Browsing Category

Yleinen

Enemmän on vähemmän

Moikka!

Olen muuttanut kymmenen vuoden sisällä noin kaksikymmentä kertaa, sisältäen muuttoja maasta toiseen. Luulisi siis, että olisin jo aikoja sitten ymmärtänyt sen, että on oikeasti aika persikasta raahata järkyttävää tavaramäärää paikasta toiseen. Häpeäkseni myönnän, että vasta viimeisimmät pari muuttoa ovat sujuneet suhteellisen kivuttomasti. Vuosia pakkasin (täysin turhia) tavaroita/kenkiä/vaatteita muuttolaatikoihin ja vein niitä sukulaisten tai tuttavien kellareihin matkojen ajaksi. Lopulta havahduin koko homman järjettömyyteen ja aloin kyseenalaistaa tavaramäärääni.

Sen lisäksi, että on yksinkertaisesti helpompaa elää ilman isoa tavara – ja vaatemäärää, on se myös ekologisempaa. Tai siis, ekologisempaa on kuluttaa vähemmän. Tämä video on loistava kertomaan kuluttamisesta lisää: https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1887269398231170/ 

Videolla palvelujen ja kaupan professori Hannu Saarijärvi kertoo paljon olevan kuluttajia, jotka kokevat kroonista tavaraähkyä. Itse kävin läpi hyvinkin monta erilaisen kuluttamisen aikakautta, ennen kuin sitten lopulta törmäsin tuohon edellämainittuun ähkyn tunteeseen. Muistan kun aloin ensimmäisen kerran oikeasti tienata rahaa juuri täytettyäni 18 vuotta, ja silloin tuntui, että kaikki ylimääräinen raha suorastaan poltteli siellä pankkitilillä. Onneksi osasin samalla aina säästää ns. pahan päivän varalle, mutta kulutin silti ihan liikaa rahaa ketjuliikkeiden halpamuotiin, KENKIIN, halpiskoruihin ja luoja tietää mihin roinaan. Gina Tricotin kahden euron alepäivät olivat minulle the juttu ja raahasin kassikaupalla kotiin vaatteita, joista en oikeasti edes niin välittänyt – kun oli nyt vaan pakko saada. Harrastin myös ahkerasti nettishoppailua (vaikka usein petyin tilaamiini asioihin) ja muistan kuinka kerran en edes jaksanut palauttaa mekkoa, jonka vetoketju oli rikki jo saapuessa!! Eli ostamieni asioiden arvo minulle oli lähes olematon, vaikka niihin kulutin pienet pennoseni.

Long story short; monta kertaa sitten ähkyn iskiessä päätin, että nyt saa riittää, ja dumppasin sen hetkisestä omaisuudestani puolet UFF:ille tai jopa roskikseen (myös upouusia vaatteita, järkyttävää!!). Hetken elelin pienemmällä määrällä omaisuutta tyytyväisenä, mutta sitten jostain hiipi taas se riittämättömyyden tunne, jonka seuraukseni aloin keksiä uusia ”tarpeita”. Lopulta ymmärsin, että mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos en etsi sitä oikeaa syytä omalle (TODELLA HUONOLLE) kulutuskäyttäytymiselleni. Ja kyllähän se vastaus löytyi, oikeastaan todella helposti.

Miksi tunsin jatkuvaa tarvetta ostaa uutta? Koska en tuntenut itseäni kokonaiseksi. En rakastanut itseäni tarpeeksi, jotta olisin voinut tuntea olevani hyvä just näin, eikä vasta sitten kun päällä on uudet farkut tai kengät. Toki myös kevyemmät motiivit, kuten ”shoppailu on niin kiva ajanviete” ja muotiblogeista saamani vaikutteet, vaikuttivat osaltaan ostoskäyttäytymiseeni.

Viimeisen vuoden sisällä olen tietoisesti vähentänyt kuluttamisen niin vähäiseksi, kuin mahdollista, ja pyrkinyt ostamaan kaiken käytettynä. Mutta silti olen välillä löytänyt itseni Primarkin, tai vastaavan halpisputiikin, kassalta maksamassa ostoksiani. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ei enääEnää en tule antamaan rahojani yrityksille, jotka tuottavat epäeettisiä, epäekologisia ja huonolaatuisia tuotteita. Tulevaisuudessa ostan kaiken tarvitsemani kierrätettynä tai 2nd handina (okei, alkkarit ehkä haluan kuitenkin uutena haha.) ja panostan laatuun, enkä määrään.

Olen myös tuntenut pienimuotoista tavaraähkyä viime aikoina, joten päätin haastaa itseni ja täten ilmoitankin näin julkisesti, että en osta yhtään vaatetta, kenkäparia, laukkua tai korua vuoteen. En edes käytettynä, sillä omistan kaiken tarvitsemani. Kauas on toivottavasti päästy niistä ajoista, kun yritin olla 3 kk ostamatta kenkiä… ja epäonnistuin tietty. 😀

Vuoden päästä, eli 17.5.2019, on varmasti hauska katsoa mennyttä vuotta taaksepäin, ja miettiä sen hyviä ja huonoja puolia. Odotan haasteen tuovan elämääni ehdottomasti enemmän hyvää! Mutta sehän selvinnee. 😉

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja nauti Suomen auringosta minunkin puolestani!

2 kuukautta ja sitä ja tätä

Heissan kaikki ja antoisaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille!

Niinhän siinä sitten kävi, että elämä vei mennessään ja tietokone jäi läppärilaukkuun viikoiksi pölyttymään. Eloa täällä pohjoisen helmessä aka Groningenissa on takana nyt reippaat pari kuukautta. Alun odottelun jälkeen asiat tosiaan notkahtivat eteenpäin kertaheitolla ja nyt huomaan jo eläväni ihan tavallista arkea – kuinka outoa ja ihanaa samalla! Käyn töissä, vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja ulkoilen niin paljon kun ehdin. Tulipahan jälleen todistettua itselleen, että ihminen on sopeutuvainen ja pitää vaan antaa asioille tilaa ja aikaa järjestyä.

”Moi” on Groningenin murteella moikka! Ei se hollanti niin vaikeeta kielenä olekaan 😉

Täällä asuessa on minulle ainakin välittynyt sellainen kuva, että hollantilaiset osaavat nauttia elämästä. On paljon erilaisia festareita, juhlapäiviä ja tälläkin hetkellä kaupungin keskustaan on rakennettu tivoli. Yksi isoimmista juhlapäivistä täällä on  Kingsday 27. huhtikuuta, jolloin juhlitaan kuninkaan Willem-Alexanderin syntymäpäivää. Tänä vuonna juhlan kruunasi se, että kunkku itse tuli Groningeniin! Valitettavasti keskusta oli jo super täynnä siihen aikaan, kun poikaystävän kanssa raahauduttiin paikalle, ja näin kuninkaan vain pienenä länttinä kaukaisuutena lavalla. 😀 Oma mielipiteeni peritystä etuoikeudesta on hieman ristiriitainen, mutta oli kyllä hauskaa nähdä lähes koko kansakunnan bailaavan yhdessä ja iloitsevan. Oma kuninkaanpäivä eskaloitui pannukakkujen syömisestä terassilla pyörivällä tanssilattialla bailaamiseen kello kuudelta iltapäivällä ja lopulta päädyin kavereiden kanssa vanhassa sokeritehtaassa sijaitsevalle teknoklubille. Hauskaa oli siis (ja kyllä, seuraavana päivänä oli ”vähän” väsy)!

Rakas äitini kävi täällä vierailemassa ja oli mukavaa päästä näyttämään paikkoja. Kissakahvila ja eri puistot tuli tsekattua maman kanssa ja käväistiin me nopeasti yhden päivän vierailulla Amsterdamissakin. Amsterdam on kyllä niin kiva, pitäisi vaivatua useammin käymään! En oikein vieläkään ymmärrä, että tosiaan asun nyt samassa maassa, jossa Amsterdam sijaitsee. 😀 Ja että se on ihan oikeasti reilun kahden tunnin bussimatkan päässä. Vuosia aina haikailin takaisin Damiin ja olin niin innoissani, kun sinne lopulta pääsin lomille. No pian on kesä ja tulee varmasti käytyä enemmän tuossa sydämeni varastaneessa kaupungissa.

Mamma relaa Amsterdamin auringossa. Olikohan kuvaaja vai talo vinossa… 

Tämä oli nyt vähän tämmöinen ”ei mitään oikeeta asiaa” – tyyppinen postaus, mutta oli mukava näpytellä kuulumisia pitkästä aikaa. Kirjoitin tavoitetaululle ylös, että tästä lähtien päivittäisin blogia 1-2 kertaa viikossa, eli siihen nyt pyritään! Tavoitteena on myös jälleen aktivoitua juoksun suhteen ja mielessä on eräs projekti siihen liittyen. Edellinen lenkki oli itse maratoni yli kuukausi sitten, eli nyt viimeistään on aika aktivoitua.

Sepä se, vi hörs!

Kun asiat etenevät, ne etenevät vauhdilla!

Hei kaikki!

Reilu kuukausi on tullut asusteltua täällä ja pakko ihmetellä sitä, kuinka sutjakkaasti kaikki käytännön asiat hoituivat sitten lopulta. Alkuun päivät ja viikot rehellisesti sanottuna matelivat, kun odottelin ensin vuokrasopparia ja sen jälkeen BSN – numeroa, mutta tämän jälkeen kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen. Käytännössä yhdessä päivässä minulla oli paikallinen pankkitili, puhelinliittymä ja kaiken kukkuraksi sain töitä! Tehokasta, vaikka itse sanonkin. 😀

Täällä siis kaikki hyvin. Elämä on simppeliä ja leppoisaa, eli juuri sellaista mitä kaipasinkin pitkään. Suurinta kiitollisuudentunnetta koen kun juon hanavettä, käppäilen puistossa tai käyn ruokakaupassa, jossa on hyvä valikoima! Kuulostaa supertylsältä, mutta noita asioita kaipasin eniten päivittäisessä elämässäni Maltalla. Ja pakko kyllä nyt kehua, että ilma täällä Hollannissa on ollut (petollisen?) hyvä! Aurinko paistaa ja mukavan lämmin, mutta ei kuuma. Oon varmaan ihan järkyttynyt sitten kun sataa kaatamalla viikkoja.

Kävin tutustumassa paikalliseen yöelämään ja ymmärrän kyllä miksi kaupunki on opiskelijoiden mieleen. Kuppiloita löytyy laidasta laitaan ja väkeä riittää. Pisti silmään, että täällä on erikseen sellainen ”narikkakioski”, johon takin yms. voi jättää maksua vastaan. Ensin kummastelin, että miksi porukka hiihtää t-paidoissa ja pikkumekoissa baarista baariin keskellä yötä, kun on kuitenkin aika viileää vielä auringon laskettua. 😀 Niin ja siitä omasta bailaamisesta.. en vaan osaa enää haha! Täällä mennään omiin standardeihin nähden supermyöhään ulos (joskus 1-2 aikaan) ja mähän oon sillon normaalisti jo nukkunu tuntikaudet!! Urheasti kuitenkin pysyin hereillä kolmeen saakka ja oli hauska ilta.

Siinäpä se tällä kertaa, palataan!

Miten nauttia muutoksesta?

Hoi!

Minä rakastan kliseitä. Olen just semmonen tyyppi, joka oikeasti saa motivaatiota ja virtaa Pinterestin ”live, laugh, love” – henkisistä motivaatiolauseista (okei, kyseinen quote on jopa minulle vähän liikaa, mutta tajuatte pointin…). Tämän artikkelin mukaan kyseessä ei välttämättä ole hyvä juttu, mutta mitäs pienistä! Olen mielestäni tarpeeksi fiksu, vaikka voimalauseista tykkäänkin ja itseäänhän täällä pitäisi eniten miellyttää, right? 😉

No anyway, tämän kirjoituksen pointti ei ole se, että tsemppaan itseäni positiivisilla affirmaatioilla, vaan se, että miten pelottavatkit elämänmuutokset voi kokea voimaannuttavina. Viimeisen parin vuoden aikana moni asia elämässäni on muuttunut ja olen pakon edestä opetellut nauttimaan elämästä myös silloin, kun tekisi mieli vaan kyseenalaistaa itseään ja valintojaan. Tässäpä siis minun vinkkini epämukavuusalueesta nautiskeluun:

  1. Anna asioille aikaa. Olen itse luonnostani todella kärsimätön ja olisi niin kauhean kiva saada kaikkihetinyt. Esimerkkinä se, kun lopetin alkoholinkäytön kuin seinään melkein vuosi sitten. Naiivisti olin ajatellut, että yhtäkkiä olisin jotenkin automaattisesti parempi ihminen. Juoksisin maratoneita huvikseni, löytäisin mielettömän parisuhteen, nauttisin sosiaalisista tilanteista täysillä ilman päihteitä, rokkaisin teräksistä sikspäkkiä ja hankkisin joogaohjaajan pätevyyden (tässä vaiheessa olet varmasti sitä mieltä, että tuo ylemmäs linkkaamani artikkeli on oikeassa…). En sano etteikö päätökseni olisi ollut oikea, sillä se ehdottomasti oli, ja lopulta suuri osa haaveilemistani asioista toteutui. Tärkeintä oli vain pitää suunta oikeana päivittäisessä elämässä ja lopettaa päivien, viikkojen tai vuosien kyttääminen. On ehdottoman tärkeää luoda asioille ja ihmisille tilaa tapahtua ja tulla elämääsi.
  2. Ole armollinen itsellesi. On luonnollista tuntea epävarmuutta ja pelkoa uusissa elämäntilanteissa. Olen itse aika vaativa itseäni kohtaan, mutta viime vuosina olen onneksi oppinut hieman helittämään. On ihan OK jos kaikki ei suju käsikirjoituksen mukaan ja suunnitelmia pitää muuttaa. On ihan OK huomata, että ei oikeasti haluakaan niitä asioita, joita luuli aina haluavansa. On ihan OK maata koko päivä lattialla ja syödä lounaaksi jätskiä. Mikään tässä elämässä ei oikeasti ole niin vakavaa, meidät on vaan ohjelmoitu ajattelemaan niin.
  3. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään muuta. Jälleen yksi itsestäänselvyys, mutta pahemmanlaatuisesta kiltin tytön syndroomasta kärsivälle tämä oli aika järisyttävä fakta tajuta. Olen ehdottomasti sen puolesta, että (melkein) aina voi käyttäytyä hyvin ja muita kunnioittavasti, mutta meillä kaikilla on oikeus vetää rajamme. Muita kuuluu myös auttaa, mutta jos avuntarve on jatkuvaa ja toinen ihminen yrittää ryöstää kaiken energiasi, sinulla on oikeus sanoa ei. Saat luoda sinun omat tavoitteesi, vaikka lähipiirisi tai yhteiskunta ei niistä innostuisikaan. Oli aika jännää havahtua siihen, että hei minähän olen oikeasti aika ”tylsä”! Antoisa arki, terveelliset elämäntavat, ystävät, perhe ja työ on ne minun jutut. Ehkä joskus halusin jatkuvasti matkustaa ympäri maailman ja tehdä kaikkea mahdollisimman hullua, mutta tällä hetkellä ei ainakaan kiinnosta. Ja se on oikein hyvä näin.
  4. Päästä irti kontrollista. Kuten aiemmin mainitsin, on tärkeää luoda tilaa asioille ja ihmisille tapahtua. Tällä tarkoitan sitä, että aina ei pitäisi yrittää hallita kaikkea mitä meille tapahtuu. Enkä nyt suosittele, että lopetat töissäkäymisen ja istut penkillä odottaen hyvien asioiden tapahtuvan sinulle. Mutta mitäs jos et kävisi läpi tulevaa työhaastattelua kymmentä kertaa pääsi sisällä, vaan yksinkertaisesti menisit paikalle niin hyvin valmistautuneena kuin pystyt, ja katsoisit kuinka käy? Tai et heti järjestäisi mielikuvitushäitä Tinder – matchisi kanssa, vaan ensin antaisit ihmissuhteellenne tilaa ja avoimen mahdollisuuden tulla toteen. On ihan siistiä luottaa siihen, että elämä kantaa kyllä ja yleensä asiat järjestyy parhain päin.

Kiitos jos jaksoit lukea ajatuksenvirtaani tänne asti ja hauskaa tulevaa viikonloppua! 🙂