Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Uuden uskaltaminen voi olla elämäsi paras seikkailu

Heti alkuun myönnettäköön että tähän projektiin lähdettäessä en tiennyt autoista mitään. En ollut edes aiemmin ajatellut haluavani omaa autoa. Olen kuitenkin päässyt hyvään alkuun ystävieni avustuksella, siitä suuri kiitos heille!

Koska aikaa, eikä osaamista (vielä) ole oman auton rakentamiseen, täytyi tyytyä valmiiseen retkeilyautoon. Ennen auton ostoa vertailin hieman eri autovaihtoehtoja, mutta aika nopeasti päädyin Hymer Free S600 merkkiseen autoon. Eli Mercedes Benz Sprinteriin, jonka asunto-osa on Hymerin rakentama. Mietin ennenkaikkea auton ajettavuutta sekä käytännöllisyyttä. Autossa tuntui olevan järkevä pohjaratkaisu sekä hyvin säilytystilaa tavaroille. Ja ennenkaikkea auto on äärimmäisen tyylikäs (:

Kaupat autosta tehtiin Turussa ja se toimitettiin lisävarusteiden asentamisen jälkeen Espooseen. Liikkeen pihassa sain noin puolentunnin opastuksen auton käytöstä. Tämän jälkeen sain auton avaimet käteeni ja myyjä poistui toivottaen hyviä seikkailuita. Läksin hieman hämmentyneenä ajamaan kehää pitkin kohti kotia ja yritin muistella myyjän antamia ohjeita veden käytöstä, lämmityslaitteen asetuksista, kasettivessan huollosta jne. Hetkellisesti vaivuin epätoivoon ja mietin vain että mihinköhän sitä on taas tullut lähdettyä. Päätin kuitenkin opetella autoon liittyvät asiat yksi kerrallaan ja niin myös tein. Kuukauden verran pidin vielä vuokra-asuntoa ja harjoittelin auton käyttämistä vähän kerrassaan ja sitten pääsikin elämään ”pakuelämää” ihan oikeasti. Takana on parisenkymmentä muuttoa ja tämä oli niistä kaikkein vaivattomin ja toivottavasti pitkäaikaisin.

2016 muutin pois Lappeenrannasta, jossa sielläkin ehdin asua aika monessa paikassa. Muuttoihin kyllästynyt isäni ehdotti tällaista asumisratkaisua (:

Olen reissuillani asunut hostelleissa jaetuissa huoneissa, kommuuneissa ja ajoittain myös muiden nurkissa, joten autoon muuttaminen ei sinänsä tuntunut mitenkään erityisen suurelta muutokselta. Muutto sujui helposti ja Hymeristä tuli varsin kodikas kun sain hieman sisustettua nämä muutamat neliöt omilla tavaroilla. Näin parin kuukauden harjoittelun jälkeen homma rokkaa jo aika mukavasti, vaikka aika-ajoin täytyykin avata ohjekirja.

Autossa asuessa ei monet arkipäiväiset asiat ole aina niin yksinkertaisia, mutta nautin siitä että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Työkaverini kysyi että mitä luksusta autosta löytyy. No ei löydy mitään erityistä luksusta mutta kaikki elämän perustarpeet täyttyvät ja se riittää. Jo heti alussa mietin että miten vähällä ihminen tuleekaan toimeen. Autosta löytyy ruoanlaittomahdollisuus, nukkumapaikka, vesi, suihku (ja vessa!!), sähköä ja lämmityslaitteisto.  Lämmittää voi kaasulla ja/ tai sähköllä. Toki kovilla pakkasilla pelkkä sähkölämmitys ei ole kovin tehokas, mutta jaksaa ylläpitää kohtalaista lämpöä. Olen ulkomailla asuessa tottunut ”huonosti” eristettyihin taloihin,  joten koen 18 asteen lämpötilan riittäväksi. En vuokralla asuessakaan koskaan pitänyt pattereita päällä. (: En myöskään ikinä ole omistanut telkkaria, mikroa tai mitään pesukoneita joten sopeutuminen tällaiseen asumiseen on osaltaan ollut helppoa.

Luksusta on auto itsessään ja sen mahdollistamat asiat ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa! Voi olla että tähän lähteminen näin noviisina oli hieman tyhmänrohkeaa mutta oikealla asenteella selviytyy.

Voi Montenegro minkä teit!

Varoitus. Seuraava kirjoitus sisältää jättimäärän kuvia paikasta joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voi olla että tämän luettuasi löydät itsesi varaamassa matkaa valloittavaan Montenegroon.

Bosnia & Hertsegovinan Mostarin jälkeen suunnaksi otin mustan vuoren, eli Montenegron. Lähes koko matka ajeltiin mutkaisia vuoristoteitä ja näkymä tuntui vain paranevan aina muutaman mutkan jälkeen. Olin erittäin innoissani koska pian olisin paikassa, joka oli ollut yksi bucket list kohteistani jo pitkään. Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuin Kotoriin, joka on suojaisa kylä/ kaupunki kotorinlahden rannalla. Lonely Planet oli 2016 valinnut yhdeksi vuoden Best in Travel kohteista ja tämän jälkeen turismi Montenegrossa on kokenut melkoisen muutoksen. Silti Kotorista sekä Montenegrosta löytyy paljon aitoa ja alkuperäistä ihailtavaksi.

Heti ensimmäisenä läksin valloittamaan Kotorin linnoitusta. Kiivettävää ja noustavia portaita oli jälleen melkoisesti joten välillä oli hyvä pysähtyä ihailemaan tätä upeaa maisemaa. Eräällä näköala paikalla kiipesin muurin päälle istuskelemaan. Istuin lähes tunnin siinä ihan vain ihaillen maisemaa. Ihmettelin miten muut ihmiset pystyivät jatkamaan matkaa heti muutaman (kymmenen) selfien kun maisema on niin vaikuttava. En ottanut selfieitä mutta sitäkin enemmän muita kuvia.

Kotorin vanha kaupunki on erittäin sympaattinen ja kotoisa. Päivin siellä pyöri laumoittain risteilylaivan tuomia turistiryhmiä, mutta iltaisin hiljeni ja siellä pääsi nauttimaan aitoa montenegrolaista elämää. Turistien lisäksi joka puolella vanhaa kaupunkia pyörii kulkukissoja. Kaikki olivat varsin hyvinvoivan näköisiä ja sitten selvisi että kissat ovat kylän symboleita ja niiden uskotaan tuovan onnea. Asukkaat pitävät niistä huolta ruokkimalla ja  myöskin leikkauttamalla niitä. Ne elävät erittäin onnellista elämää kulkien ympäri vanhaa kaupunkia. Yövyin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa hostellissa ( josta myöskin löytyi yhteistiloista kissanruokakuppeja sekä hiekkalaatikko.) Iltaisin hostellin asukkaille oli järjestetty yhteistä ohjelmaa ja aktiviteetteja, joissa tapasi taas uusia ystäviä. Yhtenä iltana kävimme grillailemassa vuoren huipulla, josta oli upeat näkymät kotoriin sekä toiselle puolelle niemeä, minne aurinko laski.

Päämajaa tuli pidettyä Kotorissa ja sieltä käsin seikkailin ympäriinsä. Yhtenä päivänä kävin Tivatissa kiertelemässä kaupunkia. Tivat on Kotoriin verrattuna huomattavasti modernimpi satamakaupunki. Ja hienoilla jahdeilla kaupunkiin saapuneet ihmiset olivat nauttimassa aurinkoisesta säästä rannan kahviloissa.

Kävelin Tivatissa rantabulevardia pitkin ja pysähdyin välillä pienelle hiekkarannalle ihmettelemään elämää. Olin edellisenä iltana jutellut paikallisen nuoren kanssa joka kertoi millaista on todella elää Montenegrossa. Vaikka turistina saat erittäin ihastuttavan kuvan jostain paikasta niin totuus on valitettavan usein hyvin erilainen. Sama puolue ja samat johtajat hallitsevat maata vuodesta toiseen. Muutos on erittäin hidas prosessi maassa. Vaikka paikallinen valuutta onkin euro niin neuvottelut EU jäsenyydestä jatkuvat edelleen. Valuutan vaihtumisen jälkeen nousi turismi sekä myöskin hinnat. Silti monelle matkailijalle maan hinnat ovat erittäin halpoja, mutta paikallisen keskipalkan ollessa muutamia satoja euroja kuukaudessa, eivät kansalaiset ole kovin innoissaan turismin kasvusta. Palkkahan luonnollisesti ei ole muuttunut yhtään vaikka hinnat vain jatkavat nousuaan. Kyseinen nuori tienasi kaksisataa euroa kuukaudessa! Hän häpeillen kertoi että hänen täytyisi säästää vuosia, jotta hän pystyisi edes kiertämään balkanin, kuten monet hostellissa majoittuneet kiersivät. Veti aika sanattomaksi tuo kertomus.

Retki Skadar järvelle, jossa myös kävimme veneajelulla. Jos siis jossain vaiheessa eksytte Kotoriin eikä autoa ole käytössä niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan 360 Monte Travel yrityksen tarjoamille retkille. Saatte parhaat palat maasta ja erittäin paljon tietoa alueesta ja kulttuurista. Koko päivän retki kustantaa muutaman kympin ja siihen rahaan pääsee näkemään ja kokemaan erittäin paljon. Pieni saari alimmassa kuvassa on Budvassa sijaisteva eksklusiivinen saari nimeltään Sveti Stefan. Nimestään huolimatta se ei siis ollutkaan ruotsalaismies yltäpäältä hiestä.. Saarelle ei siis ole mitään asiaa ellei huonevarausta löydy, ja hinnat ovat alkaen tuhat euroa.

Lovće vuoren huipulla, josta näkee jopa 70% Montenegrosta.

Kuten olen jo useasti maininnut niin tänne ja muualle Baltiaan tulee varmasti lähdettyä kiertelemään vielä enemmän piakkoin. Ja suosittelen sitä ehdottomasti myös muille.

Kevätreissu Balkanilla

Käväisin tuossa muutama viikko takaperin välimeren maisemissa Kroatiassa, Bosnia & Hertsegovinassa sekä Montenegrossa. Varsinkin tuo Montenegro on herättänyt paljon kysymyksiä ihmisissä. Muutamia kuvia tuli laitettua instagramiin mutta nyt luvassa lisää reissutunnelmia ja kuvia. Hieman on ollut hiljaista täällä blogin puolella, mutta niin hyvän fiiliksen reissu jätti jälkeensä että haluan näillä teksteillä myös innostaa ja rohkaista ihmisiä suuntaamaan lomalla balkanille. Sinne minäkin aion suunnata jossain vaiheessa takaisin seikkailemaan.

Istuin Oslon lentokentällä lähtöportin tuntumassa ja vastapäätä istui vanhempi herrasmies kädessään jugoslavian matkaopas jota hän keskittyneesti lueskeli. Hyvin mielenkiintoinen näkökulma lähteä katselemaan kuinka historia on muovannut aluetta. Minä keskityin matkallani kuitenkin nykypäivään ja upeisiin luonnonihmeisiin, joita alueella riittää.

Lensin Kroatian Dubrovnikiin, missä vietin vajaan päivän kierren ympäri vanhaa kaupunkia sekä sen lähiympäristöä. Ihan sama minne kulki, piti mennä rappusia, rappusia ja vielä yhdet rappuset. Onneksi kesä oli vasta aluillaan, joten ei haitannut vaikka rappuja noustessa tulikin lämmin, mutta vaikea kuvitella kesäkuumalla kulkevansa kaupungissa yhtä paljon. Turisteja pullollaan oleva kaupunki ei kuitenkaan houkutellut sen pidempään, vaan suuntasin bussilla kohti Bosniaa & Hertsegovinaa. Matkalla pääsi myöskin ihastelemaan Kroatian maaseutua, viljelysalueita sekä vuoristoja.

Mikäli joskus suuntaat Dubrovnikiin niin suosittelen ehdottomasti poistumaan sieltä vanhasta kaupungista ja kiertelemään myös lähiseuduilla. Tai vaikkapa naapurivaltioissa. Vaikka vanha kaupunki on kieltämättä kaunis niin nähtävää riittää. Kroatiassa on hyvin toimiva julkinen liikenne, ja se ajoittain on jopa aikataulussa. Reittejä ja aikatauluja voi hyvin tutkailla jo etukäteen kotisuomessa sillä ne ovat helposti löydettävissä netistä. Yksi suuri murheenkryyni on rajanylitykset, jotka toisinaan vie hyvin paljon aikaa. Pelkästään matkalla Dubrovnikista Mostariin oli kolme rajanylitustä, mutta onneksi niihin ei kulunut hirveämmin aikaa ja matka sujui muutenkin joutuisasti  kohti Unescon perintökohdetta.

Tämä karu mutta samalla kaunis kaupunki on täynnä historiaa. Osa sodan tuhoamista taloista oli jätetty koskemattomina ikään kuin muistuttamaan sodasta. Paljon on kuitenkin entisöity, kuten myöskin Stari Most -silta, mikä on varmasti Mostarin kuvatuin kohde. Sen alta virtaa kylmä Neretva-joki, jonne rohkeimmat voivat hypätä todistaakseen miehuuttaan. Koska virtaus on voimakas sitä kuitenkin suositellaan vain ammattilaisille.

Vaikka kaupunki vaikuttikin olevan eri uskontojen ja kulttuurien sulatusuuni, niin katukuvassa näkyi vahvasti turkkilaisen kulttuurin vaikutus. Vanhasta kaupungista löytyykin paljon käsityötuotteita, joita ostaa matkamuistoina kotiin, joista osa turkkilaishenkisiä, mutta osa myöskin paikallisia. Kupari on yksi B&H luonnonvaroista, jota myöskin paljon hyödynnetään käsityötuotteissa.

 Yksi kohteen must do jutuista on ehdottomasti Turkish House, jossa pääsi näkemään ja kuulemaan millaista oli elämä turkkilaisessa talossa. Eräs mieleenpainuvimmista tarinoista liittyi paikalliseen kahvi kulttuuriin, sillä aikanaan talossa kahvi oli iso osa arkea ja se keitettiin itse jauhetuista pavuista.  Sitä tarjoiltiin myöskin kaikille taloon tulleille vieraille. Jos kyseessä oli kutsumattomat vieraat tai muuten vain talon väki oli kiireinen, tarjoiltiin kahvi lähes kylmänä, jotta vieraat tiesivät että pian olisi syytä poistua. Mutta muuten se tarjoillaan jatkuvasti lämmitettävässä astiassa (kuvassa). Vielä nykypäivänäkin kahvi on suuressa roolissa paikallisten keskuudessa.

Hintataso ei Dubrovnikiin verrattuna ollut kummoinen, ja maksaa pystyy niin euroilla kuin kroatian kunilla paikallisen valuutan lisäksi. Hyvä tietysti pitää mielessä suuntaa antava kurssi, ettei tule huijatuksi. Itse maksaessa tuli mietittyä tosin niin päin että meniköhän se nyt varmasti ihan oikein kun esimerkiksi kahvista ja jäätelöstä tuli maksettua 1,5€. Kovasti myös varoiteltiin taskuvarkaista ja kerjäläisistä, mutta itse en onneksi kohdannut mitään ongelmia matkan aikana.

Paikallinen erikoisuus burek

Kravice vesiputouksilla. Veden pauhun kuuli jo kaukaa ja mitä lähemmäs vesiputouksia tuli niin sitä epätodellisemmalta koko näky alkoi tuntumaan. Taivaskin pudotteli vettä ihan kiitettävästi niin se muistutteli hyvällä tavalla siitä että näky oli luultavasti tosi.

Jäi harmittamaan ettei ollut aikaa kierrellä maassa enempää, sillä matkustusaika oli hyvin rajallinen ja reissun varsinainen kohde eli Montenegro jo odotteli. Ehkäpä ensi kerralla sitten. Myös Sarajevosta kuulin paljon hyvää muilta reissaajilta, eli jos harkitset suuntaavasti Bosnia & Hertsegovinaan niin varaa reilusti aikaa, sillä tämä maa saa sinut varmasti ihastumaan itseensä.

Lumimyrskyn keskellä Pariisissa

Alkuviikosta pyörähdin pikaisesti rakkauden kaupungissa Pariisissa. Kaupunkiin oli annettu oranssi lumivaroitus. Mitä se sitä se sitten ikinä  tarkoittaakaan, mutta lunta tuli suomen mittakaavassa ihan normaali määrä. Tietenkään kaupungissa ei ole juurikaan minkäänlaista järjestelmää teiden kunnon ylläpitämiseen lumen tullessa, joten tiet olivat aika järkyttävässä kunnossa. Onneksi ensimmäisenä päivänä lumentulo oli suht vähäistä ja melkein aurinkokin pilkahti pilvien lomasta niin oli hyvä kierrellä kaupunkia.

Kävin tottakai tarkastamassa onko taidemuseo Louvre vielä paikallaan, ja olihan se. En kuitenkaan ymmärrä taiteen päälle niin paljoa että olisin lähtenyt kiertämään näyttelyitä, sillä tungos paikan päällä oli melkoinen. Ja kaupungilla oli riitti paljon nähtävää.

Notre Dame ihastutti tunnelmallaan ja arkkitehtuurillaan. Katedraali on kooltaan valtava ja yksityiskohtien määrä sai leuan loksahtamaan auki. Tunnelmaa ja valoa luomaan oli sytytetty satoja kynttilöitä ja paikalla sattui olemaan jopa kuoro harjoittelemassa. Harvoin reissulla tulee kirkoissa kierrettyä mutta tämä houkutteli kovasti eikä missään nimessä tuottanut pettymystä.

Notre Damen erakkopulu

Kaupungilla oli lukuisia ”kulmakuppiloita” jotka tarjosivat herkullisen näköisiä leivoksia sekä muuta ruokaa. Ranskalaisesta ruoasta jäi mieleen aitous, lihat tarjoillaan luineen ja muutenkin vaikutti että raaka-aineisiin panostettiin. Tottakai jokainen ruoka tarjoiltiin ranskalaisen patongin kera. Hintatasoltaan ruoka ja elintarvikkeet ovat samaa luokkaa suomen hintojen kanssa.

Koko reissun kohokohta oli ehdottomasti katakombi, eli 1700 luvulla alkunsa saanut maanalainen hautakäytävä. Syy tämän perustamiseen oli epidemiat, jotka tappoivat ihmisiä siihen tahtiin että hautausmaat olivat niin täynnä että ihmiset jotka asuivat niiden läheisyydeissä alkoivat sairastua. Tämän seurauksena alettiin ihmisiä hautaamaan joukkohautoihin maan alle. Hautakäytäviä on nykyään satoja kilometrejä, suurin osa käytävistä on turvallisuus syistä suljettu ja turisteille onkin avoinna jokunen sata metriä. Kokemuksena katakombi on pysäyttävä mutta ainakin tällaiselle Bones fanille hieno kokemus. Tunnin odottelu kylmässä räntäsateessa palkittiin. Sisäänpääsymaksu on kympin luokkaa ja siihen lisäksi kannattaa ottaa audioguide niin saa vierailusta kaiken irti.

Molempina päivinä tuli käveltyä yli 15 km ympäri kaupunkia. Kävely on ehdottomasti paras tapa tutkia uusia kohteita ja saada vierailusta irti täysi kokemus. Vaikka asuinalue vaihtui niin kokoajan oli turvallista liikkua yksin. Turvallisuudesta myöskin sen verran että viime aikaisten tapahtumien vuoksi jokaisessa turisti kohteessa sekä joissakin liikkeissä ovella oli turvatarkastus ja laukun sisältö piti näyttää vartijalle.

Kuulema pääsi kaupunki suomen uutisiinkin lumen ja Seinen tulvimisen vuoksi. Kerkesin jo ihmettelemään että miten hyvin liikenne pelaa lumesta huolimatta. Kunnes totuus paljastui lähtö aamuna kun junien kulku väli oli 30 min 2 min sijaan ja lentokenttä oli suljettu lentoliikenteeltä toistaiseksi. Vajaan viiden tunnin odottelun jälkeen pääsi kone lähtemään, ja pääsin takaisin vielä lumisempaan Helsinkiin. Nyt taas jaksaa hetken tehdä töitä ennen seuraavaa reissua.