Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

no worries

Uusi alku vai jatko-osa

Pitkä tovi on kulunut siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. En ollut varma sopisiko uusi näkökulmani matkailusta enää Ecotrippi nimen alle.  Enkä ollut varma halusinko vanhojen kirjoituksien enää näkyvän kellekkään. Lopulta päädyin jatkamaan tähän samaan blogiin. Täältä löytyy kuitenkin monta ihanaa muistoa reissuilta ja niistä on toivottavasti iloa myös muille.

Tämä blogi sai alunperin alkunsa 2016 kun lähdin Australiaan vuoden mittaiselle seikkailulle. Reppureissusta voi lukea enemmän vanhoista kirjoituksista. Australiassa karavaanielämä on todella suosittua ja lämmin ilmasto tekee siitä mahdollista ja helppoa ympäri vuoden. Se on myös loistava tapa kiertää ja tutkia maata joka on aivan valtavan kokoinen. Australiassa saikin myös alkunsa kiinnostukseni retkeilyautoja kohtaan. Pakuja hyödynnetään myös paljon liikkuvissa yrityksissä, ja se jos mikä on hienoa. Kauppaa tehdään siellä missä sattuu olemaan, ja se kertoo aika paljon aussimentaliteetista. Filistelen tällaista yrittäjyyttä aikalailla ja siihenkin liittyviä ajatuksia on viimeaikoina käväissyt mielessä.

Kun palasin Australiasta vuotta myöhemmin suomeen aloitin työt ja samalla jatkoin matkailua työvuorojen lomassa. Kävin reissussa vähintään kahden kuukauden välein. Parin vuoden ajan elämä oli todella hektistä. Haave omasta retkeilyautosta säilyi mielessä mutta tuntui hankalalta ajatukselta silloin. Kaikki mahdolliset vapaat vietin ulkomailla ja vapaa-aika kului matkoja suunnitellen. Ja tottakai reissujen rahoittamista varten täytyi tehdä myös ylitöitä. Muutamasta reissusta jaksoin myös kirjotella tänne blogin puolelle, mutta lopulta alkoi tuntumaan ettei aika oikein riitä kirjoittamiseen.

Tänä vuonna elämä on luonnollisesti hidastunut – tai lähestulkoon pysähtynyt. Alkuvuonna ehdittiin tehdä muutama reissu Arabiemiraatteihin sekä Lontooseen. Olin myös vihdoin toteuttamassa pitkäaikaista unelmaa Alaskasta ja Etelä-Amerikan reissusta. Tarkoituksena oli lähteä kesäkuussa siperian poikki junalla, eli trans-mongolian junamatka Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin . Pekingistä siirtyä Korean kautta USAan. Ja lopulta aloittaa varsinainen matkanteko Alaskan Anchoragesta aina Brasilian Rioon saakka maitse. Luonnollisesti matkasuunnitelmat unohtuivat heti maaliskuussa pandemian vuoksi. Päätin jatkaa töissä vuoden loppuun saakka ja löytää sinä aikana itselleni uuden suunnitelman.

Syyskuussa vietin kesäloman kierrellen Suomen lappia. Tuskailin elämäntyyliäni Etelä-Suomessa ja mietin mitä ihmettä tekisin seuraavaksi kun pandemialle ei vaikuttanut näkyvän loppua. Päätin että lähtisin talveksi lappiin. Sehän olisi juuri sitä mitä halusinkin: uuden oppimista ja itsensä ylittämistä. En ole ikinä ollut lapissa talvella vaikka olen sitä monesti suunnitellut. Veri on aina vetänyt vuoristomaisemiin tai merenrannalle. Nyt talvelle lapissa olisi oiva tilaisuus, kun maailmalla matkustelu ei tulisi kysymykseen. Uskon että elämä tarjoaa mahdollisuuksia ja  kohtalo johdattaa hyvästä syystä. Tälläkin kertaa kävi niin ja unelma omasta retkeilyautosta palasi mieleeni enkä päässyt ajatuksesta enää eroon. Sehän mahdollistaisi liikkumisen vapaasti ja talven matkasuunnitelmaa voisi muuttaa halutessaan nopeastikin.

Vaikka ajatus omasta autosta saati asunnosta on tuntunut aiemmin jotenkin väärältä, niin kuitenkin päätös retkeilyauton ostamisesta syntyi helposti. Myöskin jatkuva muuttorumba olisi viimein loppu eikä tarvitsisi vaivata lähipiiriä muuttoihin, eikä tavarat lojuisi enää heidän nurkissa pidempien reissujen aikana. Muutamaa viikkoa lomaltapaluun jälkeen kävin tekemässä kaupat Turussa uudesta ”kodista.” Enkä ole päätöstäni katunut hetkeäkään.

Toki lopullinen unelma on omistaa ja asua autossa jonka asunto-osa on itse rakennettu. Kunhan opettelen ensin elämäntyyliin niin jonain päivänä sekin koittaa (:

Ilman tuota päätöstä loppuvuosi olisi tuntunut todella raskaalta. Tai noh, olihan se raskasta silti. Mutta pakuelämän suunnittelu ja siihen opettelu on tuonut niin paljon onnea että se kevensi huomattavasti arjen harmautta. Uusi koti on herättänyt ystävissä ja tutuissa aika paljon kysymyksiä, joten kokeilen alkaa kirjoittamaan tänne kuulumisia uudelleen. Samalla pyrin kannustamaan ja inspiroimaan ihmisiä kokeilemaan uutta. Olkoon se sitten pakettiautoon muuttaminen tai yksittäinen roadtrip. Seikkailu on aina hyvä suunnitelma.

Nojatuolimatkalle Australiaan pääsee muuten täältä.

Parhaat seikkailut 2017, kuvina

Koska sanat eivät edes riitä kuvailemaan tätä upeaa kulunutta vuotta niin kuvat kertokoon sen puolestaan.

Tammikuu New South Wales, Australia (Lisää kuvia ja tarinaa täällä)

Helmikuu Queensland, Australia (Lisää tarinaa täällä)

Maaliskuu – Elokuu Western Australia (Lisää kuvaa ja tarinaa täällä).

Elokuu – Kuala Kumpur, Malesia

Elokuu – Hong Kong

Elokuu – Guangzhou, Kiina

Elokuu – Doha, Qatar

Syyskuu – Suomi

Lokakuu – Praha, Tsekki

Marraskuu… Töissä

Joulukuu, Itävalta (Lisää kuvia ja tunnelmia täällä)

 

Arkea Länsi-Australiassa

Verrattuna kokemuksiini maalla Armidalessa, elämäntyyli Exmouthissa on täysin erilaista. Täkäläiseen elämäntyyliin kuuluu luonnollisesti kaikenlaiset merellä oloon liittyvät aktiviteetit. Surffaus, snorklaus, sukeltaminen ja kalastaminen ovat paikallisille arkipäivää kuten myös ulkona oleminen yleensä. Täällä on lähes päivittäin aurinkoista ja huonolla säällä tarkoitetaan tuulista päivää, jolloin melkein kaikki vesillä oloon liittyvät aktiviteetit eivät ole toteutettavissa. Kenties jatkuvasta auringonpaisteesta johtuen, ihmiset tuntuvat olevan todella rentoja ja hyväntuulisia. On täysin tavallista että kaupoille kävellessä jokainen vastaantulija tervehtii.

Paikalliseen tyyliin kuuluu aamukahvin nauttiminen kahvilassa, kuten myös muuallakin Australiassa.  Täältä kahviloita löytyy moneen lähtöön vaikka kyseessä onkin erittäin pieni paikkakunta. Kuvassa yksi suosikki paikoista. Suodatin kahvia ei ole sattunut olemaan tarjolla yhdessäkään kahvilassa jossa olen Australiassa käynyt, vaan flat white on ehdoton kahvi suosikki.

Surffaamista olen käynyt harjoittelemassa upeampaan otteeseen ja ihan harmittaa ettei kyseistä taitoa ole oppinut jo lapsena. Kaikesta huolimatta ajoittain osaan no ”napata aallon” eli meloa käsillä sen verran vauhtia että pääsee aallon mukaan kohti rantaa. Kaikkein hankalin osuus toki surffauksessa on nimittäin se laudalla ylösnouseminen. Noh, epäonnistuminen opettaa aina ja jossain vaiheessa se suolainen merivesikään ei enää maistu niin järkyttävältä. Olen myös kerran tietämättäni surffannut tiikerihain kanssa. Ihmettelin vain kun kaveri tuli laudalla hakemaan miut pois vedestä takaisin rannalle. Tämän jälkeen olen nyt pitänyt pari viikkoa taukoa surffauksesta mutta kaipa se on uskaltauduttava takaisin veteen ennen kotiin paluuta.

Lähtiessäni australiaan olin tehnyt ”bucket list” tyyppisen listauksen asioista joita haluaisin tehdä täällä ollessani. Yksi näistä asioista oli syvänmeren kalastus, joten oli aivan mahtava onni että sain työn täältä Exmouthista, sillä täällä kalastus on iso juttu. Kokemus on ollut aivan mahtava ja aikaisempaan kalastuskokemukseen verrattuna aiva eri luokkaa. Kuvat kertokoon kokemuksesta enemmän.

Australialaiseen elämäntyyliin kuuluu vahvasti myös ”camping” eli telttailu/ karavaani elämä. Varsinkin täällä länsiaustraliassa tämä on erittäin suosittua, sillä täältä ei löydy isoja hotelleita tai holiday resortteja kuten itä rannikolta. Myöskin välimatkat kylien/kaupunkien välillä on paljon suurempia. Esim täältä naapuri paikkakunnalle on reilu 4 tunnin ajomatka. Joten karavaanari elämä on luonnollinen vaihtoehto reissatessa ”villissä lännessä”.

Bongaa kuvasta kenguru. Taisi viereisiltä majoittujilta jäädä kengurut huomaamatta ipadien katselun vuoksi.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään vaatimatonta telttailua, vaan usein perheiltä löytyy viimeisen päälle olevat asuntoautot ja vaunut kaikkine lisävarusteineen. Monet pariskunnat eläkepäivillään ostavat karavaanin ja lähtevät kiertämään australiaa tai perheet ennen kuin lapset aloittavat koulut. Länsi-Australiassa on muuten ihan ok jos lapsi on pari viikkoa poissa koulusta karavan reissun takia, tai menee koulun sijaan kalalle tai surffaamaan. Mielestäni tuo kertoo paljon täkäläisestä elämäntyylistä. Tällaisten maisemien äärellä on ihan turha murehtia pienistä asioista!

 

Ensihoitoa Melbournessa

Seuraavat kaksi viikkoa kuluivat Melbournessa, jota kuvataan usein Australian Eurooppalaisimmaksi kaupungiksi. Hektisen Sydneyn jälkeen oli mukava saapua kaupunkiin, jossa meno oli rauhallisempaa ja ihmiset selkeästi rennomman oloisia. Olin onnistunut järjestämään ensihoidon harjoittelun Ambulance Victorian kautta Melbourneen, joten pääsin kahdeksan vuoron ajaksi seuraamaan minkälaista on ensihoito 5 miljoonan ihmisen kaupungissa. Samalla nämä kaksi viikkoa olivat myös viimeiset ensihoitaja opiskelijana, sillä tämän jälkeen saisin viimein koulutaipaleeni päätökseen ja pääsisin valmistumaan.

BLOGI 6 - FLIND

Flinders Streetin juna-asema

Ensihoitaja on erittäin arvostettu ammatti Australiassa. Täällä koulutus kestää 3,5 vuotta tai 4 vuotta jos haluaa ensihoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnon samassa, mutta suurin osa valitsee 3,5 vuoden urakan. Tämän jälkeen tulee hakea graduate paramedicin paikkaa joltakin sairaanhoitopiiriltä. Vastavalmistuneelta ensihoitajalta ei suinkaan vaadita että tämä osaisi ja tietäisi heti kaiken, vaan vuoden ajan heillä on aikaa ”kasvaa ensihoitajaksi”. He toimivat tämän ajan aina kokeneen ensihoitajan työparina ja heillä on valtuudet toimia kuten muutkin ensihoitajat, mutta toimivat työparin valvonnan alaisena. Ensimmäiset kolme kuukautta keskitytään ajamiseen ja kirjaamiseen sekä muuhun ei ensihoidolliseen. Kun nämä ovat hallussa, voidaan alkaa keskittymään tarkemmin ensihoito puoleen ja hiomaan haastattelutaitoja, päätöksen tekoa. Heillä on lista, johon tulee saada allekirjoituksia sitä mukaa kun he kanyloivat, hallitsevat ilmatien LMA:lla tai ventiloivat, antavat lääkkeitä yms. Osaamistaan tulee näyttää myöskin ei teknisissä taidoissa, joiden jälkeen taas lappuun saa lisää puumerkkejä.

BLOGI 6 - AMBO

Lisäksi vuoden aikana on opiskelua valitun mentorin kanssa, jonka kanssa käydään suullisesti läpi erilaisia keikkoja ja niiden erityispiirteitä. Näiden opetustuntien avulla varmistetaan osaamista ja kehittymistä ja myöskin samalla valmistaudutaan vuoden lopussa olevaan ”ammattitaidon arviointiin”. Tämä on tenttitilaisuus, jossa saa eteensä lyhyen kertomuksen tietystä keikasta, yleensä hyvin niukoilla tiedoilla, ja tämän jälkeen tulee kertoa mitä ottaa tilanteessa huomioon, tutkimukset, työdiagnoosit sekä mahdolliset hoitotoimenpiteet.

Blogi 6 - EH MELB

Federation Squarella seuraamassa presidentin vaaleja

Ensihoitajien lisäksi korkean riskin keikoille hälytetään MICA, eli yhden ensihoitajan yksikkö, jossa työskentelee intensive care paramedic. Heillä on lisäkoulutus jonka ansiosta heidän on mahdollisuus tehdä enemmän ”temppuja”, kuten intuboida tai avata I.O yhteys, lisäksi heillä on mahdollisuus antaa joitain lääkkeitä, kuten ketamiinia.

Pääsin osallistumaan potilaiden hoitoon harjoittelun aikana ihan siinä missä kuka tahansa ensihoitaja, joten luotto suomalaiseen ensihoitaja koulutukseen ilmeisen oli kova. Hoitoprotokollat ovat pääpiirteittäin samanlaisia kuin suomessa tai briteissä. Lääkkeitä saa antaa ilman konsultaatiota, ja kivun hoitoon on paremmin lääkkeitä. On hengitettävä tiopentaali sekä intra nasaalinen fentanyyli perinteisten iv lääkkeiden lisäksi. Kipua hoidettiin herkästi vaikka sairaala välillä olikin vain lyhyen matkan päässä.

BLOGI 6 - 4

Luna Park

EH MELB

Ruokaostoksilla Queen Victoria torilla

Keikat olivat pääpiirteissään samantyyppisiä kuin suomessakin tai Manchesterissa ja yleensä ”häken” antamat tiedot pitivät aikalailla paikkansa. Paljon mt keikkaa, varsinkin superkuun aikana sitä riitti.. Näiden lisäksi runsaasti traumoja, varsinkin murtuneita raajoja, sillä Melbournen alueelta löytyy paljon rakennustyömaita jotka työllistävät yllättävän paljon ensihoitoa vaikka työturvallisuus määräykset ovatkin tiukkoja. Lisäksi muutamaa palovamma potilasta sekä anafylaksiaa tuli hoidettua harkan aikana. Hoitolaukuista löytyy aikalailla samat välineet kuin suomestakin. Kirjaaminen tapahtuu tietokoneella, mikä tehdään vasta keikan jälkeen sairaalassa, sillä kirjaaminen liikkuvassa autossa on aiheuttanut monille selkäkipuja, ja on tämän vuoksi kielletty. Kirjatessa kerrotaan melko laajasti tapahtumat, huomiot ja toimenpiteet yms joten vie reilusti aikaa. Muutenkin työturvallisuus on ollut huomion keskipisteenä viime aikoina, joten työvälineitä on uusittu niin ettei mitään tarvitse nostella tai kantaa. Paarit ovat sähköiset ja kevyet hoitoreput kuljetetaan (kanto)tuolilla potilaan luokse.

Vilkkaasta liikenteestä huolimatta keikolle pääsi nopeasti ratikkalinjoja pitkin myös ruuhka-aikoina. Ja sairaalaan oli usein noin 10 minuutin matka. Ambulanssilla voidaan myös kuljettaa yksityissairaalaan, jolloin hoitoon pääsee heti, mutta lasku on suuri, jo pelkästää sisäänkirjaaminen on 400 australian dollaria ja siihen lisäksi vielä tutkimukset + kuvantamiset ja konsultaatiot, nostaen sairaalareissun hintaa tuhansiin dollareihin. Tämä on kuitenkin perittävissä takaisin, mikäli omistaa hyvän vakuutuksen. Yksityisellä puolella hoito on Australialaisille lähes ilmaista Medicare kortilla. Suomalaisilla WH viisumilla maassa oleilevilla on myös mahdollisuus saada Medicare kortti, mikä kattaa esim tapaturman sattuessa välittömät hoitotoimenpiteet, mutta muita lääkärikäyntejä varten on syytä ottaa hyvä matkavakuutus ennen lähtöä, sillä muuten tämä voi tulla erittäin kalliiksi.

Tämä oli aivan uskomattoman hieno lopetus 3,5 vuoden urakalle ensihoitajaopiskelijana ja nyt saankin unohtaa hetkeksi ensihoitojutut ja jatkaa Australian tutkimista.

Blogi 6 - kujaMuutenkin nautin suuresti Melbournessa oleilusta. Sen rennosta tunnelmasta ja kapeista kujista täynnä pieniä kahviloita ja ravintoloita. Ja tietysti sen rannoista, St Kilda & Brighton Beach, joissa kävin
kävelyllä vapaapäivinä ja nautin auringosta ja meren kohinasta samalla kun kilpaa lasten kanssa keräilin simpukan kuoria ja väistelin meduusoita, joita aallot toivat rantaan.

BLOGI 6 - EH

Melbournesta ja sen ympärysalueilta löytyy niin paljon nähtävää ettei kaksi viikkoa ollut vielä riittävästi. Melbourne, we’ll meet again!