehty yötä päivää, saattaapi taas olla muuttokin edessä. Yllätys, yllätys. Vai onko?
 
Työni on mukavaa, monipuolista, itsenäistä eikä vastuusta ole puute. Mies ahertaa 5pv viikossa ja jopa kolmena iltana. Hyvä että on kiire, eihän tätä muuten kestäisi.
 
Saimme vielä muutaman huoneen Tjäreborgilta yhdistyksemme järjestämälle maaliskuun matkalle Gambiaan. Eli vielä ehtii. Eikä ole hinnalla pilattu. 12.-26.3. alkaen 874€/2hh/2 viikkoa. Yksi viikkokin onnistuu. Hinta sisältää Tjäreborgin suorat lennot, ateriat lennolla, lentokenttäkuljetus kohteessa, hotellihuone hotellista riippuen vähintään aamiaisella ja samaan hintaan pääset tutustumaan avustuskyläämme ja katsomaan, missä mallissa koulumme rakennusprojekti on silloin. Järjestämme myös muuta aktiviteettia ja retkiä halukkaille. Esim. afrikkalaisen tanssin ja djemben soiton work shopit, Senegalissa käymme katsomassa kirahveja ym. On rentouttavaa jokiristeilyä, afrikkalaisia markkinoita jne. Tokihan nämä on vapaaehtoisia. Mutta lähden ihmeessä mukaan katsomaan, mitä elämä on Afrikassa. Voit nauttia itseksesi vaikka vain rannalla loikoillein tai tulla avartamaan maailmankatsomustasi entisestään reissuillemme. Uskomme että reissusta tulee tosi kiva 🙂
ILMOITTAUDUTHAN 14.12. MENNESSÄ.
Laskuttaja on Tjäreborg, joka muistuttaa sinua reissusta 200 euron ennakkomaksulla varauksen jälkeen ja ettet vain unohda astua koneeseen, saat loppu laskun heiltä 45 vrk ennen matkaa.
Myös viikon matka onnistuu.
 

Lähde yhdistyksemme kanssa maaliskuussa Gambiaan

Lähde mukaan tutustumaan Länsi-Afrikan iloiseen, värikkääseen ja kiireettömään elämään, valkoisten hymyjen maahan. Smiling cost of Africa.

12.-26.3.2019 teemme matkan Gambiaan ja mikäli haluat, pääset tutustumaan avustuskyläämme, kuuluu hintaan. joka muutenkaan ei ole päätähuimaava. Kahden viikon matkan hinnat alkavat 870eur/hlö/2hh ja yhden viikon matka 795e/hlö/2hh. Hinnat sisältävät suorat Tjäreborgin lennot Helsingistä, ateriat lennolla, lentokenttäkuljetus kohteessa, majoitus kahden hengen huoneessa, hotellista riippuen, vähintään aamiaisella.

Paikkoja on rajoitetusti, joten kannattaa pitää kiirettä. Huom! Ilmoittautumisaika muuttunut, Ilmoittaudu viimeistään 9.11. Myös viikon matka onnistuu. Tjäreborg laskuttaa 200€/hlö ilmoittautumisen jälkeen, loppumaksu Tjäreborgille maksetaan 45 vrk ennen matkaa, Tammikuussa.

Järjestämme lisämaksusta mm. afrikkalaisen tanssin ja rummunsoiton work shopin, kalastusretkiä Atlantilla, Senegalin puolella käymme katsomassa villieläimiä, afrikkalaista markkinameininkiä ei voi jättää väliin.  http://www.facebook.com/finlandgambia

 

”Muista sit, ett ne neekerit kuuluvat sinne, mistä tulitkin”.

Muista sit, ett ne neekerit kuuluvat sinne, mistä tulitkin. Niitä ei tarvi tänne roudata”. Näin kommentoi Juho vuosi sitten. Sorry Juho, täällä sitä nyt kuitenkin arkea on elelty.

Ei saa olla kärsimätön. On syötävä silloin, kun on aika syödä, ja lähdettävä liikkeelle, kun on lähdön aika.” Näin kirjoittaa Paolo Coelho kalenterissaan vuonna 2018.  Niinpä me lähdettiin, oli lähdön aika.

Luojan kiitos kesä helli, joten hiukan helpotusta, helpotusta tuo myös hyvä nettiyhteys ja whatsapp. Sähkökatkojakaan ei ollut yhden yhtäkään ja suihkuttelemaankin pääsee lämpimässä vedessä. Ja ah, sauna se vasta on jotain näin syksyn alkaessa.

Suomessa on aina kiire, eikä tässä ole aikaa jäänyt kirjoittaa. Arkiset asiat ja omat projektit vievät kaiken ajan. Nyt pitkästä aikaa kun tähän yritän kirjoittaa, ei onnistu. Pää on kuin ampiaispesä, miljoona mielenkiintoista ja mukavaa asiaa ja projektia pyörii mielessä ja uusia ideoita putkahtelee tuon tuostakin. Kukahan kaiken toteuttaisi?

Paljonhan tässä on viimeisen kirjoitukseni jälkeen tapahtunut. Paluu alkoi mieli haikeana ja silti odottavana. Kesä meni perheen ja ystävien parissa ja kotimaan matkailussa. Pääosin aika kului ulkona auringonpaisteessa, kukapa niissä helteissä olisi sisällä malttanut olla, paitsi mieheni, jolle yritin selittää, että syksyllä ja talvella Suomessa ollaan sisällä yllin kyllin. Nyt on sitten se aika ja ihan kiva. Kaunis, kylmä syksy, silloin on kiva olla sisällä kynttilän valossa.

 

Mihin se aika menee? Hyvin pitkälti siihen, että organisoin yhtä ja toista tapahtumaa, matkaa ja sen sellaista. Ensi viikon lauantain järjestämme hyväntekeväisyyskonsertin päästäksemme jatkamaan koulunrakentamista Länsi-Afrikassa. Lokakuussa Itä-Suomessa järjestämme afrikkalaisen illan gambialaisine ruokineen. Jotain on siis keksittävä, että koulun rakentaminen edistyisi. Maaliskuussa on tarkoitus tehdä ryhmämatka Gambiaan, jossa halukkaat voivat tulla tutustumaan myös kouluprojektiimme tai vaikkapa opettelemaan afrikkalaisen rummun soittamista ja tanssia work shopin merkeissä. Ehkäpä piipahdamme Senegalin puolella katsomassa kirahveja ja muita villieläimia ja teemme myös muita retkiä. Myös ensi kesälle ja syksylle on suunnitteilla retkiä ja matkoja niin Suomessa kuin sen ulkopuolellakin.

Jos yhtään olet kiinnostunut toiminnastamme, ja haluat lisätietoja, kannattaakin seurata yhdistyksemme sivuja, jonne pyrin nyt muita sivustoja aktiivisemmin päivittelemään ja sieltä saat myös yhteyden meihin. Klikkaapa siis:  https://www.facebook.com/finlandgambia 

Tähän loppuun vielä yksi siteeraus Coelholta: ”On myös niitä jotka kylvävät. He joutuvat kärsimään ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista, ja harvoin lepäävät. Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, puutarha jatkaa ikuista kasvuaan. Ja vaikka se vaatii alituista huolenpitoa, elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua”.

Ps. Tänne Rantapalloon kirjoittaminen kun on jäänyt hyvin vähiin, olen joskus päivitellyt kuulumisia myös tänne (tosin sielläkin nyt viimeiset lähtötunnelmissa):  https://www.facebook.com/toscananauringonallajavahanmuuallakin/