Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Telttailu

Arkea Länsi-Australiassa

Verrattuna kokemuksiini maalla Armidalessa, elämäntyyli Exmouthissa on täysin erilaista. Täkäläiseen elämäntyyliin kuuluu luonnollisesti kaikenlaiset merellä oloon liittyvät aktiviteetit. Surffaus, snorklaus, sukeltaminen ja kalastaminen ovat paikallisille arkipäivää kuten myös ulkona oleminen yleensä. Täällä on lähes päivittäin aurinkoista ja huonolla säällä tarkoitetaan tuulista päivää, jolloin melkein kaikki vesillä oloon liittyvät aktiviteetit eivät ole toteutettavissa. Kenties jatkuvasta auringonpaisteesta johtuen, ihmiset tuntuvat olevan todella rentoja ja hyväntuulisia. On täysin tavallista että kaupoille kävellessä jokainen vastaantulija tervehtii.

Paikalliseen tyyliin kuuluu aamukahvin nauttiminen kahvilassa, kuten myös muuallakin Australiassa.  Täältä kahviloita löytyy moneen lähtöön vaikka kyseessä onkin erittäin pieni paikkakunta. Kuvassa yksi suosikki paikoista. Suodatin kahvia ei ole sattunut olemaan tarjolla yhdessäkään kahvilassa jossa olen Australiassa käynyt, vaan flat white on ehdoton kahvi suosikki.

Surffaamista olen käynyt harjoittelemassa upeampaan otteeseen ja ihan harmittaa ettei kyseistä taitoa ole oppinut jo lapsena. Kaikesta huolimatta ajoittain osaan no ”napata aallon” eli meloa käsillä sen verran vauhtia että pääsee aallon mukaan kohti rantaa. Kaikkein hankalin osuus toki surffauksessa on nimittäin se laudalla ylösnouseminen. Noh, epäonnistuminen opettaa aina ja jossain vaiheessa se suolainen merivesikään ei enää maistu niin järkyttävältä. Olen myös kerran tietämättäni surffannut tiikerihain kanssa. Ihmettelin vain kun kaveri tuli laudalla hakemaan miut pois vedestä takaisin rannalle. Tämän jälkeen olen nyt pitänyt pari viikkoa taukoa surffauksesta mutta kaipa se on uskaltauduttava takaisin veteen ennen kotiin paluuta.

Lähtiessäni australiaan olin tehnyt ”bucket list” tyyppisen listauksen asioista joita haluaisin tehdä täällä ollessani. Yksi näistä asioista oli syvänmeren kalastus, joten oli aivan mahtava onni että sain työn täältä Exmouthista, sillä täällä kalastus on iso juttu. Kokemus on ollut aivan mahtava ja aikaisempaan kalastuskokemukseen verrattuna aiva eri luokkaa. Kuvat kertokoon kokemuksesta enemmän.

Australialaiseen elämäntyyliin kuuluu vahvasti myös ”camping” eli telttailu/ karavaani elämä. Varsinkin täällä länsiaustraliassa tämä on erittäin suosittua, sillä täältä ei löydy isoja hotelleita tai holiday resortteja kuten itä rannikolta. Myöskin välimatkat kylien/kaupunkien välillä on paljon suurempia. Esim täältä naapuri paikkakunnalle on reilu 4 tunnin ajomatka. Joten karavaanari elämä on luonnollinen vaihtoehto reissatessa ”villissä lännessä”.

Bongaa kuvasta kenguru. Taisi viereisiltä majoittujilta jäädä kengurut huomaamatta ipadien katselun vuoksi.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään vaatimatonta telttailua, vaan usein perheiltä löytyy viimeisen päälle olevat asuntoautot ja vaunut kaikkine lisävarusteineen. Monet pariskunnat eläkepäivillään ostavat karavaanin ja lähtevät kiertämään australiaa tai perheet ennen kuin lapset aloittavat koulut. Länsi-Australiassa on muuten ihan ok jos lapsi on pari viikkoa poissa koulusta karavan reissun takia, tai menee koulun sijaan kalalle tai surffaamaan. Mielestäni tuo kertoo paljon täkäläisestä elämäntyylistä. Tällaisten maisemien äärellä on ihan turha murehtia pienistä asioista!

 

Fraser Island

Fraser Island, eli K’Gari on maailman suurin hiekkasaari joka on myöskin Unescon yksi perintökohteista. En ollut kuullut paikasta ennen Australiaan tuloa, mutta suunnitellessa itärannikon reissua törmäsin jatkuvasti kuviin ja tarinoihin tästä maagisesta saaresta, joten päätin jättää perinteiset turistikohteet Byron bay, Surfers Paradise ja Gold Coast väliin ja suunnata kohti kuvankaunista Fraser Islandia. Jotta pääsisin näkemään saaren parhaat paikat ja kuulla parhaat tarinat, varasin kolmen päivän telttaretken Dropbear Adventuresin matkassa.

Blogi - 18 2

Tarinoiden mukaan saarella on oma tahtonsa, ja mikäli Saari on matkaajalle suotuisa, tapahtuu paikasta toiseen kulkeminen rantahiekkaa pitkin ajamalla. Tämä on kaikkein nopein ja myöskin upea tapa liikkua saarella. Ihan tavallisella autolla hietikolla ei kuitenkaan pysty ajamaan, vaan sitä varten vaaditaan neliveto auto sekä taitava kuski. Saari oli todella vastahakoinen toivottamaan meitä tervetulleiksi. Koska saarella ei ollut satanut viikkoihin, oli ajo-olosuhteet harvinaisen haasteelliset.

Blogi - 18 3

Jäimme jumiin hiekkaan useampaan otteeseen, mutta niistäkin haasteista selvittiin ja pääsimme hieman aikataulua jäljessä ensimmäisen pysähdyspaikkaan. Kävelimme mäkisen metsän läpi uimaan lammelle. Koska saari koostui siis 97% hiekasta, eikä siellä juurikaan sada vettä ihmettelin moneen otteeseen miten paljon saarella kasvaa erilaisia puita ja pensaita.

Kuumassa säässä suhteellisen vaativat kävelyn jälkeen sitä todella odotti virkistävää pulahdusta lampeen, jonka vesi oli.. lämmintä. Ei ehkä niin virkistävä mitä odotti mutta siinä tilanteessa mikä tahansa lammikko olisi mennyt ihan täydestä. Toki sama matka piti tarpoa takaisin lähtöpaikkaan ja kiivettävä oli muun muassa tämä valtava hiekkadyyni.

Blogi - 18 1

Toisena päivänä suuntasimme K’Garin syntypaikkaan, eli saaren ainoalle kalliolle, josta tarinoiden mukaan koko saari on saanut alkunsa aikojen saatossa. Samalla kalliolla sai myös loppunsa saaren alkuasukkaiden tarina, sillä brittiläisten löytäessä saaren, käskivät he saaren alkuperäis asukkaiden hyppäämään kallioilta. Siis niiden joita ei pidetty orjina, ja valitettavasti lopulta hekin päätyivät mereen. Nykyään Fraser Islandin aborginaalien jälkeläisiä on elossa enää muutamia ja samalla on kadonnut tietoa ja tarinoita saaresta.

Blogi - 18 5

Saarta asuttaneet ihmiset olivat erittäin luonnonläheistä väkeä. He eivät vahingoittaneet luontoa, eivät edes kaataneet puita. Ravinnoksi he hyödynsivät muutamia saarella kasvavia marjoja ja hedelmiä sekä mereneläviä. Uskomaton retkioppaamme osasi kertoa paljon aborginaalien elämästä saarella, mikä oli todella mielenkiintoista kuultavaa.

Seuraavana matka jatkui Champange Pool nimiseen pysähdyspaikkaan, joka oli yksi reissun kohokohdista.

Blogi - 18 6

Blogi - 18 7

Blogi - 18 9

Vesi Champange Pooliissa ihan nimensä veroisesti poreilee aika-ajoin aaltojen lyödessä luonnon muovaamaan altaaseen. Seurana uimassa oli myöskin muutamia trooppisia kaloja joita yritimme bongailla kuplinnan välillä laantuessa.

Vielä ei ollut päivään mahtunut riittävästi uimista, joten pysähdyimme Eli Creek nimiselle joelle uimaan. Eli Creek oli kuin jonkin vesipuiston jokiseikkailu, jossa voi vain kellua ja olla virran vietävänä. Paitsi että tämä oli täysin luonnon aikaansaama ja vesi uskomattoman kirkasta.

Blogi - 18 10

Blogi - 18 16

**

Iltaisin majoitusalueella pääsin kokeilemaan didgeridoon soittamista. Ei muuten olekaan ihan mikään helppo juttu. Perusäänen sain soimaan pienen harjoittelun jälkeen, mutta siinäpä se sitten olikin. Jonkun verran pitäisi kyseistä instrumenttia pöristellä ennen kuin sillää voisi alkaa soittamaan kappaleita. Aboriginaalien uskomusten mukaan aidgeridoo on äärimmäisen maskuliininen instrumentti, sitä saivat soittaa ainoastaan miehet. Mikäli nainen erehtyisi soittamaan sitä, tulisi hän tästä raskaaksi tai kärsisi lopun ikäänsä lapsettomuudesta. Vain aika näyttää mitä didgeridoon soittaminen minulle aiheuttaa..

Kolmas ja viimeinen päivä startattiin käyntiin jälleen pienen ajelun jälkeen uimalla Lake McKenzie nimisessä järvessä. Saari yllätti jatkuvasti kauneudellaan ja puhtaudellaan. Niin kuin myös saavuttaessa Lake McKenzie:lle. Tässä tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ihan uskomaton reissu ja hieno porukka matkassa.

Blogi - 18 12

Paluumatkalla takaisin Australian maalle, pysähdyimme Fraser Islandin sademetsässä. Ja jälleen kerran pääsin ihmettelemään miten hiekalla voi kasvaa niin paljon erilaisia puita ja kasveja. Kuvassa olevat puut varastoivat rungon sisälle vettä jotta ne selviäisivät kuivien kausien yli. Kun painoi korvan puun runkoa vasten ja koputti varovasti, pystyi selvästi kuulemaan veden lotinan puun sisältä.

Tämän jälkeen tuli aika palata Fraser Islandilta lautalla kohti Rainbow Beachia ja Noosaa. Onneksi ei paluumatkalla enää ollut samanlaisia vastoinkäymisiä kuin tullessa, vaan paluu sujui joutuisasti. Kolmen päivän telttailun ja suihkuttoman elämän jälkeen oli ihana palata takaisin hostelliin ja karistaa kaikki hiekka jota Fraser Island oli jälkeensä jättänyt.

Telttailu Tasmaniassa jatkuu

Koska ensimmäisen yön jälkeen olimme siirtyneet ihan perinteiseen telttamajoitukseen, tuntui joka paikka olevan hieman jumissa, mutta aamun mittaa olo hälveni, ja oli aika valmistautua kohti uusia koitoksia. Edessä oli 11km mittainen trekki Freycinetin kansallispuistossa. Sää oli jälleen pilvinen ja viileä, mikä sopi hyvin tällaista ”koitosta” varten.

Hiking

Kuva https://www.trailhiking.com.au/preparing-to-hike/track-grading/

Eri vaellusreitit ovat luokiteltu niiden ””vaikeusasteen mukaan” eri tasoihin 1-5. Tällä kertaa kyseessä oli level 4 luokiteltu kävely. Reitillä maasto oli todella vaihtelevaa. Alkumatkan polku oli hyvin tehtyä ja sisälsi jatkuvasti nousua ylös rinnettä pitkin.  Tämän jälkeen alkoivat luonnonpolut ja kivikkoiset reitit. Koska porukassa oli hyvin eri ikäisiä ja eri tasoisia retkeilijöitä niin sovimme tietyt pysähdys paikat, joissa odottaisimme porukan kasaan. Ja retkioppaamme kertoi hieman lisää kasveista ja eläimistä, joita alueelta löytyy.

Ensimmäinen pysähdys ihailemassa upeaa Wineglass bayta, joka on yksi Tasmanian suosituista nähtävyyksistä. Niemi muistuttaa muodoltaan viinilasia, mutta taaskaan nimitys ei tule siitä, vaan nimi juontaa juurensa vuosikymmenien päähän, jolloin vielä pyydystettiin valaita. Tuolloin niemen poukama muuttui ajoittain viinin väriseksi. Enää ei vesi vaihda väriä, paitsi auringon vaikutuksesta. Aurinkoisena päivänä niemi on upean turkoosi, mutta valitettavasti tällä kertaa ei niemi päässyt ihastuttamaan kauneudellaan pilvisen sään vuoksi. Vaikka näky olikin hulppea viereisen kukkulan laelta katsottuna. Ja kun porukka oli saatu kasaan, oli jälleen aika jatkaa matkaa.

Blogi - 10 1

Matka jatkui ja päivän aikana pääsi näkemään lisää upeita rantoja, kuten Hazard Beach, jossa muita odotellessa pääsin jälleen ihastelemaan aaltojen rannalle tuomia simpukan kuoria ja muita meren aarteita. Koska kyseessä on kansallispuisto, jäivät meren aarteet sinne, jotta muutkin pääsevät niitä ihailemaan. Lähes koko matkan maasto oli suhteellisen helppokulkuista, vaikka kävellessä pitikin seurata mihin jalkansa laittaa. Koko matkaa emme kulkeneet polkuja pitkin, vaan retkioppaamme vei meidät kiertotietä rannikkoa pitkin, jolloin vaadittiin myös hieman boulderointi taitoja, sillä piti kiipeillä kallioilla ylös ja alas.

Blogi - 10 2

Viimeiset kilometrit menivät kuin sumussa, en enää jaksanut ihastella luontoa tai maisemia, aurinko paahtoi kuumana pilvien takaa ja halusin vain viimein päästä takaisin parkkialueelle ja saada lisää juotavaa. En ollut ajatellut miten kuuma päivästä tulisi joten olin ottanut laiskuuttani vain yhden vesipullon mukaan.. Siitäkin koettelemuksesta selvittiin, ja olihan kävelyn jälkeen ihan mielettömän hyvä fiilis että oli päässyt tekemään jotain tuollaista, vaikka loppumatka tuntuikin hieman tuskaiselta.

Pieni huilitauko kävelyn jälkeen, ja koska päivää oli vielä jäljellä niin Aran vei meidät kävelyllä eräälle rannalle, jonka valkoinen hieno hiekka näytti upealta. Aallot löivät mahtipontisina ja näin tummien pilvien lähestyvän jatkuvasti kohti meitä. Pian alkoikin satamaan, joten siirryimme takaisin kohti majapaikkaa. Pelkään ukkosta yli kaiken joten kun kuulin ensimmäiset ukkosen jyrähtelyt kerroin että mielelläni nukkuisin keittiörakennuksessa teltan sijaan. Aran kehotti minua nopeasti hakemaan tarvittavat välineet teltasta ennen kuin myrsky ehtisi yllemme. Olin noin 10 metrin päästä keittiörakennuksesta kun salama löi ihan rakennuksen viereen. No paniikkihan siinä iski ja juoksin tavaroineni sisälle muiden naureskellessa miun reaktiolle. Pian alkoi ukkonen alkoi jytisemään ihan kunnolla sekä alkoi myös satamaan kaatamalla, joten muut joutuivat odottelemaan myrskyn laantumista ennen kuin pääsivät nukkumaan.

Blogi - 10 4

Blogi - 10 3Edelliset illat olivat kuluneet istuessa nuotioiden ääressä jutellessa, paahtaessa vaahtokarkkeja ja ihaillessa tähtitaivasta. Nyt ”ihailtiin” salamoita, tai oikeastaan toiset ihaili, toiset ei. Majoituskin oli myös aivan erilainen, sillä minulle oli koottu teltta sisälle. Muut hurjat menivät telttoihin nukkumaan.

Blogi - 10 5

Neljäs päivä oli sisälsi paljon ajamista, sillä jälleen oli aika jatkaa matkaa kohti uusia nähtävyyksiä. Ajoimme rannikkoa pitkin alas kohti Tasmanin kansallispuistoa. Jälleen kerran sitä on ihmeissään mitä kaikkea luonto mahdillaan saakaan aikaan. Kävimme katsomassa luolaa, jonka jatkuvasti pauhaavat aallot ovat aikojen saatossa luoneet eroosion voimasta. Siitä samasta mahdista on luolan katto päässyt romahtamaan, joten jäljellä on enää kaari sekä valtava syvennys kalliossa. Mutta paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Blogi - 10 7

Lisäksi teimme noin tunnin kävelyn kansallispuistossa. Tasmaniassa on sanonta ”If you dont like the weather wait for 5 minutes” eli jos sää ei miellytä, odota 5 minuuttia. Sama toimii valitettavasti myös toisin päin. Vaikka lähtiessä oli suhteellisen mukava keli, alkoi kävelyn aikana tulemaan kaatamalla vettä, mutta halusimme joka tapauksessa kävellä reitin loppuun. Kasvillisuus oli erittäin kaunista tällä alueella jota ihailemalla jaksoin jatkaa eteenpäin läpimäristä vaatteista ja kylmästä olosta huolimatta. Iltaa vietettiin siis lämmitellen nuotion äärellä. Pääsin myös tapaamaan pienen Wallabyn (minikenguru) poikasen. Tämän emä oli jäänyt auton alle, joten majoitusalueen pitäjä kasvatti sitä pussissa, aivan kuten emäkin olisi kasvattanut ja kunhan pentu on tarpeeksi iso pääsee tämä takaisin luontoon. Vielä kerran pääsimme nauttimaan retkioppaamme herkullisista kokkailuista ennen viimeistä retkipäivää.

Blogi - 10 9

DSC_3927

Kuvan laadustakin voi huomata kuinka paljon sitä vettä oikein tulikaan..

Retkellä tarjottiin aivan mahtavaa ruokaa, joka valmistettiin joko pysähdyspaikoilla tai leirintäalueiden keittiöissä. Ja tästä huolimatta ruoka oli aivan huippuluokkaa. Oli aivan luksusta syödä wrappeja, tapasta ja viiniä, curryja yms, sillä edellisviikot hostelleissa olin laittanut melko vaatimatonta ruokaa, lähinnä olosuhteiden pakosta. (Puitteet ruoanlaittoon sekä rahanmeno. Ja ainahan retkellä eväät maistuvat paremmalta. Kaiholla muistelen niitä isäni tekemiä voileipiä joita syötiin pilkkireissujen aikana kuuman kaakaon kanssa. Joka tapauksessa muonitus oli tällä reissulla kohdillaan ja niin oli myöskin majoitus.

Blogi - 10 8

Hyvin nukutun yön jälkeen kohti viimeistä retkeä Cape Hauyta. Kyseessä oli opastusten mukaan 2 tunnin kävely, lähes jatkuvasti portaita, jonka teimme muiden nuorten kanssa 45 minuuttiin. Huipulla saimme odottaa muita toiset 45 minuuttia ja ihailla näkymiä. (ja yrittää palautella kroppaa ennen paluuta) Paluumatkan otin rauhallisemmin ja keskityin nauttimaan maisemista. Kun pääsimme takaisin rannalle josta lähdimme, nautimme vielä lounaan ennen matkaa kohti Hobartia.

Blogi - 10 12

Cape Hauy valloitettu!

Blogi - 10 15

Retki itärannikolla oli aivan uskomaton. Siitä kiittäminen oli Arania, joka järjestää näitä upeita matkoja. Kaikki oli aivan viimeisen päälle ja kokemukset joita sain tuolta retkeltä tulen muistamaan aina. Ja on ihan sanomattakin selvää että jossain vaiheessa palaan takaisin Tasmaniaan kiertämään myöskin saaren länsirannikon Tasmanian Safaris matkassa.

Blogi - 10 13

Telttailemassa Tasmaniassa

Viimeisen harkkavuoron jälkeen Ambulance Victoriassa kävin hakemassa kamat hostellilta ja suuntasinkohti satamaa, jossa nousin Spirit of Tasmania lauttaan, joka veisi minut kohti Tasmanian kansallispuistoja. Vaikka Melbournessa kovasti viihdyinkin, koin että mieli kaipaa rauhoittumista, ja mikä onkaan paras tapa siihen kuin telttailu luonnonhelmassa. Lauttamatka Melbournesta Devonportiin kesti 9 tuntia, minkä ajan olin nukkumassa lepotuolilla. Myöskin hyttejä oli tarjolla, mutta tiesin pystyväni nukkumaan myös lepotuolilla, joten säästin samalla jonkun kympin. Ja merenkäynnistä huolimatta nukuin sikeästi lähes koko matkan ajan. Knoppitietona, Spirit of Tasmanian laivat on muuten tehty Suomessa!!

Blogi - 8 TasmaniaBlogi - 8 2

Olin viikko takaperin löytänyt sattumalta esitteen 5 päivän telttaretkestä Tasmanian itärannikolla ja otin heti yhteyttä retken vetäjään ja varasin matkan. Retken vetäjä ystävällisesti järjesti minulle privaatti kyydityksen Devonportin satamasta Launchesteriin, mistä minibussi lähti, koska muuten en olisi ehtinyt ajoissa lähtöpaikkaan. Tasmanian Eco Tours on yhden miehen yritys joka järjestää pienryhmille opastettuja telttaretkiä Tasmanian itä- sekä länsirannikolla. Retket pitävät sisällään vierailuja eri kansallispuistoissa sekä eri tasoisia vaelluksia/ kävelyitä. Heti ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan St Columba vesiputousta. Jo parkkialueelta pystyi kuulemaan vesiputouksen pauhun, vaikka matkaa sitä katsomaan oli useampi sata metriä. Kohina oli aivan mahtava! En muista että koskaan aikaisemmin olisin nähnyt vesiputousta, tai ainakaan tuota kokoluokkaa olevaa.

Blogi - 8 4Blogi - 8 3Päivän aikana pääsin myös niin sanottuihin postikorttimaisemiin. Aivan uskomattoman kauniita rantoja eikä ketään muita meidän lisäksi nähtävissä. Kävelimme pitkin rantoja samalla kun oppaamme Aran kertoi alueen luonnosta ja sen historiasta. Oranssin punaiset kalliot eli Bays of Fires turkoosin meren äärellä. Sanotaan että nimi tulee tuosta värityksestä, joka siis johtuu jäkälästä joka kallioiden päällä kasvaa, mutta todellisuudessa nimitys tulee kertomuksesta, jolloin merimiehet näkivät aborginaalien sytyttävän nuotioita näillä rannoilla/ lahden poukamilla, jolloin alkoivat kutsua aluetta nimellä Bays of Fires.

DSC_3852 Blogi - 8 8

Aluelle tyypilliset punaiset kalliot sekä kuvan kauniit rannat sekä luonto tuovat alueelle turisteja ympäri vuoden. Tämän vuoksi teiden varsilla näkyy jatkuvasti kylttejä eri majoitusalueille. Ensimmäinen yö viettiin suorastaan luksusmajoituksessa, joten siirtymä telttailuelämään oli tehty niillekin joille se ei ennestään ollut niin tuttua. Bay of Fires Bush Retreat on vast ikään avattu leirintäalue, jota pitää nuori pariskunta, he myöskin omistavat aivan ihanan koiran joka mielellään tulee rapsuteltavaksi ja paijattavaksi. Alue oli todella viihtyisä ja oli ihana käydä nukkumaan luonnonääniä kuunnellessa.

Blogi - 8 6Blogi - 8 7

Hyvien yöunien jälkeen oli hyvä jatkaa Tasmanian tutkimista. Päivän ohjelmaan kuului muutama pieni kävely luonnonpuistossa sekä muutama pysähdys ihailemassa toinen toistaan upeampia rantoja. Päivä oli hieman pilvinen ja kolea, mutta se ei oikeastaan haitannut, sillä vaeltaessa sekä kiivetessä kallionrinnettä ylös tuli ihan riittävän lämmin.

Blogi - 8

Blogi - 8 9

Merenrannalta kallion huipulle, jälleen kerran aivan uskomattomat näkymät.

Blogi - 8 11

Toinen ilta päättyi upeaan auringonlaskuun jota ihailimme ennen illallista yhdessä.