Monthly Archives

toukokuu 2018

Enemmän on vähemmän

Moikka!

Olen muuttanut kymmenen vuoden sisällä noin kaksikymmentä kertaa, sisältäen muuttoja maasta toiseen. Luulisi siis, että olisin jo aikoja sitten ymmärtänyt sen, että on oikeasti aika persikasta raahata järkyttävää tavaramäärää paikasta toiseen. Häpeäkseni myönnän, että vasta viimeisimmät pari muuttoa ovat sujuneet suhteellisen kivuttomasti. Vuosia pakkasin (täysin turhia) tavaroita/kenkiä/vaatteita muuttolaatikoihin ja vein niitä sukulaisten tai tuttavien kellareihin matkojen ajaksi. Lopulta havahduin koko homman järjettömyyteen ja aloin kyseenalaistaa tavaramäärääni.

Sen lisäksi, että on yksinkertaisesti helpompaa elää ilman isoa tavara – ja vaatemäärää, on se myös ekologisempaa. Tai siis, ekologisempaa on kuluttaa vähemmän. Tämä video on loistava kertomaan kuluttamisesta lisää: https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1887269398231170/ 

Videolla palvelujen ja kaupan professori Hannu Saarijärvi kertoo paljon olevan kuluttajia, jotka kokevat kroonista tavaraähkyä. Itse kävin läpi hyvinkin monta erilaisen kuluttamisen aikakautta, ennen kuin sitten lopulta törmäsin tuohon edellämainittuun ähkyn tunteeseen. Muistan kun aloin ensimmäisen kerran oikeasti tienata rahaa juuri täytettyäni 18 vuotta, ja silloin tuntui, että kaikki ylimääräinen raha suorastaan poltteli siellä pankkitilillä. Onneksi osasin samalla aina säästää ns. pahan päivän varalle, mutta kulutin silti ihan liikaa rahaa ketjuliikkeiden halpamuotiin, KENKIIN, halpiskoruihin ja luoja tietää mihin roinaan. Gina Tricotin kahden euron alepäivät olivat minulle the juttu ja raahasin kassikaupalla kotiin vaatteita, joista en oikeasti edes niin välittänyt – kun oli nyt vaan pakko saada. Harrastin myös ahkerasti nettishoppailua (vaikka usein petyin tilaamiini asioihin) ja muistan kuinka kerran en edes jaksanut palauttaa mekkoa, jonka vetoketju oli rikki jo saapuessa!! Eli ostamieni asioiden arvo minulle oli lähes olematon, vaikka niihin kulutin pienet pennoseni.

Long story short; monta kertaa sitten ähkyn iskiessä päätin, että nyt saa riittää, ja dumppasin sen hetkisestä omaisuudestani puolet UFF:ille tai jopa roskikseen (myös upouusia vaatteita, järkyttävää!!). Hetken elelin pienemmällä määrällä omaisuutta tyytyväisenä, mutta sitten jostain hiipi taas se riittämättömyyden tunne, jonka seuraukseni aloin keksiä uusia ”tarpeita”. Lopulta ymmärsin, että mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos en etsi sitä oikeaa syytä omalle (TODELLA HUONOLLE) kulutuskäyttäytymiselleni. Ja kyllähän se vastaus löytyi, oikeastaan todella helposti.

Miksi tunsin jatkuvaa tarvetta ostaa uutta? Koska en tuntenut itseäni kokonaiseksi. En rakastanut itseäni tarpeeksi, jotta olisin voinut tuntea olevani hyvä just näin, eikä vasta sitten kun päällä on uudet farkut tai kengät. Toki myös kevyemmät motiivit, kuten ”shoppailu on niin kiva ajanviete” ja muotiblogeista saamani vaikutteet, vaikuttivat osaltaan ostoskäyttäytymiseeni.

Viimeisen vuoden sisällä olen tietoisesti vähentänyt kuluttamisen niin vähäiseksi, kuin mahdollista, ja pyrkinyt ostamaan kaiken käytettynä. Mutta silti olen välillä löytänyt itseni Primarkin, tai vastaavan halpisputiikin, kassalta maksamassa ostoksiani. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ei enääEnää en tule antamaan rahojani yrityksille, jotka tuottavat epäeettisiä, epäekologisia ja huonolaatuisia tuotteita. Tulevaisuudessa ostan kaiken tarvitsemani kierrätettynä tai 2nd handina (okei, alkkarit ehkä haluan kuitenkin uutena haha.) ja panostan laatuun, enkä määrään.

Olen myös tuntenut pienimuotoista tavaraähkyä viime aikoina, joten päätin haastaa itseni ja täten ilmoitankin näin julkisesti, että en osta yhtään vaatetta, kenkäparia, laukkua tai korua vuoteen. En edes käytettynä, sillä omistan kaiken tarvitsemani. Kauas on toivottavasti päästy niistä ajoista, kun yritin olla 3 kk ostamatta kenkiä… ja epäonnistuin tietty. 😀

Vuoden päästä, eli 17.5.2019, on varmasti hauska katsoa mennyttä vuotta taaksepäin, ja miettiä sen hyviä ja huonoja puolia. Odotan haasteen tuovan elämääni ehdottomasti enemmän hyvää! Mutta sehän selvinnee. 😉

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja nauti Suomen auringosta minunkin puolestani!

2 kuukautta ja sitä ja tätä

Heissan kaikki ja antoisaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille!

Niinhän siinä sitten kävi, että elämä vei mennessään ja tietokone jäi läppärilaukkuun viikoiksi pölyttymään. Eloa täällä pohjoisen helmessä aka Groningenissa on takana nyt reippaat pari kuukautta. Alun odottelun jälkeen asiat tosiaan notkahtivat eteenpäin kertaheitolla ja nyt huomaan jo eläväni ihan tavallista arkea – kuinka outoa ja ihanaa samalla! Käyn töissä, vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja ulkoilen niin paljon kun ehdin. Tulipahan jälleen todistettua itselleen, että ihminen on sopeutuvainen ja pitää vaan antaa asioille tilaa ja aikaa järjestyä.

”Moi” on Groningenin murteella moikka! Ei se hollanti niin vaikeeta kielenä olekaan 😉

Täällä asuessa on minulle ainakin välittynyt sellainen kuva, että hollantilaiset osaavat nauttia elämästä. On paljon erilaisia festareita, juhlapäiviä ja tälläkin hetkellä kaupungin keskustaan on rakennettu tivoli. Yksi isoimmista juhlapäivistä täällä on  Kingsday 27. huhtikuuta, jolloin juhlitaan kuninkaan Willem-Alexanderin syntymäpäivää. Tänä vuonna juhlan kruunasi se, että kunkku itse tuli Groningeniin! Valitettavasti keskusta oli jo super täynnä siihen aikaan, kun poikaystävän kanssa raahauduttiin paikalle, ja näin kuninkaan vain pienenä länttinä kaukaisuutena lavalla. 😀 Oma mielipiteeni peritystä etuoikeudesta on hieman ristiriitainen, mutta oli kyllä hauskaa nähdä lähes koko kansakunnan bailaavan yhdessä ja iloitsevan. Oma kuninkaanpäivä eskaloitui pannukakkujen syömisestä terassilla pyörivällä tanssilattialla bailaamiseen kello kuudelta iltapäivällä ja lopulta päädyin kavereiden kanssa vanhassa sokeritehtaassa sijaitsevalle teknoklubille. Hauskaa oli siis (ja kyllä, seuraavana päivänä oli ”vähän” väsy)!

Rakas äitini kävi täällä vierailemassa ja oli mukavaa päästä näyttämään paikkoja. Kissakahvila ja eri puistot tuli tsekattua maman kanssa ja käväistiin me nopeasti yhden päivän vierailulla Amsterdamissakin. Amsterdam on kyllä niin kiva, pitäisi vaivatua useammin käymään! En oikein vieläkään ymmärrä, että tosiaan asun nyt samassa maassa, jossa Amsterdam sijaitsee. 😀 Ja että se on ihan oikeasti reilun kahden tunnin bussimatkan päässä. Vuosia aina haikailin takaisin Damiin ja olin niin innoissani, kun sinne lopulta pääsin lomille. No pian on kesä ja tulee varmasti käytyä enemmän tuossa sydämeni varastaneessa kaupungissa.

Mamma relaa Amsterdamin auringossa. Olikohan kuvaaja vai talo vinossa… 

Tämä oli nyt vähän tämmöinen ”ei mitään oikeeta asiaa” – tyyppinen postaus, mutta oli mukava näpytellä kuulumisia pitkästä aikaa. Kirjoitin tavoitetaululle ylös, että tästä lähtien päivittäisin blogia 1-2 kertaa viikossa, eli siihen nyt pyritään! Tavoitteena on myös jälleen aktivoitua juoksun suhteen ja mielessä on eräs projekti siihen liittyen. Edellinen lenkki oli itse maratoni yli kuukausi sitten, eli nyt viimeistään on aika aktivoitua.

Sepä se, vi hörs!